Vielä vähän joulusta, ja sitten jo jostain muusta

Jouluaattona aurinko paistoi ihanasti amaryllikselle (ja joulukorteille). Kuva: MikkoMikko

Mun ja MikkoMikon ensimmäinen yhteinen joulu kotona on takana. Sen mukaisesti jouluperinteisiimme kuuluu:

- Aattoaamuna keitetty riisipuuro, jonne piilotetaan cashew-pähkinä. MikkoMikko sen yleensä saa.

- Kaasu-uunissa paistettu imelletty perunalaatikko, johon pyydetään ohjeet Äitiltä Suomesta. Ohjeita odotellessa kuoritaan perunat. Kun ohjeet puoli tuntia myöhemmin tulevat, ne alkavat lauseella ”Keitä perunat kuorineen”.

Ihan eka oma imelletty perunalaatikko uunissa. Tuli ehkä ihan vähän liian suolaista. Se ei ollut Äitin reseptin vaan nettiohjeen vika. Kuva: MikkoMikko.

- Rosolli, johon ainekset pilkkoo perinteisesti Hetsku, joka ainoana maailmassa tietää kuutioiden oikean koon.

Kuva: MikkoMikko

Kuva: HetsQ

 - Autotallissa savustettu lohi. Tosin tänä vuonna lohi savustettiin poikkeuksellisesti autotallin nurkalla aurinkoisessa säässä.

MikkoMikko savustamassa lohta kaasugrillissä jouluaattona noin kello 12. Kuva: HetsQ.

Perinteisen joulupöytämme antimia, takana mm. maissia, tempeä ja guacamolea...
Kuva: MikkoMikko.

- Saunavuoro Suomen suurlähetystöllä. Matka joulusaunaan (noin neljä kilometriä) taitetaan yleensä kävellen.

- Joululahjojen vaihto vasta klo 18 jälkeen. MikkoMikko on perinteisesti saanut pehmeitä paketteja, minä kovia.

Meillä ei ole yleensä ollut joulukuusta vaan joulukukka. Kuva: HetsQ.

- Jouluyön messu suurimassa mahdollisessa kirkossa; tänä vuonna olimme VIP-vieraina Pohjois-Amerikan suurimassa katolisessa kirkossa. Pois lähtiessämme ko. kirkon päämies iski seurueemme jäsenelle silmää.

Kirkossa oli mukava tunnelma, vaikka tästä kuvasta voisi saada käsityksen että olimme jossain lahkokirkossa.

 

Kirkon päämies keskellä, silmänisku jo takana. Kuva: An-Sofia Neely. 

 

- Joulupäivänä pitkään nukkuminen, perinteisesti yhteentoista asti. Aamupalaksi eilistä puuroa ja luumurahkaa noin kello 13.

- Joulupäivän iltana olemme yleensä käyneet paikallisilla ystävillä kylässä. Ruokapöydät notkuvat kasvisruuista ja joululahjan voi vaihtaa mieluisampaan niistä, joita muut ovat vuoroasi ennen jo saaneet. MikkoMikko sai ensin laatikollisen naisten polvisukkia, mutta se vaihdettiin hopeiseen poroon ja poro miesten alushousuihin. Lopuksi MikkoMikko vaihtoi kalsarit pelikorttien sekoituskoneeseen. Mä sain lahjaksi meikkejä. Nitä ei kukaan muu halunnut.

- Tapaninpäivänä käymme aina kuntosalilla, vaikka emme joogaan koskaan ehdikään.

- Syömme tapaninakin yleensä vielä jouluruokia, mutta tunnelma ei ole enää niin harras, vaan pelaamme samalla Skipboa ja katsomme tusinajouluelokuvaa.

- Iltasella MikkoMikko perinteisesti lakaisee lumet ja suolaa pihan. Tänä vuonna lumimyrskyä ei poikkeuksellisesti tullutkaan.

- Hannun päivän aamuna Hetsku keittää aina prinsessapuuroa loiventamaan arjen alkamisen jyrkkyyttä.

Prinsessapuuron resepti

Heitä kaurapuuron sekaan loput rosollin kastikkeena käytetty vaaleanpunainen kermavaahto ja granaattiomenan jyviä.

Syö kiireellä, sillä täsmällisyys on kuninkaallisten hyve ja olet jo myöhässä töistä.

Hetsku, perinteisesti

Valoisaa joulua!

Nyt tulee vastaus monia askarruttaneeseen kysymykseen, eli onko täällä mahtavia jouluvalovirityksiä. Vastaus on joo ja ei: kovin monella jouluvalot eivät ole sen kummosempia kuin Suomessakaan. Mutta sitten on perheitä joita ilmastomuutos ei huoleta. Alla kuva yhden sellaisen perheen pihasta.

Kuva: MikkoMikko.

Kuva: MikkoMikko.

Myöskään Kensingtonin mormonikirkko Marylandissa ei pelkää sähkölaskuaan, vaan sytytti temppelinsä ympärille 500 000 lamppua. Pihalla sitten vielä tuhat ja yksi autoa tyhjäkäynnillä niitä ihmettelemässä..

Kuva: An-Sofia Neely.

Kuva: MikkoMikko. 

Kaikesta huolimatta hyvää joulunjatkoa! Oikein hyvää...

Hetsku, joka on rosollia, jos ihminen on sitä mitä hän syö.

Jos ei jouluna ole lunta, voiko joulu tullakaan?

Mitä tarvitaan joulutunnelmaan? Lunta, liikaa ihmisiä samaan kauppaan, siivous- ja kokkauspaineita, lahjanhankintastressiä?

Ei ihme ettei täällä ole joulutunnelmaa juurikaan (ennen eilistä). Lunta on tullut vain sen verran että liikenne saatiin sekaisin, ja kun kesärenkailla kokemattomat lumen seassa ajelee niin siihen ei lunta montaa senttiä tarvita. Kaupassa olemme käyneet, mutta en huomannut (normaalista poikkeavaa) ruuhkaa. Siivouskin unohtui viime viikonloppuna. Kokkausta ollaan mietitty, mutta rosolli, lohi ja imelletty perunalaatikko ei vaadi paljon (viimeiseen tosin tarvitaan Äitin resepti).

Lahjatkin on jo hankittu ja kuulemani mukaan suurin osa ehti ajoissa perillekin. Joulukortit eivät taida ehtiä, sillä niitä kirjoitettiin (pari kappaletta) eilen. Kun siinä samalla amerikkalaisittain munatotia ryystettiin, syötiin klementiinejä, kärytettiin kynttilöitä ja kuunneltiin netin kautta jouluradiota, niin johan alkoi tuntua joulultakin. Kyllä se sieltä tulee, vaikkei lunta tulisikaan.

HetsQ, joka kertoo samalla kyselijöille että ”Kenellä on suurimmat jouluvalot” –kilpailu päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Meidät diskattiin kymmenellä lumihiutaleen muotoisella lampulla kisasta. Voittajan työn näette lähipäivinä. Kunpa vielä näkisi voittajan ilmeen kun sähkölasku saapuu...

Pelko kerroin, pelosta kerroin

Tieto lisää tuskaa, mutta mikä vähentää pelkoa? Ei ainakaan järkipuhe. On turha selittää hammaslääkäriä pelkäävälle kolmekymmentäyksivuotiaalle että suotta pelkäät, ovat ammattilaisia eikä se satu. Eihän siitä ole kyse!

Kun kerroin asuvani Moskovassa, melkein jokainen kysyi ensimmäiseksi etteikö mua pelota asua siellä. Eikä pelottanut. No välillä vähän se, että asui neljännessätoista kerroksessa eikä tulipalon varalta ollut mitään hätäuloskäyntiä. Onneksi venäläinen vastaus kysymykseen "Mitä jos tulee tulipalo?" on että "Ei tule".

Nyt vähän pelottaa. Ensinnäkin sisään lentävät linnut.

Kuva: MikkoMikko. En minä olis pystynyt kuvaa ottamaankaan. Kattokaa nyt mikä hirviö!

Tuuletusta varten raolleen jätetystä ikkunasta siis lensi lintu sisään. Ystävät, en pelkää lintuja, mutta sisätiloissa vapaana lentävinä ne ovat hyvin, hyvin kammottavia. Onneksi MikkoMikko varoitti asiasta, pysyttelin yläkerrassa kun lintua ohjattiin ulospäin. Vaan sehän päättikin lähteä ylöspäin, kylpyhuoneeseen!

Lintuparka lensi MikkoMikon olkapäällekin, mutta siitä MikkoMikko ei ehtinyt ottamaan kuvaa.

Onneksi sain oven vedettyä sen nokan edestä kiinni. Paniikki oli molemminpuoleista, linturaukkakin läähätti peloissaan. Olin omassa paniikkihuoneessani niin kauan että MikkoMikko, kuvia ensin otettuaan, sai vieraan vihdoin pihalle.

Päivän sankari ja toinen paniikkipotilas. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen lintu ymmärsi lentää ulos.

Kukaan ei enää kysy että pelottaako. Ja kuten jo varmaan arvaattekin, nyt vähän pelottaa. Vika on suurimmaksi osaksi siinä että meille tulee Neighborhood Watchin (eli tuttavallisemmin Naapurikyttäyksen) sähköposteja, joissa kerrotaan naapurustossa tapahtuneista rikoksista: postilähetykset häviävät etupihoilta, asuntoihin murtaudutaan kun väki nukkuu, autojen ikkunoita rikotaan ja kansalaisia ahdistellaan kadullakin.

Olen tähän asti ollut vain vähän levoton. Onhan meillä varashälyttimet ja kahdet lukolliset ovet ja mulla MikkoMikko mörkösyöttinä ja ritarina.

Mutta viime viikonloppuna naapuri-Esso ryöstettiin aseen kanssa uhaten, ja naapurikorttelissa, ehkä noin kahdensadan metrin päässä, kotiin tunkeutui mies veitsellä uhaten, pakotti naisen komeroon, katkaisi puhelinlinjat ja tyhjensi kämpän arvotavaroista.

Alkaa pelottaa, että mua alkaa pelottaa. Että kuuntelen kaikkia rasahduksia ja kolahduksia ja narahduksia ja sydän tykyttää.

Hetsku, joka kumminkin selvisi MikkoMikon eilisestä saunaillasta rikoksitta, ja vain vähäsillä rasahduksilla ja tykytyksillä.

Jälkikirjoitus: Mantelitumakkeen poisto voisi olla lääke tähän pelon poistoon.