Traumasieniä

Olin kuusivuotias ja ennakkoluuloisen lapsen lailla vihasin sieniä. Ne olivat pahan makuisia ja epäilyttäviä olemukseltaan. Matkalla pohjoiseen (ei tosin Kaamasen tiellä, ja saattoi se olla matkalla pohjoisestakin) pysähdyimme huoltoasemalle syömään. Lounaspöydässä oli tarjolla jauhelihakastiketta, jossa minun mielestä oli sieniä. Äiti kiisti. "Syö vaan." Minä söin. Ja oksensin sienikastikkeen huoltoaseman pöytään. Äiti sanoi ettei ole pakko syödä enempää.

Eilen olin juurikin 29-vuotias ja yhä vihasin sieniä, ovat pahan makuisia ja epäilyttäviä olemukseltaan. Pöytään kuitenkin tilattiin sieniä kun muutenkin maisteltiin eri makuja pieninä annoksina, jokainen ottakoon mitä haluaa. Vaan tarjoilija ajatteli toisin. Sienet tuotiin lopuksi pöytään pääruokana, jota tarjoilija annosteli jokaisen lautaselle. Sanoin ettei minulle tarvitse laittaa, sillä en syö sieniä. Tarjoilija oli sitä mieltä että kaikkea on pakko maistaa. Maistoinhan minä. Pahanmakuisia ja epäilyttäviä olemukseltaan vieläkin. En oksentanut pöytään.

Ei ole siis niiden maku muuttunut 23 vuodessa vaikka jotain kehitystä on tapahtunut niiden sietämisessä. Ehkä yritän 52-vuotiaana uudelleen.

Hetsku Sienet kuuluvat metsään -yhdistyksestä

Vuosi lisää mittarissa

...eikä tunnu missään! Vain vuosien vaihtumisen kiihtyvän vauhdin huomaa. Jos ei muusta, niin ainakin siitä että vappuaatto tuntuu vähän väliä olevan ylihuomenna.

Hetsku, joka kiittää kaikkia onnitteluista!

Kuinka pää käännetään

Päätä voi kääntää konkreettisesti monella tavalla, mutta kuvainnollisesti kai kahdessa merkityksessä. Kääntää pää, saada joku muuttamaan päätöksensä, ja kääntää päitä eli saada huomiota kadulla.

En vielä tiedä miten ensimmäinen tapaus Venäjällä onnistuu, siis se kun mies sanoo olevansa perheen pää, ja vaimo jatkaa olavansa kaula joka sitä päätä liikuttaa. Mutta tiedän kyllä miten niin venäläisten miesten kuin naistenkin päät saa kääntymään kadulla. Olen tällä viikolla testannut kahtakin toimivaa tapaa.

Ensimmäinen tapa on laittaa liituraitahousut päälle, kirkkaanpunaiset Nokian kumisaappaat kokoa 39 jalkaan - lahkeet tietysti saappaiden sisään tungettuna- ja lompsia city-moskovalaisten seassa töihin. Miehet epäuskoisina hiljenevät ja saattavat jopa naureskella, naisten silmät suurenevat ja eikä ilme ole ainakaan kateellinen. Paitsi alakerrassa aamuisin istuvan siivoojan, joka syksyllä huomautti minulle kylmyydestä, ja hyväksyvästi nytkin nyökyttelee kun porhallan saappaat jalassa ohitse, ja huutaa perään jos ehtii että "voi miten hienot ja hyvät saappaat!". Ja onhan ne! Sadekelillä ainoat järkevät ja käytännölliset kengät.

Toista keinoa kokeilin tänään. Latasin kahteen pienehköön ja läpinäkyvään pussiin taloudestani löytyvät muovipullot ja tölkit, ja menin kotitalon kulmalle palautusautomaatille. Ja kun se oli kaputt niinkuin se on viime viikkoina aina ollut, en jättänyt pusseja siihen vaan kannoin tölkit sillan yli vastarannan pieneen masiinaan joka hyväksyi noin kolmestakymmenestä kappaleesta noin kolmanneksen (sitten heitin kyllä loput roskiin). Ilmeisesti valkokaulustyöläisen ei ole tapana työmatkalla palautella tölkkejä ja pulloja tai ainakaan roikottaa niitä kädessä pitkiä matkoja.

Mutta kun ei täällä venäläisnaisten kanssa oikein muuten tuo kilpailu onnistu niin pitää ottaa ne konstit käyttöön mitkä taitaa!

Hetsku, joka voisi huomenna kokeilla jotain uutta. Laittaisinko papiljotit päähän työmatkan ajaksi? Se säästäisi aamulla aikaa, ainakin jos niitä ylipäänsä käyttäisi.

Paastoraportti, päivä 7: Ruokaostoksilla jälleen!

Viime viikko oli kurjuuden maksimointia: paastoa, päivystystä, ja viikonloppuna ylitöitä noin 14 tuntia. Nyt päivystyskännykkä on annettu seuraavalle, paasto loppuu huomenna enkä ylitöitäkään aio tehdä kolmeen viikoon (!).

Tänään pääsin vihdoin ruokaostoksille, eli sentään jo koskettelemaan ruokia. Olen melkein täysivaltainen osallinen taas näissä piireissä.

Ostin:

Turun Sinappia (ei ensimmäiseksi mauksi aamulla suuhun, mutta olen kahdesti syönyt hernekeittoa ilman sinappia, joten piti ostaa kuin muisti)

Kaksi karjalanpiirakkaa, normikokoa (ei ehkä parasta ekan päivän ruokaa, mutta aion toista ainakin puraista ihan jo perinteenkin vuoksi)

Raejuustoa 500g (ei ollut edes hylaa, mutta sitäkin pitää ostaa melkein aina kun sitä näkee)

Luumumehua ja -sosetta (voisi olla hyvää ekan päivän ruokaa?)

Viinirypäleitä (ku halvalla sai...)

Kaks appelsiinia (ei kuorittuna ja palasteltuna, mutta maistunee silti hyvältä)

Banaani (jos energia loppuu kesken)

Pussikeiton (kuluvan viikon jonkun päivän runsas lounas)

Vielä en ole päättänyt mitä aamulla ekana suuhuni laitan. Ainakaan siinä ei ole sitruunaa, siirappia eikä cayanne-pippuria, ja jos teetä juon, niin se on takuulla mustaa!

Jokohan paastosta on tällä erää jauhettu tarpeeksi? Huomenna sitten jotain ihan muuta (tai ei mitään.

Hetsku, jonka mielestä syöminen on IHANAA!

Paastoraportti, päivä 6: Mitä sitten syötäisiin?

Paasto ei ole keino laihduttaa. Toki paaston aikana paino tippuu, mutta heti kun rupeaa taas syömään, paino nousee entiselleen - ainakin jos syö niin kuin ennen. Nyt olisi kuningashetki päästä eroon jostain ylimääräisestä.

Silti yksi harvoista paaston huvituksista on tarkistaa paino. Kilon verran päivässä se tippuu. Nyt on siis kuusi kiloa hävinnyt.

Alan elää jo paaston jälkeistä aikaa. Huomenna menen kauppaan ja ostan jotain hyvää. Vaan mitä? Ei liian rajua tavaraa tyhjää mahaan, mutta kun tässä on viikon verran lipitellyt mehua, niin jo tekis mieli jotain muutakin. Pala juustoa on ainakin tiistaina saatava. Ja jotain muutakin suolaista. Muistan yhden ensimmäisen päivän jälkeen paaston (1.p.j.p.), jolloin söin karjalanpiirakan kokonaan, ja maha oli ratketa. Ehkä cocktail-piirakka voisi mahtua? Myyköhän Ctokmahh niitä?

Hetsku, kevyt ja puhdistunut.

Paastoraportti, päivät 4-5: Kevyesti voiton puolella

Paastossa ollaan päästy voiton puolelle. Tämän on se vaihe kun paastoaminen on helppoa, ja tuntuu että voisi jatkaa päivätolkulla. Tämä on ollut kokonaan päänsärytön paasto, nälkää en enää tunne, ja vaikka ties mitä tekee mieli, niin ei muiden ruuatkaan enää kovasti kiusaa. Syököön! "Minä juon nyt siirappi-sitruunamehua pippurilla höystettynä", niin kuin Holkerikin sanoisi.

Näin viime yönä paastopainajaista. Paasto oli loppunut ja söin ensimmäisenä päivänä kokonaisen pitsan. Harmittelin unessa että miksi mukava, kevyt olo piti pilata tämmösellä mätöllä, kun oli tarkoitus elimistölle leppoisalla tavalla palata taas ruokailijoiden piiriin. Heräsin onneksi tyhjällä mahalla.

Mutta on elämässä toki muutakin kuin paastoa. Muunkinlaisia painajaisia. Aiemmin tällä viikolla Putin oli menossa puhumaan juhlatilaisuuteen Jämsän yläasteelle, ja minut oli kutsuttu paikalle tulkiksi (!). Ennen tilaisuuden alkua menin piipahtamaan vielä vessaan (joka unessa oli puukäsityöluokan tilalla) ja jäin tietenkin sinne koppiin vangiksi. Putinin puhe alkoi, ja yritin pinnistellä jotta kuulisin mitä hän sanoo.

Eilen illalla, ihan todellisessa maailmassa, olin ajelulla Moskovan yössä. Eeva vieraineen halusi Kumman kaa -maratonin jälkeen nähdä Moskovan valot valtionyliopiston katselutasanteelta, istua tankin päällä Voitonpuistossa, ihailla Kremlin ja erityisesti tavaratalo Gumin iltavalaistusta ja lopuksi ajella Lefortovon tunnelissa, joka Ru-tuben mukaan on kuoleman tunneli. Volodjan kaltaisen rauhallisen kuskin kyydissä ei ollut mitään pelättävää. Piis of keik.

Ja nyt tämä kakuton pala lähtee ylitöihin.

Hetsku, TJ2

Paastoraportti, päivä 3: Mitä sitten syön kun saan taas syödä?

Paasto on kivassa vaiheessa, melkein puolet takana jo. Päätä ei ole vieläkään särkenyt eikä tänään nälkäkään niin paljoa huudellut kun samassa toimistohuoneessa istuvalla ei-paastolaisella. Nyt voi jo hyvin keskittyä after paasto -ruokailuun. Mitä maistan ensimmäisenä kun pääsen eroon tuosta siirappi-sitruuna-pippuri-mehusta?

Ekana päivänä paaston jälkeen tulee aamulla kylläiseksi jo lasillisella tuoremehua, ja lounaaksikin riittänee tomaatti, noin niinku tilavuudeltaan. Mutta viimeistään illalla ajattelin maistaa Violan kylmäsavulohituorejuustoa, jota Jaska tänään tullessaan toi. Se oli ainakin Eerolla ja Annella tosi hyvää!

Jaskan ja Mika-kollegansa kanssa kävimme tänään tsekkaamaassa missä sijaitsee TsSKAn halli Leningradskij prospektin varrella, ja kuinka Leijonat taas saivat venäläisiltä selkään.

Nooh, MM-kisat alkaa kohta jo!

Hetsku, joka lätkän MM-kijoja enemmän odottaa kyllä sitä Mestareiden liigan finaalia. Ja nyt juuri odottaa vielä enemmän että se lippu vihdoin toimitettaisiin!

Paastoraportti, päivä 2: Miksi päätä ei särje?

Ei sillä että sitä erityisesti kaipaisin, mutta ihmettelen silti miksi päätä ei ole tämän paaston aikana särkenyt. Aiemmilla paastoilla alkupäivät päätä on kivistänyt ihan kunnolla (neljännellä kerralla siellä Prisman kassalla jopa ihan infernaalisesti), nyt vain eilisen venäjäntunnin päätteeksi kuvittelin hetken että se alkaa, vaan kas: ei alkanutkaan.

Muutenkin olo on ollut ihan hyvä. Toki välillä on nälkä, maha murisee ja melkein koko ajan ruokaa nähdessäni tekisi mieli syödä mitä vaan, mutta virtaa on kuitenkin riittänyt töissäkäymiseen ja päivystämiseen. Huomenna pitäisi vielä Jaskan ja työkaverinsa kanssa suunnistaa CSKA:n hallille kaupungin laitamille katsomaan Venäjä-Suomi-peliä. Katsotaan miten meidän käy.

Hetsku, joka miettii että jos paaston olisi aloittanut jo maanantaina, niin nyt olisi kolmas päivä menossa jo. Niin kivaa se paasto on.

Paastoraportti, päivä 1: Miksi kävin paastolle?

Paastoon laskeutumisen hurjuudesta huolimatta tänään paasto starttasi helposti. Aamullahan ei muutenkaan "ehdi" syömään, joten mitään ei vielä jäänyt väliin. Tein mehusotkua evääksi, otin mukaan muutaman teepussin ja raskasta reppua kantaen kävelin koleaksi muuttuneessa säässä töihin.

Nyt olen ollut hereillä tässä paastoajassa noin kuusi tuntia, ja alkaahan se nälkäkin mahassa murisemaan. Tähän täytyy vaan tottua.

Tämä on laskujeni mukaan viides paastoni. Ensimmäinen, vuonna 1997, kesti viikonlopun verran, söimme Jaskan kanssa vain yrteillä maustettua riisiä. Ei ihan kauhean kiva kokemus, eikä kauhean oikeaoppinenkaan edes.

Toisella paastolla joinkin sitten 10 päivää siirapista, sitruunamehusta ja cayanne-pippurista tehtyä mehua Pipsan kanssa. Silloin tyhmyyteni oli se, että olin paastosta kuusi päivää vapaalla, eli ajattelin vain ruokaa ja kärsin.

Kolmas paastoni, toinen siirappi-sitruunamehupaasto E3A:n kanssa kirvoitti Unskin Pekalta legendaarisen paastokysymyksen: miksi kävitte paastolle? Vastaus ei kai ollut yhtä legendaarinen sillä en muista sitä.

Neljännellä paastollani kaikki oli jo kai tottunut siihen että Hetsku aina silloin tällöin paastoaa. Siirappi-sitruunamehurinkiin liittyi E3A:n ja minun lisäkseni Mirva. Luulin olevani konkari näissä asioissa jo, mutta tein silloin paastohistoriani suurimman virheen ja olin ensimmäisenä paastopäivänä yhdeksän tuntia Prisman kassalla töissä. Ruuatta, kahvitta, maailman kamalimman päänsäryn kera. Paastoon laskeutuminen ei tainnut silloinkaan mennä oikeaoppisesti.

Nyt viidennen paaston seitsemännellä tunnilla olen siis ehkä jonkin verran aiempia kertoja viisaampi. Kahvia join viimeksi lauantaina, ja vietin sentään yhden hedelmä-vihannes-puuronpäivänkin.

Nyt lähden keittiöön ilahduttamaan kollegoita ruskealla eväslitkulla ja yrttiteellä.

Hetsku, jonka päätä ei särje mutta maha kurisee.

Ps. Miksi kävin paastolle? Ylittääkseni itseni. Muistuttaakseni että iso osa maailman väestöstä elää koko ajan nälässä, joten minunkaan ei ole tarvis syödä ihan kaikkea mitä näen.

"Rauhallinen viikonloppu Moskovassa"

Kun maaliskuussa tuli ravattua niin maan p-leesti, niin päätin passata viime viikonloppuna järjestetyt Anskun perinteiset kevään alottajaiset Hollolassa ja jäädä Moskovaan rauhoittumaan ja laskeutumaan paastoon.

Laskeutumistapani olikin melko omaperäinen. Veikkaan ettei kukaan muu laskeutuja ole ollut kolme päivää ennen paastostarttia työkaverin 30-vuotisjuhlakonsertissa, jossa sankari itse laulaa soolona venäläisiä ja suomalaisia lauluja kollegoilleen pianon säestyksellä. Tai jos joku on ollutkin, niin ei ainakaan yhtä hienossa konsertissa kuin minkä Eeva meille järjesti. Jo kokki-Eijan valmistamat tarjoilut olivat omaa luokkaansa, harvinaista herkkua niin paastoon ryhtyville kuin tavan syöpöillekin.

Toisaalta kukaan muu paastoaja tuskin on kaksi päivää ennen paaston alkua lähtenyt moskovalaiseen risukkoon yltäkylläiselle nyyttäripiknikille. Ja jos sinne olisikin joku toinen paastoaja ehtinyt, niin tuskin tuli kuitenkaan piknikin jälkeen mentyä Shosse entuziastovin metroaseman lähelle Kafeeseen illalliselle ja sen jälkeen viereiseen Kafe Bariin dagestanilaisen parin häihin kuokkimaan ja tanssimaan aamukolmeen.

Ja jos siihen asti saattoikin joku vielä olla ollut samanlaisessa reissussa, niin viimeisenä aamuna ennen paastoa tuskin kukaan muu taipui moskovalaiseen banjaan saunomaan selkänahkaansa palovammoille. (Tiedoksi: orvaskesi kiehuu kun löylyhuoneen mittarissa on +120 Celsius-astetta.) Ja sieltä saunalta pitäisi paastosankarin sitten vielä lähteä työpaikan pihalle grillaamaan kokki-Eijan läksiäisiin, syömään paastoon laskeutumiseväiksi kuvun täydeltä pasta- ja perunasalaattia, itsetehtyjä kanapullia, grillilihoja, itseleivottuja sämpylöitä, juustoja, nahcoja eri dippikastikkeiden kera, hedelmäsalaattia ja omenahyvettä ja jäätelöä (kolmella santsilla).

Ja kun arvelin ettei kukaan muu tähän pystyisi, niin en pystynyt minäkään. Päätin siirtää paaston alkamista päivällä ja syön tänään laskeutumisruokana vain hedelmiä, vihanneksia ja puuroa.

Hetsku, joka ei laskeudu vaan syöksyy paastoon.

Moskova sellaisena kuin sen kuvittelin

Moskovassa on kalenterin mukaan kevät, lämpömittarin mukaan kesä - tänään saatiin huhtikuun uusi lämpöennätys, +22c. Puut ovat hiirenkorvilla, ihmiset kulkevat ilman päällystakkeja eikä töiden jälkeen olekaan kiire suorinta tietä kotiin, vaan voi maleksia kaduilla ja istua uuniperunapaussille kävelysillan kupeeseen.

Tämä Moskova on se, jonne mielikuvissani tein muuttoa vuosi sitten. Tältä Moskova näyttää, tältä se tuoksuu, tällainen fiilis täällä pitääkin olla. Ja miliisin kuuluu nukkua autossa, joka on parkkeerattu keskelle risteystä.

Hetsku siellä missä pitikin olla

Itku pitkästä ilosta

Johan sitä riemua riittikin. Maaliskuu meni kuin siivillä ja raiteilla. Kulutin noin tuhat euroa raideliikenteeseen, saman verran Kanarialle ja muutaman satasen Affenanmaallekin. Vapaa-aika on kallista.

Kulkuvälineilyni aikana Moskovaan on tullut kevät, melkein kesä jo. Moskovassa lyötiin viikonlopun aikana lämpöennätyksiä (+17 - +20c) ja jo olen taas saanut tuta että ei ole helppoa jos on syntynyt karvalakki päässä. Viime yönä hikiherätys tuli klo 00.30 jo.

Arki on muutenkin hikistä ja työlästä. Viikonlopun intensiivikurssi rauhallisessa ja raitisilmaisessa Pestovossa (?), oli mukava muttei tietenkään lepokoteilua. Tänään aloitin ylityöviikon urakoimalla 12 tuntia töitä, ja silti toimistolta lähtiessä tuntui ettei työpinon korkeus ollut laskenut. Huomenna on taas vuorossa työpäivän jälkeen 1,5 tuntia venäjän opiskelua, keskiviikkona kellonympärys ylitöitä ja torstaina taas illalla venättää.

Viikonlopuksi on sentään luvassa vapaaohjelmaa Eevan 30-vuotispiknikin ja sunnuntaisen banjailun merkeissä, mutta ensi viikolla onkin päivystysvuoro ja paasto.

Miten tästä elämästä taas tälläistä tuli? Haluan hupia, enemmän hupia!

Hetsku, joka miettii voiko tähän aikaan enää puhua blogin päivittämisestä, vai onko tämä jo öittämistä?

PS. Turistikuvia Moskovasta -palsta jäi kamerankuivatustauolle.

Aprillia vai ei - Hetsku Mestareiden liigan finaalissa 21.5.!