Olin kuusivuotias ja ennakkoluuloisen lapsen lailla vihasin sieniä. Ne olivat pahan makuisia ja epäilyttäviä olemukseltaan. Matkalla pohjoiseen (ei tosin Kaamasen tiellä, ja saattoi se olla matkalla pohjoisestakin) pysähdyimme huoltoasemalle syömään. Lounaspöydässä oli tarjolla jauhelihakastiketta, jossa minun mielestä oli sieniä. Äiti kiisti. "Syö vaan." Minä söin. Ja oksensin sienikastikkeen huoltoaseman pöytään. Äiti sanoi ettei ole pakko syödä enempää.
Eilen olin juurikin 29-vuotias ja yhä vihasin sieniä, ovat pahan makuisia ja epäilyttäviä olemukseltaan. Pöytään kuitenkin tilattiin sieniä kun muutenkin maisteltiin eri makuja pieninä annoksina, jokainen ottakoon mitä haluaa. Vaan tarjoilija ajatteli toisin. Sienet tuotiin lopuksi pöytään pääruokana, jota tarjoilija annosteli jokaisen lautaselle. Sanoin ettei minulle tarvitse laittaa, sillä en syö sieniä. Tarjoilija oli sitä mieltä että kaikkea on pakko maistaa. Maistoinhan minä. Pahanmakuisia ja epäilyttäviä olemukseltaan vieläkin. En oksentanut pöytään.
Ei ole siis niiden maku muuttunut 23 vuodessa vaikka jotain kehitystä on tapahtunut niiden sietämisessä. Ehkä yritän 52-vuotiaana uudelleen.
Hetsku Sienet kuuluvat metsään -yhdistyksestä
1 kommentti:
Jos sienet olisi tarkoitettu syötäväksi, ne eivät olisi myrkyllisiä!
Wappuja Mosseen!
-maalaiset
Lähetä kommentti