Kaksi luukkua kerralla: 22 ja 23

Pääsin eilen lähtemään töistä sähköputkimiehen visiitin varjolla jo klo 15, ja niinpä olin kotona ja jouten jo klo 15.45. Siis hyvää aikaa viimein tehdä jouluvalmisteluja! Koko ilta aikaa!

Mietin mitä pitää tehdä. No ehkä imuroida makuuhuone, alakerta oli jo imuroitu edellisenä päivänä. Mutta sen voi tehdä huomennakin. Käydä ostamassa punajuuria ja lohta. Lohi kannattaa ostaa mahdollisimman lähellä aattoa eikä punajuuren takia kannata kauppaan lähteä. Ruokia voisi jo valmistella, mutta oikeastaan ei kannata ruveta omenaa vielä rosolliin pilkkomaan. Joten ei tartte oikeastaan tehdä mitään. Pulssi kiihtyi hetkeksi: otammeko joulun liian kevyesti, jos siitä selviää stressittä? Pitäisikö kumminkin lähteä jonnekin ryntäilemään? En ainakaan lähtenyt. Makasin sohvalla, söin mandariineja ja katsoin telkkarista kaikkea turhuutta.

Tänään oli vihdoin sopiva hetki hakea punajuuret, lohi ja halot takkaan. Imuroinkin. Punajuuret on kohta keitetty, samoin perunat. Sitten voi lähteä saunaan ja saunamatkalla katsoa vieläkö kuusia jostain saa. Jos ei saa, voi koristeita ripustella kuivahteen koristepensaan oksille, kyllähän kuusikin vairsee. Illalla voi pilkkoa ne rosolliainekset. Eiköhän se joulu näinkin tule.

Joululahjoja ei tietenkään rankata, mutta sanonpahan vaan että ennakkoon ovat nämä kaksi ulkosuomalaista saaneet jo sellaisia lahjoja, ettei haittaa vaikka jouluaattona jäisi ilman.

- Ykkösenä tietenkin se MikkoMikon työpaikka. Se on ihanaa.
- Hyvänä kakkosena tulee MikkoMikon "tienaama" ruislimppu. Jo sen tuoksu on I-HA-NA!

Hetsku, hymyissä suin saunaan.

Luukussa 21 on: saha!

Syyskuun alussa, eräänä myrskyisenä iltana Eevan, Pian ja Satun kanssa kotiin palatessa toteutin pitkään muhineen suunnitelman: vien myrskyn tipauttaman oksan kotiin polttopuuksi. Kaupasta voi ostaa sylillisen polttopuuta reilulla viidellä dollarilla, mutta kovan sateen jälkeen isoja karahkoja saa tienposkista ilmaiseksi jos vaan jaksaa ja kehtaa raahata.

Oksa odotteli etupihan terassillamme reilun kolme kuukautta, mutta tänään pistin MikkoMikko-paran heti uusiin töihin töistä palattuaan: nyt se puu palasiksi, että voimme jouluna käryttää sen takassa.

Ja MikkoMikko sahasi.

Nyt meidän vähäisistä jouluvalmisteluista on noin puolet tehty. Jos vielä kuusi löytyy, niin hyvä (sen voi sitten joulun jälkeen polttaa takassa). Huomenna haen jostain tuoreita punajuuria. Perjantana on tehtävä vielä yksi kauppareissu, että saamme tuoretta kalaa savustimeen.

Hetsku, jonka jouluvalmistelut alkoivat tänään ja päättyvät siis, aivan oikein, kolmen yön päästä. Laskin ja varmistin aivan itse juuri.

Kurkistus luukkuun 20

Heti näin alkuun yksi Post Scriptum eiliseen kirjoitukseen: Arvaatkaapa mitä mun ihmeellinen MikkoMikkoni toivoi eilen päästyään kotiin klo 19.35 ja oltuaan ensimmäistä päivää (yhdeksän tuntia) uudessa työpaikassa, vieraskielisessa työympäristössä: se halus juoksulenkille! Mä olin valmistaunut hakemaan tohveleita jalkaan, lohduttamaan ja kannustamaan, hieromaan hartioita, keittämään kahvia tai tekemään ruokaa. Vaan me mentiinkin työpäivän päätteeksi juoksemaan seitsemän kilometriä, niin ku juoksis Jämsästä Jämsänkoskelle. Hatunnosto MikkoMikolle!

Tämän päivän luukussa oli siis jo ihan normipäivä. Minä lähdin ensin kävelemään töihin, MikkoMikko lähti metrolle vähän myöhemmin. Minä tein ad hoc -töitäni eli sammutin tulipaloja ja yritin edes vähän ennakoida ettei kaikki paikat syttyisi palamaan. MikkoMikolla toinen päivä meni kai aika samoissa merkeissä kun eilen, hänen lyhyistä vastauksista mun tenttaukseen (no mitä se sit sanoi? mitä sä teit? ai sun pomoko sen sanoi? mitä sä söit? miltä tuntui mennä metrolla?) tiivistäisin että hänen työpäivä sujui realistisen positiivisesti.

Illalla savustimme ja paistoimme kalaa ja totesimme että tällä meiningillä emme taida ehtiä tekemään kuin yhden asian illassa ennen nukkumaan menoa. Käydä lenkillä, tehdä ruokaa tai käydä kaupassa. Aikamoista arkea, mutta vielä aika hienoa!

Hetsku, jonka huomisillan yksi asia on mennä ravintolaillalliselle sanomaan hei-heit hetkeksi yhdelle kaverille.

XVII-XIX luukut

Aika rientää vaikkei tekisi mitään. Yhtäkkiä on taas kolme luukkua kirjoittamatta. Täytyy senkin takia niputtaa yhteen päiviä, etten keksi enää kovin montaa erilaista tapaa kirjoittaa otsikkoon luukuista. En todellakaan tiedä miksi lähdin sen kanssa kikkailemaan, mutta kun on kerran lähetty niin sitten loppuun asti kitkutellaan. Sen merkeissä olen iloinen että luukkuja ja öitä jouluun on jäljellä enää viisi.

Pikkujoulut olivat oikein perinteiset ja kestivät 12 tuntia. Niinpä seitsemäntenä(toista) päivänä lepäsin, luojan lailla. Illalla suunnittelin kaverin valmistujaisjuhliin lähtemistä, mutta onneksi passasin, kun MikkoMikko vuorostaan viihtyi juhlissa aamukolmeen saakka. Mä olisin varmaan joutunut menemään auton takapenkille nukkumaan jos olisin lähtenyt mukaan.

Kahdeksantenatoista päivänä olikin sitten pakko olla ahkera: siivoskella, pestä pyykkiä ja käydä kävellen kaupassa ostamassa porkkanoita ja raejuustoa. Illan päätti joulujatsikeikka legendaarisella Blues Alley -klubilla. Seurueessa mukana ollut Laura kommentoi että nyt tuntui ensimmäistä kertaa joululta.

Yhdeksästoista oli tänään, ja meitä molempia jännitti MikkoMikon töihinmeno ja mua vähän mun omanikin. Omastani selvisin ihan kunnialla, MM ei ole tätä kirjoitettaessa vielä palannut, mutta raportoi puolessavälissä päivää että on vielä elossa, kohtuullisen hyvältäkin tuntuu, mutta työpäivä päättyisi vasta klo 19. Ekalla päivällä on sen verran mittaa, että herra saattaa olla hiukan väsynyt saapuessaan.

Hetsku, joka yrittää keksiä valmistella mukavaa kotiinpaluuta puolisolle aina niin "hauskan" Vinkkejä hyvälle aviovaimolle -artikkelin hengessä.

Kuustoistas luukku

Päivän kuva olkoon nyt se toissapäiväisen toissapäiväinen kuva, sillä tänäänhän on perinteisesti viimeinen päivä kun joulukortteja saa vielä laittaa sillä halvemmalla merkillä. Alla kuva meidän panoksesta jouluun Suomessa. Siellä on oltu kilttejä.

Nyt kuitenkin lähden töihin. Ensi viikolla on jo joulu! Ja ensi viikolla meitä töihin lähtijöitä on kaksi. Siinä meille joululahjaa kerrakseen!

Hetsku, joka ei nyt keksi mitään lisättävää.

Luukut kootoo, neetoo, viitoo

Kun on kymmenen tuntia töissä, alkaa väsyttää. Kun on väsynyt ja kollega luikertelee omista töistään ja aiheuttaa siinä sivussa muille (tällä kertaa mulle) lisätöitä, alkaa kiukuttamaan. Kun sitten lähtee polkemaan kiukku niskassa ja reppu selässä äkkiä kotiin, ei ehdi huomata että ulkona on sen verran lämmin, että takkia, varsinkaan topattua, tuskin tarvitsisi. Kollega raportoi myöhemmin ostaneensa lahjoja hiki takissa - ulkona oli tänään +20c. Oho.

Siispä ei tunnu joululta, mutta sieltä se tulee. Ja tämä mun joulukalenteri on päivittämättä vaikka joka päivä piti. No:


Kolmastoista päivä oli Lucian päivä. Tein 11 tuntia töitä ja lähdin sitten tapaamaan päivänsankaria. Pohdiskelin mennessäni Lucia-perinnettä: mitä muuta siihen kuuluu kuin että vaaleatukkainen tyttö kävelee varovasti kynttiläkruunu päässä laulellen ja perässä kulkee tyttölauma joilla on kynttilät vain kädessä? Eipä juuri muuta vastaanoton perusteella. Tai no kuului siihen myös tosi hyvä graavattu lohi.

Neljästoista päivä olin töissä normimittaisen päivän, mikä tuntuu pitkän päivän jälkeen melkein vapaalta. Vähän niin kuin tutun pohdinta siitä, että jos on kuusi viikkoa imuroimatta, imurointi on paljon palkitsevampaa. Tai että se on jopa palkinto, kun sitä niin harvoin "pääsee" tekemään. Illalla kävimme MikkoMikon kanssa reilun yhdeksän kilometrin lenkillä. Juoksu rullasi, ja jatkoin hämmästelyä siitä miten nopeasti kunto voi kohota. Olin vielä viisi kuukautta sitten sitä mieltä etten tykkää juoksemisesta enkä jaksa juosta kuin juoksumatolla. Nyt pitää olla tarkkana että joudu ylikuntoon.

Viidestoista päivä vapautti vihdoin meidät piinasta. MikkoMikko sai työsopimuksen ja aloittaa työt maanantaina. Hän oli myös reipas ja kävi irtisanomassa meidät kuntosalilta, sillä emme juoksun huumassa ole ehtineet bodaamaan. (Vielä on tosin kaksi kuukautta aikaa pumpata lihaksiakin, sillä ne ketkut eivät meitä tietenkään ihan heti päästäneet.) Oma päiväni ei olllut kovin sankarillinen (vrt. jutun alkuosuus), mutta kun päivä päättyy siihen että MikkoMikko teki lohturuokaa, kiinnitti polkupyörääni hankkimansa korin ja nyt lukee kirjaa tuossa vieressä, niin ei tässä nyt huonostikaan mene.

Hetsku, jonka kuudennessatoista luukussa on pikkujoulut. Niistähän nyt ei yleensä ole mitään raportoitavaa :)

12. luukku joulukuuta

Kahdestoista ei tuonut vielä mustaa valkoisella, mutta sen verran säpinää sillä rintamalla, että uskallan hehkuttaa: MikkoMikko sai töitä! Oman alan vieläpä!

Kaverimme pelaa sählyä joukkueessa, jossa pelaa myös erään ohjelmistofirman perustaja. Perustaja sanoi että tarvitsee IT-työmiehiä, ja kaverimme kärppänä kehumaan että tuntee IT-työmiehen. MikkoMikko lähetti hakemuksen alle kaksi viikkoa sitten, kävi viime viikon tiistaina haastattelussa ja torstaina jo soittivat että "tule nyt ainakin kuukaudeksi projektia tekemään".

Aloitus mahdollisimman pian, jopa tällä viikolla, kestää aluksi kuukauden, mutta kun MM osoittaa olevansa mielettömän paras testaaja, niin vakkaripaikka on mahdollinen (ja mun mielestä jopa todennäköinen, mutta ei mennä asioiden edelle). Työ MM:n arvion mukaan helppoa testaushommaa konsultin roolissa, palkka ihan kohtuullinen suomalaiselle vaikkakin täällä vähän alakanttiin, mutta tärkeintä tietysti että on jalka amerikkalaisen työmaailman oven välissä, että on TÖITÄ.

Hetsku, joka kiittää kaikkia tsemppaajia. Mikään ei kai enää voi mennä vikaan!

PS. Huomenna postitan ehkä eilisen päivän kuvan, sillä tänään kuvaaja paukuttaa rumpuja kellarissa. Suodaan se hänelle, kohta sen pitää paukuttaa töitä!

Luukkupäivät 10 ja 11

Kymmenes päivämme tätä joulukuuta oli oikein esimerkillinen. Oli pakko vihdoin siivota, ja onhan se palkitsevaa kun sitä on päivätolkula siirtänyt. Tuloksen kyllä huomaa. Lenkillä kävimme valoisaan aikaan viikkoihin. Juoksu ei kulkenut yhtä leppoisasti kuin yleensä, mutta hiki tuli kumminkin. Illaksi lähdimme kollegan lasten seuraksi, kun aikuisten lähtivät Baltimoreen pikkujouluihin. Rakensimme pari palapeliä, söimme pitsaa, harjoittelimme jouluevankeliumin lukua ja olimme kiltisti.

Yhdennentoista päivän aamu kruunausi pyhäkouluviikonloppumme: menimme suomalaiseen joulukirkkoon. Kirkon päälle piti ottaa päiväunet. Nyt tunnelmoimme takkatulen ääressä joulupukinpajan merkeissä.

Huomenna jatkamme taas normaaleissa merkeissä. Huokailemme ja pyörittelemme silmiä töissä, hikoilemme ja kiroilemme postin jonossa ja keksimme tekosyitä joiden varjolla välttelemme salille menemistä.

Hetsku, joka parantaa terveyttä syömällä Fazerin tummaa suklaata.

Luukku yhdeksän

Onko kukaan koskaan nähnyt niin julmaa joulukalenteria että luukku olisikin ollut tyhjä? Sellainen oli tämän päivän luukku eilisten lupausten valossa. Pelkkää turhaa odotusta. Eli vieläkin jatketaan eilisellä hokemalla: mikään ei voi mennä vikaan!

Tänään töissä oli melkoisen normaalipäivä: vaikka hiki otsalla raataisi*, niin päivän päätteeksi (vedin perjantainakin yliajalle ja lähdin kun talossa oli pääosin jo valot sammutettu**) töitä on enemmän kuin sinne mennessä. Jotenkin turhauttavaa?

Työpäivän päätteeksi lähdin tapaamaan kuusi kuukautta vanhaa Elieliä. Jos yhtään harmitti ennen sitä, niin sen jälkeen ei ainakaan yhtään. Lapseksi, joka ei osaa vielä puhua, Elielillä on yllättävän hyvät jutut!

Kun illan päätti vielä spontaani iltateevieras niin päivän saldo jäi reilusti plussalle, vaikka se eilinen lupaus osoittautuikin turhaksi. Sen täyttymystä odottanemme sittenkin luukkuun 12.

Hetsku, oikeastaan jo luukun 10 puolella. Mutta ei avata sitä vielä.

* En tosin raatanut
** Mutta ei kello oikeasti ollut kuin puoli tuntia yli virallisen työpäivän päättymisajan

Kahdeksas joulukuuta, hyvä päivä

Päivän kuvan sijaan tänään kalenterin luukussa soi päivän biisi: YUP:n Mikään ei voi mennä vikaan. Laulun tietävät laulakoon biisiä nuotin vierestä tai sen mukaisesti, muut voivat hoilata itse keksimällään sävelellä vain laulun olennaisinta mantraa: "Mikään ei voi mennä vikaan, mikään ei voi mennä vikaan, mikään ei voi mennä vikaan...".

Jos kaikki menee hyvin eikä vikaan, kerron teille mitä tsemppasitte. Täytynee odottaa noin joulukuun kahdenteentoista luukkuun. Tai ainakin yhdeksänteen.

Hetsku, jännityksen piinassa.

Seitsemän päivä joulukuun

Joulukuun seitsemäs, Jaskan synttäripäivä, valkeni ei-valjennut. Vettä satoi koko päivän harmaalta taivaalta. Nelipäiväisen viikonlopun jälkeen arki ei kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Selvästi rytmin pitäisi aina olla neljä vapaata, kolme töitä. Eikä niitä viiden päivän töitä tehtäisi kolmessa päivässä.

Sain tänään ennakkoon joululahjan, eli tiedon SannaPin ja komppaniansa helmikuisesta vierailuista. Jee! Kaksi viikkoa saman katon alla kolmen mölymasiinan kanssa voi tarkoittaa sitä, että toinen lahja on kun vieraat lähtevät, mutta nyt odotan vain heidän saapumistaan. Odotellessa kehittelen ohjelmaa, vähän eri näkövinkkelistä kuin aiemmille vierailuille. Mikä tekee vaikutuksen seitsemän- tai viisivuotiaaseen? Huvipuistot ei valitettavasti ole auki helmikuussa. Onkohan Amerikassa HopLop? Ihop kun on vähän eri asia, vaikka sielläkin voisi vieraiden kanssa käydä. Onneksi meillä on iso telkkari ja siinä monta tv-kanavaa...















Saavuin töistä kylmään ja pimeään kotiin oltuani työmaalla noin kaksitoista tuntia. Pimeydestä minua tervehti vain tip-tip-tap. Yläkerran käytävällä satoi vettä. En tiedä mitä kaksi aiempaa vuotavaa kattoa meille valehtelivat, mutta tämä kolmas siis sanoo toden: kattomme ja putkemme vuotavat kuin seula.

Hetsku, joka ei haravoinut tänäänkään. Mutta luuttusi lattiaa, siivousta sekin.

Itsenäisyyspäivä, kuudes luukku

Satoi vettä. En päässyt haravoimaan. Enkä siivonnut. Tein sentään ruokaa, mikä on mainitsemisen arvoista siksikin, että meillä MikkoMikko yleensä kokkaa. Porkkananrunsaudesta johtuen tein inkivääri-porkkasosekeittoa joka ei ole kovin soseista ja porkkanoita ja ruusukaalia kahvissa ja siirapissa haudutettuna. Ei niin pahaa.

MikkoMikko etsiskeli kahta tärkeää paperia, etsintäalueena koko talo. Toinen paperi löytyi, toista ei. Löytyi kyllä vaikka mitä, niin kuin ostoskuitteja viime vuosituhannelta, mutta ei sitä tämän hetken tärkeintä paperia. Etsintöjen jäljiltä talo oli tietysti vielä enemmän mullinmallin.

Sen sijaan että olisimme vihdoin käärineet hihamme ja ruvenneet siivoamaan, lähdimme mustikkavadelmapiirakalle ja asioille. Ei kai sitä itsenäisyyspäivänä sentään siivota tartte.

Hetsku. Terve sielu sotkuisessa huoneessa.

Viies joulukuuta

Kun viikonloppu meni lötkötellessä, kirjoitin kahdelle ekstravapaapäivälle tehtävälistaa käytettyyn kirjekuoreen:

- postiin
- siivous
- haravointi
- joululahja- ja vaateostoksille
- joulukortit
- lenkille

Lähdimme liikkeelle ennen puoltapäivää ja palasimme kuuden jälkeen illalla. Kävimme postissa ja vaatekaupoilla, saimme hankittua myös joulukortit ja erän joululahjoja. Joulupukin apulaisena hankin jotain "katu-uskottavaa" yhdeksänvuotiaalle, jotain melkein viisivuotiaalle prinsessalle ja yhden helikopterin kahdelle seitsemänvuotiaalle. Siitä varmasti tulee tappelu, mutta kirjoitan mukaan käyttöohjeet, joihin kuuluu vekottimen käytön vuorolista.

Kun kohta vielä kuittaamme tuon lenkin pois listasta, niin huomiselle ei sitten jääkään kuin siivousta, haravointia ja itsenäisyyspäivän viettoa telkkarin ääressä. Huominen on jännittävä päivä, vaikkei tuosta vielä uskoisi. Pitäkää peukkuja!

Hetskun-ketskun, keli-keli-ketskun

Joulukuun kolmas ja neljäs

Olin eilen niin kiireinen tehdessäni ei-mitään, etten ehtinyt kirjailemaankaan. Aamu alkoi Paavon ja huolestuttavan seikan merkeissä: ruoka ei maistu. Kutsukaa ambulanssi!

Söin väkisin aamupalan ja lounaan siihen aikaan kun se oli järkevää. Arvelin että illalliseksi, jos jotain on kerran pakko syödä, voisi tilata pizzan. Pizza on lääke kaikkeen, jopa siihen kun ei tiedä mikä on. Pizzan jälkeen maistu taas kaikki: ruisleipäbruschetta, fetajuusto-pinaattipiiras, lakut, popcornit, porkkanakakku. Olimme siis juhlissa.

Eikä vain yksissä juhlissa, vaan kaksissa. Ensin synttäreillä ja sitten pikkujouluissa, joissa oli paikalla myös joulupukki ja tiernapojat. MikkoMikko pääsi murjaanien kuninkaaksi, kun sattui sopivasti paikalle.

Tälle neljännelle päivälle ei ole suunnitelmissa mitään. Aurinko paistaa, mutta emme mene ehkä edes ulos. On sunnuntai, lepopäivä.

Hetsku, jolla on edessä vielä kaksi lepopäivää tämänkin jälkeen. Nam!

Joulukuun luukku 2

Tänään heräsin lämmityssysteemin pöhinää klo 04.57. Oli pimeää, viileää ja kohinan vuoksi saatoin helposti kuvitella olevani Ruotsin-laivalla. Siihen aikaan kun yömenijöiden mekastus on tauonnut tai ainakin vähentynyt ja ennen kuin aamuvirkut eläkeläiset ja lapsiperheet kaipailevat aamiaista.

Työpaikalla en kyllä päässyt karnevaalimaiseen laivatunnelmaan. Ehkä siksi etten koskaan ole ollut työristeilyillä, joihin kuuluisi (oikeasti) kahden tunnin henkilöstökokous. Asialistan kuudesta ensimmäisestä asiakohdista ja niiden yhteensä yhdeksästä alakohdasta kävimme perusteellista keskustelua (tai monologia), kaksi viimeisintä ja kiinnostavinta kuitattiin lausahduksella "ei keskustella tästä nyt". Varmaan osa halusi myös sanoa että "ei keskustella muutenkaan, koskaan".

Kotiin oli kiva pyöräillä. Edessä on nelipäiväinen vapaa ja Paavo Nurmi sekä MikkoMikko tulevat kotiin. Nyt toinen repii riekaleiksi juomapulloa, johon on piilotettu kaksi kuivanappulaa. Toista ei vielä näy. Päätelkää kumpi on kampi.

Hetsku, jonka toisesta kalenteriluukusta tuli lahjapaketti.

Joulukuu, luukku 1

Eilen posti toi meille Suomesta partiolaisten joulukalenterit. Kaksi kappaletta, koska kahden partiolaispojan piti saada sellainen meille myydä. Herra B:n eli Oskarin kalenteri MikkoMikkolle, herra A:n eli Emilion kalenteri minulle. Tänään saatiinkin avata viisi luukkua, koska partiolaisten kalenteri on tietysti adventtikalenteri.

MikkoMikko lähti aamulla Atlantic Cityyn (siksi, "kuhan vaan") ja minä pohdiskelin itselleni jotain mukavaa tekemistä illaksi. Ehkä tapaan jonkun kaverin? Ehkä menen salille? Kävisinkö jossain kahvilassa?

Tulin kotiin töistä, luin isänpäivän Hesaria toista tuntia, katsoin sen suosittelemana norjalaisesta Päin perhettä -sarjasta ekan osan ja päätin, että joulukuussa päivitän joka päivä blogiani, vaikka mitään mainittavaa ei tapahtuisikaan. Jos en muuta keksi, laitan Päivän kuvan. Näin alkajaisiksi teen molemmat.

Tämä otos tuli vastaan kuvia järjestellessäni. Kuva on kesältä 2010. Edellä mainittu herra B helpottaa oloaan Veeran riekkuessa etualalla.

Hetsku, joka jatkaa Omaa Iltaansa pesemällä pyykiä ja viemällä roskia.