Kun on kymmenen tuntia töissä, alkaa väsyttää. Kun on väsynyt ja kollega luikertelee omista töistään ja aiheuttaa siinä sivussa muille (tällä kertaa mulle) lisätöitä, alkaa kiukuttamaan. Kun sitten lähtee polkemaan kiukku niskassa ja reppu selässä äkkiä kotiin, ei ehdi huomata että ulkona on sen verran lämmin, että takkia, varsinkaan topattua, tuskin tarvitsisi. Kollega raportoi myöhemmin ostaneensa lahjoja hiki takissa - ulkona oli tänään +20c. Oho.
Siispä ei tunnu joululta, mutta sieltä se tulee. Ja tämä mun joulukalenteri on päivittämättä vaikka joka päivä piti. No:
Kolmastoista päivä oli Lucian päivä. Tein 11 tuntia töitä ja lähdin sitten tapaamaan päivänsankaria. Pohdiskelin mennessäni Lucia-perinnettä: mitä muuta siihen kuuluu kuin että vaaleatukkainen tyttö kävelee varovasti kynttiläkruunu päässä laulellen ja perässä kulkee tyttölauma joilla on kynttilät vain kädessä? Eipä juuri muuta vastaanoton perusteella. Tai no kuului siihen myös tosi hyvä graavattu lohi.
Neljästoista päivä olin töissä normimittaisen päivän, mikä tuntuu pitkän päivän jälkeen melkein vapaalta. Vähän niin kuin tutun pohdinta siitä, että jos on kuusi viikkoa imuroimatta, imurointi on paljon palkitsevampaa. Tai että se on jopa palkinto, kun sitä niin harvoin "pääsee" tekemään. Illalla kävimme MikkoMikon kanssa reilun yhdeksän kilometrin lenkillä. Juoksu rullasi, ja jatkoin hämmästelyä siitä miten nopeasti kunto voi kohota. Olin vielä viisi kuukautta sitten sitä mieltä etten tykkää juoksemisesta enkä jaksa juosta kuin juoksumatolla. Nyt pitää olla tarkkana että joudu ylikuntoon.
Viidestoista päivä vapautti vihdoin meidät piinasta. MikkoMikko sai työsopimuksen ja aloittaa työt maanantaina. Hän oli myös reipas ja kävi irtisanomassa meidät kuntosalilta, sillä emme juoksun huumassa ole ehtineet bodaamaan. (Vielä on tosin kaksi kuukautta aikaa pumpata lihaksiakin, sillä ne ketkut eivät meitä tietenkään ihan heti päästäneet.) Oma päiväni ei olllut kovin sankarillinen (vrt. jutun alkuosuus), mutta kun päivä päättyy siihen että MikkoMikko teki lohturuokaa, kiinnitti polkupyörääni hankkimansa korin ja nyt lukee kirjaa tuossa vieressä, niin ei tässä nyt huonostikaan mene.
Hetsku, jonka kuudennessatoista luukussa on pikkujoulut. Niistähän nyt ei yleensä ole mitään raportoitavaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti