Viime päivien (ja viimeisten Amerikan-päivien) kuulumisia

Muuttokuorma lähti 11. heinäkuuta mukanaan mm. avaamaton paketti Ampun vaippoja ja melkein syöty rasia Fazerin konvehteja. Kun kaverit seuraavana päivänä tulivat käymään, ihmettelivät että lähtikö muuttokuorma jo, kun tavaraa on niin paljon. No, jotain jäi vahingossa em. muuttokuormasta, mutta paljon jäi tarkoituksellakin. Osa myydään, osa annetaan, osa on tullut tiensä päähän, osa tuodaan itse mukanamme Suomeen*.

MikkoMikon Timo-isä ja veljentytär Laura tulivat meille viimeisiksi vieraiksi. Vaikka talo onkin (muka) tyhjä, niin vielä löytyi jonkinmoiset sänkyviritykset, tuolit ruokapöydän äärelle ja tyhjiä lasipurkkeja juomalaseiksi. Ja onneksi heillä sen verran vähän kantamuksia, että voivat auttaa niiden* tavaroiden Suomeen kantamisen kanssa.

Amppu osaa jo vaikka mitä, myös paljon sellaista mitä emme itse osaa, mm. soittaa lankapuhelimesta operaattorille eli keskukseen (emme tienneet että sellaisia vielä on olemassa). Amppu antaa pusuja ihan omalla tyylillään. Kannattaa varata nenäliina käden ulottuville, jos on onnekas että pääsee pusujen saajaksi. Hän on iloinen, ilmeilijä, itsenäinen sillä tavalla, ettei roiku lahkeessa juurikaan.

Kun on ollut 4,5 vuotta juomatta säännöllisesti kahvia, ei ole hyvä aloittaa päivää 3-4 desilitran annoksella tummapaahtoista. Päätä särkee, tärisyttää, mahassa kiertää. Univajeeseen paras lääke on - ta-daa! - uni.

Lähdemme kaupungista reilun viikon kuluttua. Junalla New Yorkin kaupungin liepeille, sieltä vuokra-auto alle, häihin pieneen kaupunkiin Vermontiin viikonlopuksi (kolme päivää häitä!) ja sieltä maanantaina takaisin New Yorkin kaupungin liepeille lentokentälle, sieltä Reykjavikin kautta Seutulaan niin, että aikataulun mukaan saavumme tiistaina viides elokuuta iltapäivällä. Muutamme ensin väliaikaisasuntoon Mannerheimintiellä. Minä menen töihin 11. elokuuta, MikkoMikko jatkanee töitä tänne Suomesta ja Amppu menee läheiseen päiväkotiin (mm. keräilemään erilaisia tauteja) 18. elokuuta.

Kirjoittaisin vielä lisää, mutta päätä särkee niin ettei pysty. Pahuksen kahvi.

Emmää ehi!

Kaikki jää tekemättä ja on vaan kiire. En käytä aikaani tehokkaasti vaan tuskailen, stressaan ja väsyn. Töissä pitäisi kaikki omat hommat saada pakettiin ja samalla sijaistaa. Kotona pitäisi järjestellä muuttokonttiin pakattavat, matkalaukkuihin pakattavat, asuntoon jäävät, kiertoon menevät ja roskikseen joutavat tavarat läjiin, irtisanoa sopimuksia ja ylläpitää yleistä järjestystä, käydä kaupassa ja valmistaa ruokaa. Velvollisuuksien sijaan olisi kivempi vaan nukkua pikään, hörsköttää Ampun kanssa ja katsoa jalkapalloa.

Onneksi...
 - kaikkea tätä ei tarvitse tehdä yksin.
- sijaistettava työkaveri palaa lomalta torstaina.
- perjantaina tulevat muuttomiehet ja vievät toivottavasti oikean osan tavaroista mennessään ja se osa muutosta on ohi, hyvällä tai pahalla.

Haluaisin keksiä viel neljännenkin helpotuksen, mutta en keksi. Vaan kyllä se siitä!