Bloggaaja-HetsQ on ollut talvitorkuilla, ja sillä aikaa todellinen HetsQ on ollut valohoidossa Indonesiassa. Nyt ensinmainittu on herännyt, ja kunhan kahvi on tippunut ja ajatukset ovat jäsentyneet, niin.
En sano mitä sitten teen. Olkaa jännityksessä. Ja voikaa hyvin siihen asti, ja hyvää uutta vuotta, jos menee ensi vuodelle, ja hyvää uutta vuosikymmentä, jos menee niinkin kauan.
HetsQ, nälkäinen karhu.
29.12.09
2.12.09
Ensimmäiset häät
Olemme parin päivän päästä, 4. joulukuuta, olleet vuosikvartaalin verran naimisssa. Juhlistamme kolmatta avioliittokuukautta itsenäisyyspäiväjuhlissa!
Alla kuvia ensimmäisistä epäitsenäisyyspäivästä, häitä juhlittiin lopulta kolme eri kertaa. Ja mähän en alunperin halunnut mitään juhlia. "Mennään maistraattiin ja sitten kahdestaan lounaalle Jännä-Jussi-baariin", ehdotin Mikkomikolle. Lopulta meidät vihitiin Lahden maistraatissa kahden virkansa puolesta todistaneen toimistosihteerin läsnäollessa, ja avioliittoa juhlittiin illallisella Haikon kartanossa perheiden kanssa.
Alla kuvia ensimmäisistä epäitsenäisyyspäivästä, häitä juhlittiin lopulta kolme eri kertaa. Ja mähän en alunperin halunnut mitään juhlia. "Mennään maistraattiin ja sitten kahdestaan lounaalle Jännä-Jussi-baariin", ehdotin Mikkomikolle. Lopulta meidät vihitiin Lahden maistraatissa kahden virkansa puolesta todistaneen toimistosihteerin läsnäollessa, ja avioliittoa juhlittiin illallisella Haikon kartanossa perheiden kanssa.
Maistraatin ja avioliiton eteisessä. Viimeinen kuva meistä sinkkuina.
Sormusten vaihto. Todistajia oli kaksi, virkansa puolesta. Toinen otti kuvat, toinen piileskeli niiltä.
Saatte suudella morsianta. Sanokohan se muuten niin? Vai saatte suudella? Joka tapauksessa tästä alkaen olemme naimisissa!
Sulhanen näyttää ihan tyytyväiseltä, vaikka taivas on synkän näköinen.
Häämekon kuosi. Mekkoa etsittiin tuntikaupalla, ja se löytyi lopulta alerekistä noin 30 euron hintaan.
Kaksi sukua koolla Haikon kartanon keltaisessa salissa.
Häämenu: lohicarpaccio, yrteissä paahdettua häränsisäfileetä ja kahden suklaan markiisia ja lakkahyytelöä.
Sulhanen ja morsian, jälkimmäinen intiaaninimeltään "Leikkaa hääkakkua nyrkki ojossa".
Häätanssi, musiikki pöydällä olevasta kännykästä.
Hääkuva kuutamolla.
Hääsviitti viikonlopun jälkeen, arki alkaa.
Hääviikonlopun päätteeksi menimme sienimetsälle. Veera valmiina metsästykseen.
Emilio sai saaliikseen "suklaasieniä".
HetsQ, joka pahoittelee kuvien huonoa laatua, mutta jos haluaa saada jotain valmiiksi niin ei voi aina pyrkiä täydellisyyteen. Blogger käsittelee kuvat sössöiksi. Vähän parempaa laatua saa kun avaa kuvan isommaksi klikkaamalla.
24.11.09
Mä en ennen ollu tämmöne
En ole kärsinyt juurikaan ikäkriiseistä. Kolmekymppisyys toi kriisin sijaan ymmärryksen omasta kuolevaisuudesta.
Mutta jotenkin olen muuttunut epäorganisoidummaksi kuin olin ennen. Kymmenen vuotta sitten merkkasin kaiken kalenteriin, olin hyvissä ajoin paikalla, tiesin paljon mulla oli rahaa lompakossa (ehkä siksi että silloin sitä ei juurikaan ollut), pidin lupaukseni, käsilaukku tai reppu oli järjestyksessä ja vastailin sähköposteihinkin heti.
Nyt kaikki edellämainittu on toisin, ja hukkasin lahjaksi saamani kynän, jätin Pertsan boonuskortin kauppaan, kadotin (ja sittemmin löysin) piponi ja unohtelen eväitä kotiin.
En halua nuortua kaksikymppiseksi, mutta haluan järjestelmällisemmän minäni takaisin. Sen, jolle soitetaan muuttopäivänä perään ja kysytään että mitäs me täällä vanhalla asunnolla nyt tehdään kun te viette niitä tavaroita sinne uudelle. Sen joka vastasi että varmaan teidän kannattaa pakata niitä tavaroita ja tehdä loppusiivousta.
Nyt varmaan sanoisin että
- emmää tiiä
- en muista
- mitä?
HetsQ, joka nykyään kai on enemmänkin hetSt ku
Mutta jotenkin olen muuttunut epäorganisoidummaksi kuin olin ennen. Kymmenen vuotta sitten merkkasin kaiken kalenteriin, olin hyvissä ajoin paikalla, tiesin paljon mulla oli rahaa lompakossa (ehkä siksi että silloin sitä ei juurikaan ollut), pidin lupaukseni, käsilaukku tai reppu oli järjestyksessä ja vastailin sähköposteihinkin heti.
Nyt kaikki edellämainittu on toisin, ja hukkasin lahjaksi saamani kynän, jätin Pertsan boonuskortin kauppaan, kadotin (ja sittemmin löysin) piponi ja unohtelen eväitä kotiin.
En halua nuortua kaksikymppiseksi, mutta haluan järjestelmällisemmän minäni takaisin. Sen, jolle soitetaan muuttopäivänä perään ja kysytään että mitäs me täällä vanhalla asunnolla nyt tehdään kun te viette niitä tavaroita sinne uudelle. Sen joka vastasi että varmaan teidän kannattaa pakata niitä tavaroita ja tehdä loppusiivousta.
Nyt varmaan sanoisin että
- emmää tiiä
- en muista
- mitä?
HetsQ, joka nykyään kai on enemmänkin hetSt ku
11.11.09
Seuraava siirto
Pari kuukautta sitten kerroin esteistä ja esteettömyydestä. Nyt en ole enää esteetön siviilisäädyltäni, ja seuraava siirtokin alkaa varmistumaan.
Joten tulkaahan vierailulle Moskovaan ensi vuoden heinäkuuhun mennessä, jos meinaatte tulla. Sitten ehkä yhden toisen suurvallan pääkaupunkiin. Vahvistanen kun saan mustaa valkoisella eli siirtopäätöksen.
HetsQ goes west
Ps. Kyllä se hääreportaasikin tulee vielä!
Joten tulkaahan vierailulle Moskovaan ensi vuoden heinäkuuhun mennessä, jos meinaatte tulla. Sitten ehkä yhden toisen suurvallan pääkaupunkiin. Vahvistanen kun saan mustaa valkoisella eli siirtopäätöksen.
HetsQ goes west
Ps. Kyllä se hääreportaasikin tulee vielä!
30.10.09
Tärkeä tietoisku
HetsQ, joka haluaa jakaa tämän tärkeän ilmoituksen työpaikkansa intranetistä kaikille tiedoksi. Ja tiesiväthän ne: tänään täällä sataa lunta.
29.10.09
Ennakkojälkiraportti venäläisistä häistä
Kolmen hääjuhlan ja yhden muuton jälkeen arki on yhtä juhlaa. Tovi kestää toipuessa, kaikki kuvien pläräämisessä, parhaiden otosten valikoimisessa ja hääraportin kirjoittamisessa, joten tässä yksi kuva kolmansista eli venäläisistä häistä maistiaisiksi. Huomaa sulhasen kampaus ja tontuhkot kengät. (Klikkaa kuvaa suurempaa versiota varten).
HetsQ, jonka ennakkoon ehkä vähän pelkäämä päivä prinsessana on onnellisesti ohi. Ei se niin rankkaa ollut kuin voisi kuvitella!
Kuva Mika Kaikkonen.
HetsQ, jonka ennakkoon ehkä vähän pelkäämä päivä prinsessana on onnellisesti ohi. Ei se niin rankkaa ollut kuin voisi kuvitella!
23.10.09
Ennakkotunnelmia venäläisistä häistä
Koska ainakaan suomalaisen perinteen mukaisesti sulhanen ei saa nähdä morsiamen mekkoa ennen hääpäivää, en voi paljastaa omaa huomista juhlaluukkiani. Sen sijaan muutama kuva sulhasesta eli Mikosta eli Mishasta:
Venäläisen miehen tyylin perusta on tietty kengät.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua: työkaverini lainasi onneksi Mikolle tonttukegät.
Samainen kollega vei Mikon Kosmomolskij prospektille parturiin numero kolme.
Venäläinen hiustenleikkaus 150 ruplaa eli kolme euroa.
Хетску, joka huomenna saa venäläisissä häissä Миша:nsa.
22.10.09
Кувиа Петроскойста
Eli kuvia Petroskoista. Kun kirjoittaa (vahingossa) suomea kyrillisin kirjaimin saakin nerokkaan otsikon. Kun en keksinyt mitään repäsevämpää.
Olemme juuri saapuneet Petroskoihin. Junayö platskarta-paikoilla takana. Platskarta-vaunussa kaikki nukkuvat yhdessä tilassa, ilman ääniä tai hajuja rajoittavia väliseiniä.
Ryhmäkuva, joka piti ottaa siksi että taustalla joku väsynyt mies kyykistyi lepuuttelemaan valojen vaihtumista odotellessa.
Hotelli Severnajan eli Pohjolan hääsviitin koristeita. Ikkunasydämien lisäksi hääparille oli laitettu sydäntyynyt ja lämmintä, makeaa shamppanjaa.
Hotelli Severnajan illallisravintolassa votka ja (makea) kuohuviini tarjoiltiin lämpiminä, mutta punaviinille sai oikean jääkuulerin. Me viilennettiin votkaa tavallisessa lasissa.
Mikolle oiva talvihattu. Ei kelvannut (vielä).
Mies, kori ja Äänisen rantakatu.
Rantakadun taloja, kolmea eri sorttia sulassa sovussa?
Ääninen, äänettömän ihana Ääninen.
Tyhjäksi "juotu" kaakomuki näyttää Venäjällä tältä.
HetsQ, joka tykkää Petroskoista´, mutta ei ehkä komennuksen vertaa.
20.10.09
Petroskoin lätäköt
Jos sataa, Petroskoi on yksi lätäkkö, josta ei selviä kuivin kengin. Jos on aurinkoista, Petroskoi on kaunis ja sen rantakadulla voi ihastella toista lätäkköä, nimittäin Äänistä. Ja saada lomaa Moskovan äänistä.
Blogini on täynnä lupauksia raportoida myöhemmin ja laajemmin, joten nyt en lupaa (mutta silti yritän).
Nyt on nimittäin häästressi, joka tulee siitä kun kolmen kuukauden sisään kolmannen kerran järjestää häitä. Vaikka missään häissä meillä ei ole ollut mikään niin justiinsa, on säätämistä yllättävän paljon. Nyt, neljä yötä ennen Moskovan häitä, täytyy löytää häämekko. Lähden siis yhden metrolinjan toiseksi viimeiselle asemalle tapamaan Juliaa, joka myy mekkoansa. Jos musta ei enää kuulu, aloittakaa etsinnät Rjazanskij prospektilta. Saatan olla pukeutunut morsiusmekkoon.
HetsQ - ei häistä selviä stressittä (paitsi ehkä Laurakaisa, eikä ehkä edes hän.)
Blogini on täynnä lupauksia raportoida myöhemmin ja laajemmin, joten nyt en lupaa (mutta silti yritän).
Nyt on nimittäin häästressi, joka tulee siitä kun kolmen kuukauden sisään kolmannen kerran järjestää häitä. Vaikka missään häissä meillä ei ole ollut mikään niin justiinsa, on säätämistä yllättävän paljon. Nyt, neljä yötä ennen Moskovan häitä, täytyy löytää häämekko. Lähden siis yhden metrolinjan toiseksi viimeiselle asemalle tapamaan Juliaa, joka myy mekkoansa. Jos musta ei enää kuulu, aloittakaa etsinnät Rjazanskij prospektilta. Saatan olla pukeutunut morsiusmekkoon.
HetsQ - ei häistä selviä stressittä (paitsi ehkä Laurakaisa, eikä ehkä edes hän.)
15.10.09
Bouldikset (heitä en oo kyllä hirveesti kaivannut)
Ulkomailla asumisessa voi olla vaarana että tippuu kotimaan tärkeiden asioiden kärryiltä: ei osaa käyttää HKL:n matkakortteja, ei tiedä ettei Radiolinjaa ole ollut pitkään aikaan tai mitkä kaikki Helsingin ravintolat onkaan seduloita, ei tunne idols-tähtiä tai ei ymmärrä jotain hokemaa jostain tv-sarjasta tai mainoksesta. Tai ei tiedä onko Ridge Brooken vai Taylorin kanssa!
Lääkkeeksi meille ulkosuomalaisille, mutta myös niille, jotka eivät ole sarjaa katsoneet ollenkaan ja aloittaisivat kunhan tietäisivät mitä tähän mennessä on tapahtunut, on onneksi siskoni SannaPin juonitiivistys:
Ensin Brooke on köyhän perheen nuori tyttö ja Ridge rikkaan perheen nuori poika,
Brooke rakastuu Ridgeen ja Ridge Brookeen,
mutta Ridgen äiti Stephanie ei halua Brookea Ridgen vaimoksi ja tekee kaikkensa estääkseen liiton.
...ja sata vuotta myöhemmin:
Brooken ja Ridgen poika on mennyt Stephanien ja Brooken isän kanssa naimisiin ja huomannut, että onkin rakastunut Brooken vielä syntymättömään vauvaan, ja kun vauva syntyy, huomaakin olevansa tämän isä. No ei se mitään, sitten vauva paljastuukin Ericin isäksi ja Eric on juuri mennä Brooken kanssa naimisiin, kun hän huomaa olevansa Stephanien äiti….
HetsQ, taas ja sata seuraava vuotta Bouldis-kärryillä.
Lääkkeeksi meille ulkosuomalaisille, mutta myös niille, jotka eivät ole sarjaa katsoneet ollenkaan ja aloittaisivat kunhan tietäisivät mitä tähän mennessä on tapahtunut, on onneksi siskoni SannaPin juonitiivistys:
Ensin Brooke on köyhän perheen nuori tyttö ja Ridge rikkaan perheen nuori poika,
Brooke rakastuu Ridgeen ja Ridge Brookeen,
mutta Ridgen äiti Stephanie ei halua Brookea Ridgen vaimoksi ja tekee kaikkensa estääkseen liiton.
...ja sata vuotta myöhemmin:
Brooken ja Ridgen poika on mennyt Stephanien ja Brooken isän kanssa naimisiin ja huomannut, että onkin rakastunut Brooken vielä syntymättömään vauvaan, ja kun vauva syntyy, huomaakin olevansa tämän isä. No ei se mitään, sitten vauva paljastuukin Ericin isäksi ja Eric on juuri mennä Brooken kanssa naimisiin, kun hän huomaa olevansa Stephanien äiti….
HetsQ, taas ja sata seuraava vuotta Bouldis-kärryillä.
13.10.09
Paha tiistai
Olen aiemminkin valittanut: tiistai on kamala, paha päivä. Maanantaisin, niinku eilenkin, tsemppaan että kyllä tämä tästä, kahdeksan tuntia töitä ja sit voi mennä vaikka kotiin päiväunille. Tiistaina se ei enää auta. Tiistaina on vastassa kaikki arkipäivät. Maanantaina täytyy selvitä vain maanantaista, tiistaina koko loppuviikosta.
Eilen oli siis perusankea maanantai, jota piristi se, että kävin arkisista asioista sähköpostikeskustelua SannaPin kanssa. SannaPi kertoi muun muassa lähtevänsä kahville, jolloin jostain syystä mulle tuli mielikuva että kahvin kanssa tarjotaan rouhesämpylöitä joiden välissä on juustoa ja salaattia ja ehkä jotain makkaraakin, ja seurauksena tietty kamala nälkä. Ja sitten SannaPi vielä vahvisti että kyllä vaan, juuri sellaisia sämpylöitä oli tarjolla. Voi sitä aamukahvisämpyläkateuden määrää!
Illalla päätin olla viisas ja varautua pahaan tiistaihin ja kalapäivään. Töiden jälkeen kun on vielä venäjän tuntikin, ja sen jälkeen tarkoitus on käydä uimassa, joten parempi varautua sellaisin rouhesämpylöin. Kaupasta löytyi juuri oikeanlaisia, ja aamulla heräsin ajoissa jotta ehdin syömään puuroaamupalan, ja tekemään ne sämpylät, kaksin kappalein, juustoa, salaaattia ja makkaraa.
Töissä SannaPiltä tulee taas viesti. "Muistitko tehdä eväät?". Muistin! ....vaan enpä muistanut ottaa niitä mukaan.
HetsQ, jonka mielestä kotiin jätetyt valmiit eväät on pahinta mitä voi olla. Ainakin just nyt.
Eilen oli siis perusankea maanantai, jota piristi se, että kävin arkisista asioista sähköpostikeskustelua SannaPin kanssa. SannaPi kertoi muun muassa lähtevänsä kahville, jolloin jostain syystä mulle tuli mielikuva että kahvin kanssa tarjotaan rouhesämpylöitä joiden välissä on juustoa ja salaattia ja ehkä jotain makkaraakin, ja seurauksena tietty kamala nälkä. Ja sitten SannaPi vielä vahvisti että kyllä vaan, juuri sellaisia sämpylöitä oli tarjolla. Voi sitä aamukahvisämpyläkateuden määrää!
Illalla päätin olla viisas ja varautua pahaan tiistaihin ja kalapäivään. Töiden jälkeen kun on vielä venäjän tuntikin, ja sen jälkeen tarkoitus on käydä uimassa, joten parempi varautua sellaisin rouhesämpylöin. Kaupasta löytyi juuri oikeanlaisia, ja aamulla heräsin ajoissa jotta ehdin syömään puuroaamupalan, ja tekemään ne sämpylät, kaksin kappalein, juustoa, salaaattia ja makkaraa.
Töissä SannaPiltä tulee taas viesti. "Muistitko tehdä eväät?". Muistin! ....vaan enpä muistanut ottaa niitä mukaan.
HetsQ, jonka mielestä kotiin jätetyt valmiit eväät on pahinta mitä voi olla. Ainakin just nyt.
9.10.09
Siviilisääty: sairas
Taisin päästä vauhtiin, tuli heti toinen hauska juttu kerrottavaksi.
Sain viime kuun lopussa rahaa työnantajaltani: 0,54e. Onneksi palkkapäivä on kuun 15. päivä, joten kyse ei ollut siitä, että vaikeina aikoina palkkaa maksettaisiin vähemmän. "Joku ves-korotus varmaan", ajattelin, nehän nyt saattaa olla tollasta nanoluokkaa.
Tilinauha toimistolla paljasti todellisen syyn: minulle on maksettu sairauslomalisää ajalta 4.9.2009. Otin yhteyttä palkanlaskentaan, että onkohan joku mennyt väärin, kyseessähän on vihkipäiväni, joka on kyllä palkallinen vapaapäivä, mutta ei kai sitä sentään sairaudeksi luokitella?
Kohtelias vastaus tuli parin-kolmen henkilön kautta. "Kaikki on mennyt oikein. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, vihkipäivältä maksetaan sairauslomalisää."
HetsQ, siviilisäädyltään sairas?
Sain viime kuun lopussa rahaa työnantajaltani: 0,54e. Onneksi palkkapäivä on kuun 15. päivä, joten kyse ei ollut siitä, että vaikeina aikoina palkkaa maksettaisiin vähemmän. "Joku ves-korotus varmaan", ajattelin, nehän nyt saattaa olla tollasta nanoluokkaa.
Tilinauha toimistolla paljasti todellisen syyn: minulle on maksettu sairauslomalisää ajalta 4.9.2009. Otin yhteyttä palkanlaskentaan, että onkohan joku mennyt väärin, kyseessähän on vihkipäiväni, joka on kyllä palkallinen vapaapäivä, mutta ei kai sitä sentään sairaudeksi luokitella?
Kohtelias vastaus tuli parin-kolmen henkilön kautta. "Kaikki on mennyt oikein. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, vihkipäivältä maksetaan sairauslomalisää."
HetsQ, siviilisäädyltään sairas?
Juhlia ja ryhtiliikkeitä
Tunnen piston. Ei voi vain odottaa että muut päivittävät, täytyy myös itse päivittää eikä vaan päivitellä että pitäisi päivittää.
Viime aikoina olen lähinnä suunnitellut juhlia, juhlinut, toipunut niistä, ja aloittanut ryhtiliikkeen juhlien jälkeen. Nyt mennään ryhtiliikkeessä, ja siihen kuuluu blogin päivittäminen.
Polttarijuhlaraportti taitaa jäädä, kerron illasta vaan hauskan hetken.
Kaupunkikierroksen, banjailun ja illallisen jälkeen menimme porukalla rokkiklubille. Klubi on kellarikerroksessa, sokkeloisen käytävän päässä. Varauloskäyntiä tuskin on. Musiikki soi niin kovalla että muut katsovat kateellisena kun mulla on korvatulpat mukana ja korvissa. Tupakkaa poltetaan niin ettei käry lähde vaatteista kuin pesemällä. Alkoholiakin nautitaan suomalais-venäläiseen tapaan ihan reilusti, ja klubilla esiintyvän suomalaisen bändin solisti kaatuu rumpujen päälle kesken esityksen. Innokkaat katsojat eivät siitä hämmenny, vaan rynnivät pienellä tanssilattialla niin että herkemmät ovat varmasti mustelmilla. Meininki on siis aika itsesuojeluvaistotonta. Vaan huolestunut venäläinen nuori mies koputtaa olkapäähäni ja huomattaa: "Sinulla on kengännauha auki."
HetsQ, jonka tuumasi että ilta oli monella muulla tapaa paljon vaarallisempi, mutta toisaalta, mikseipä minimoisi kompastumisen vaaraa ja solmisi kengännauhan.
Viime aikoina olen lähinnä suunnitellut juhlia, juhlinut, toipunut niistä, ja aloittanut ryhtiliikkeen juhlien jälkeen. Nyt mennään ryhtiliikkeessä, ja siihen kuuluu blogin päivittäminen.
Polttarijuhlaraportti taitaa jäädä, kerron illasta vaan hauskan hetken.
Kaupunkikierroksen, banjailun ja illallisen jälkeen menimme porukalla rokkiklubille. Klubi on kellarikerroksessa, sokkeloisen käytävän päässä. Varauloskäyntiä tuskin on. Musiikki soi niin kovalla että muut katsovat kateellisena kun mulla on korvatulpat mukana ja korvissa. Tupakkaa poltetaan niin ettei käry lähde vaatteista kuin pesemällä. Alkoholiakin nautitaan suomalais-venäläiseen tapaan ihan reilusti, ja klubilla esiintyvän suomalaisen bändin solisti kaatuu rumpujen päälle kesken esityksen. Innokkaat katsojat eivät siitä hämmenny, vaan rynnivät pienellä tanssilattialla niin että herkemmät ovat varmasti mustelmilla. Meininki on siis aika itsesuojeluvaistotonta. Vaan huolestunut venäläinen nuori mies koputtaa olkapäähäni ja huomattaa: "Sinulla on kengännauha auki."
HetsQ, jonka tuumasi että ilta oli monella muulla tapaa paljon vaarallisempi, mutta toisaalta, mikseipä minimoisi kompastumisen vaaraa ja solmisi kengännauhan.
28.9.09
Tööt, tööt
Raportti jälkipolttareista seuraa myöhemmin, ensin täytyy toipua niistä.
Huokasin viime viikon lopulla Facebookissa että HetsQ "on ihan tööt eikä pysty keskittymään mihinkään joten kohta jo unohtaa että oli tööt ja sitten taas hämmästyy että kas, mähän olenkin ihan tööt."
Tööt olen edelleenkin, osin syy on polttareiden, osin 2000-luvun viheliään moniajon, josta Hesarissa kerrottiin.
On paljon tehtävää töissä, kotona, Mikkomikon muuton kanssa, Kotkan hääbileiden järjestämisessä, Moskovan hääbileiden suunnittelussa ja kaikessa muussa elämässä. Isoja asioita, ja niiden seassa on paljon pientä sälää. Ja aika menee to do -listan kirjoittamiseen ja huokailuun, vähemmän to do -listan lyhentämiseen eli asioiden varsinaiseen hoitamiseen.
Mutta kyllä se siitä. Keskiviikkona lähden Suomeen enkä palaa sieltä yksin. Asiat hiljalleen järjestyvät, vaikka oliskin vähän tööt.
HetsQ, joka voi to do -listalta vetää nyt yli blogin päivittämisen, ainakin pariks päiväks.
Huokasin viime viikon lopulla Facebookissa että HetsQ "on ihan tööt eikä pysty keskittymään mihinkään joten kohta jo unohtaa että oli tööt ja sitten taas hämmästyy että kas, mähän olenkin ihan tööt."
Tööt olen edelleenkin, osin syy on polttareiden, osin 2000-luvun viheliään moniajon, josta Hesarissa kerrottiin.
On paljon tehtävää töissä, kotona, Mikkomikon muuton kanssa, Kotkan hääbileiden järjestämisessä, Moskovan hääbileiden suunnittelussa ja kaikessa muussa elämässä. Isoja asioita, ja niiden seassa on paljon pientä sälää. Ja aika menee to do -listan kirjoittamiseen ja huokailuun, vähemmän to do -listan lyhentämiseen eli asioiden varsinaiseen hoitamiseen.
Mutta kyllä se siitä. Keskiviikkona lähden Suomeen enkä palaa sieltä yksin. Asiat hiljalleen järjestyvät, vaikka oliskin vähän tööt.
HetsQ, joka voi to do -listalta vetää nyt yli blogin päivittämisen, ainakin pariks päiväks.
25.9.09
En tiedä mitä teen ensi viikonloppuna
En tiedä mitä teen ensi viikonloppuna, mutta tiedän että tylsää se ei tule olemaan.
Eilen sain sähköpostilla Pietarissa asuvan kollegan suomi-kännykän numeron talletettavaksi kännykkääni.
Tänään mulle tuotiin Moskovan kartta, ja matkalippuja niin maanalaiseen kuin maanpäällisiinkin joukkokuljetusvälineisiin.
Äsken sain sähköpostiviestin, jossa mua pyydettiin jo tänään pakkaamaan reppuun saunahattu, pillimehua ja ruplanrahoja ja kiellettiin käyttämästä torkkunappia herätyksen soidessa kello 9.05.
HetsQ, joka haistaa jälkipoltteen hajua ilmassa.
EDIT: Ja tällainen sarjakuvakin mulle laitettiin, ikäänkuin vihjeeksi tulevasta:
Eilen sain sähköpostilla Pietarissa asuvan kollegan suomi-kännykän numeron talletettavaksi kännykkääni.
Tänään mulle tuotiin Moskovan kartta, ja matkalippuja niin maanalaiseen kuin maanpäällisiinkin joukkokuljetusvälineisiin.
Äsken sain sähköpostiviestin, jossa mua pyydettiin jo tänään pakkaamaan reppuun saunahattu, pillimehua ja ruplanrahoja ja kiellettiin käyttämästä torkkunappia herätyksen soidessa kello 9.05.
HetsQ, joka haistaa jälkipoltteen hajua ilmassa.
EDIT: Ja tällainen sarjakuvakin mulle laitettiin, ikäänkuin vihjeeksi tulevasta:
24.9.09
Päivä Moskovassa
Kalugan aukiolla haisee aamukahdeksalta kalalta. Pojat (siinä iässä että tuskin kouluun heräisivät ennen seiskaa) skeittaavat jo toista tuntia.
Töissä vaaditaan olemaan joulun ajan paikan päällä varmuuden vuoksi. "Koska tää on Moskova" ja "Aina on tehty näin, ei se kenellekään muulle ole ollut ongelma" ovat ainoat vastaukset jotka saa kun kysyy perusteluja sille, että vapaa-aikaa ei saa viettää missä haluaa.
Illalla seurustelen Mikkomikon kanssa Skypen äärellä ja huomaan että kenenkään muun (paitsi työkavereiden...) kanssa seurusteluun ei jää aikaa jos aviomies asuu tuhannen kilometrin päässä.
Kalugan aukiolla kuvataan illalla tv-sarjaa tai elokuvaa, ja välineistöön kuuluva valopallo valaisee olohuoneen ja piirtää seinälle varjoviherkasveja.
HetsQ, jonka päivät ei aina ole tällaisia eikä aina samanlaisia, mutta ei voi väittää ettei kahta samanlaistakaan olisi. (...ja joka ei osaa pilkkusääntöjä mutta ei jaksa tänään niistä välittääkään.)
Töissä vaaditaan olemaan joulun ajan paikan päällä varmuuden vuoksi. "Koska tää on Moskova" ja "Aina on tehty näin, ei se kenellekään muulle ole ollut ongelma" ovat ainoat vastaukset jotka saa kun kysyy perusteluja sille, että vapaa-aikaa ei saa viettää missä haluaa.
Illalla seurustelen Mikkomikon kanssa Skypen äärellä ja huomaan että kenenkään muun (paitsi työkavereiden...) kanssa seurusteluun ei jää aikaa jos aviomies asuu tuhannen kilometrin päässä.
Kalugan aukiolla kuvataan illalla tv-sarjaa tai elokuvaa, ja välineistöön kuuluva valopallo valaisee olohuoneen ja piirtää seinälle varjoviherkasveja.
HetsQ, jonka päivät ei aina ole tällaisia eikä aina samanlaisia, mutta ei voi väittää ettei kahta samanlaistakaan olisi. (...ja joka ei osaa pilkkusääntöjä mutta ei jaksa tänään niistä välittääkään.)
9.9.09
Ihmeiden aika ei ole ohi, osa 2
En koskaan mene naimisiin
En koskaan saa kuvauspalkkiota MTV3:lta.
Hetsku, hyvää (ja rahaa) kannattaa odottaa.
Mä vannoin etten koskaan mene naimisiin
...ja sitten kuitenkin viime perjantaina, 4. syyskuuta, menin.
Sinne on yllättävän helppo mennä, toimitus maistraatissa kesti ehkä kolme minuuttia, ja sitten sitä onkin perillä jo. Ja sitten sitä on myös noin viisitoista vuotta sitten lyödystä en-koskaan-mene-naimisiin-vedonlyönnistä velkaa 10 markkaa jämsäläiselle Kivirannalle.
Sunnuntaina kävelimme Haikon kartanolla portaita alas Mikkomikon kanssa. "Ajattele, jo kolmatta päivää naimissa", sanoin Mikkomikolle. "Niin, eikä olla tapeltu vielä kertaakaan. Täähän sujuu hyvin", vastasi Mikkomikko.
HetsQ, joka on samaa mieltä.
Sinne on yllättävän helppo mennä, toimitus maistraatissa kesti ehkä kolme minuuttia, ja sitten sitä onkin perillä jo. Ja sitten sitä on myös noin viisitoista vuotta sitten lyödystä en-koskaan-mene-naimisiin-vedonlyönnistä velkaa 10 markkaa jämsäläiselle Kivirannalle.
Sunnuntaina kävelimme Haikon kartanolla portaita alas Mikkomikon kanssa. "Ajattele, jo kolmatta päivää naimissa", sanoin Mikkomikolle. "Niin, eikä olla tapeltu vielä kertaakaan. Täähän sujuu hyvin", vastasi Mikkomikko.
HetsQ, joka on samaa mieltä.
1.9.09
Este exit-aukolla kiihdyttää ulospääsyä
Otsikko ei ole itse keksimäni, ikävä kyllä. Se on nimittäin niin kiinnostavaksi muotoiltu että on ihan pakko lukea teksti, jolle se on otsikkona. Olihan Hesarin uutinenkin ihan kiinnostava.
Työnantajan sisäisen systeemin mukaisesti alan itse suunnitella siirtoa pois täältä. Ei niinkään että päästäkää minut pois Moskovasta, mutta kolme vuotta samoja hommia kuulostaa mulle maksimilta. Nyt exit-aukkoni näyttää esteettömältä, mutta toivottavasti ulospääsyä kiihdyttäviä esteitä vielä ilmestyy. Raportoin kun jotain kerrottavaa on, mutta Moskovaan kylävierailua suunnittelevat voivat ottaa määräajaksi heinäkuun 2010. Sen jälkeen lienen muualla.
HetsQ, esteetön.
Työnantajan sisäisen systeemin mukaisesti alan itse suunnitella siirtoa pois täältä. Ei niinkään että päästäkää minut pois Moskovasta, mutta kolme vuotta samoja hommia kuulostaa mulle maksimilta. Nyt exit-aukkoni näyttää esteettömältä, mutta toivottavasti ulospääsyä kiihdyttäviä esteitä vielä ilmestyy. Raportoin kun jotain kerrottavaa on, mutta Moskovaan kylävierailua suunnittelevat voivat ottaa määräajaksi heinäkuun 2010. Sen jälkeen lienen muualla.
HetsQ, esteetön.
31.8.09
Tylsästä viikonlopusta tylsä raportti
Haaveilin tylsästä viikonlopusta, ja viimein sen sain. Huomasin, että aika menee hitaammin kun ei tee mitään.
Lauantaina tiskasin, enkä tehnyt koko päivänä mitään muuta. En siivonnut, vaikka kämppä hujanhajaili. En mennyt ulos, vain ainotossuilla rappukäytävään viedessäni roskat kuiluun.
Sunnuntaina tein lauantaihin verrattuna vaikka mitä. Kävin tukussa hakemassa tavaraa tyhjiin kaappeihin. Nyt on vessapaperia, maitoa, kahvia ja mehua varalla jos vaikka sikanuha iskee ja joudun eristyksiin. Siivosin keittiön pöydiltä ötökkäpaniikkipoistossa säästyneet maustepurkit ja säilyketölkit takaisin hyllyille. Pesin ja viikkasin lomavatteet ja shoppailukierroksella mukaan tarttuneet kuteet kaappiin. Keskustelin yhteensä parisen tuntia puhelimessa vapaa-ajan asunnon hankkimisesta Hartolasta sekä Jakartasta löytyneestä uudesta kodista. Kävin osittaisella juoksulenkillä!
Ja olin illalla (jalat jäykkinä) tyytyväinen, että seuraaville noin kymmenelle viikonlopulle onkin ohjelmaa.
HetsQ, laiska, tylsä ja saamaton
Lauantaina tiskasin, enkä tehnyt koko päivänä mitään muuta. En siivonnut, vaikka kämppä hujanhajaili. En mennyt ulos, vain ainotossuilla rappukäytävään viedessäni roskat kuiluun.
Sunnuntaina tein lauantaihin verrattuna vaikka mitä. Kävin tukussa hakemassa tavaraa tyhjiin kaappeihin. Nyt on vessapaperia, maitoa, kahvia ja mehua varalla jos vaikka sikanuha iskee ja joudun eristyksiin. Siivosin keittiön pöydiltä ötökkäpaniikkipoistossa säästyneet maustepurkit ja säilyketölkit takaisin hyllyille. Pesin ja viikkasin lomavatteet ja shoppailukierroksella mukaan tarttuneet kuteet kaappiin. Keskustelin yhteensä parisen tuntia puhelimessa vapaa-ajan asunnon hankkimisesta Hartolasta sekä Jakartasta löytyneestä uudesta kodista. Kävin osittaisella juoksulenkillä!
Ja olin illalla (jalat jäykkinä) tyytyväinen, että seuraaville noin kymmenelle viikonlopulle onkin ohjelmaa.
HetsQ, laiska, tylsä ja saamaton
26.8.09
Salaliittoteoria sikanuhasta
Ehkä olen asunut tarpeeksi kauan Venäjällä, sillä alan uskoa salaliittoteorioihin. Luulen, että A(H1N1):sta eli Ahinista eli sikanuhasta meille ei vaan ole kerrottu kaikkea. Miksi muuten tavallisesta, joskin helpommin tarttuvasta influenssasta kohkattaisiin niin paljon? Työpaikka laatii ohjeistuksia koko taloa ja maailmaa varten, omassa yksikössä pidetään tänään henkilöstökokous jossa kaikkien läsnäolo on erittäin tärkeää ja valtioneuvostokin on jo antanut asetuksen koskien väliaikaista poikkeusmenettelyä virkamiesten sairauden todistamisesta (okei, ehkä toi ei ole kohkaamista mutta silti, valtioneuvoston asetus sikanuhapoissaoloista!).
Media ja maan ja tämän työpaikan johto tietää jotain kamalaa, mutta meille ei kerrota. Jälkitauti on kamala -emakkoyskä?
Huono ajoituskin taudilla on: nyt kuulemma yyteeissä annetut lomautukset alkavat muuttua potkuiksi. E3A:n työpaikalla jaetaan yytee-kutsujen lisäksi nyt käsidesiä ja kielletään kättelemästä. Kultaista kädenpuristusta on siis turha odottaa.
HetsQ, jonka kurkku oli illalla kipeä mutta aamulla onneksi jo normaali. Kuka onneton se on joka ekana taudin saa ja joutuu työpaikan uutisaiheeksi? Siitä tullee uutissika, jos koko juttu ei sitten ole ankka.
Media ja maan ja tämän työpaikan johto tietää jotain kamalaa, mutta meille ei kerrota. Jälkitauti on kamala -emakkoyskä?
Huono ajoituskin taudilla on: nyt kuulemma yyteeissä annetut lomautukset alkavat muuttua potkuiksi. E3A:n työpaikalla jaetaan yytee-kutsujen lisäksi nyt käsidesiä ja kielletään kättelemästä. Kultaista kädenpuristusta on siis turha odottaa.
HetsQ, jonka kurkku oli illalla kipeä mutta aamulla onneksi jo normaali. Kuka onneton se on joka ekana taudin saa ja joutuu työpaikan uutisaiheeksi? Siitä tullee uutissika, jos koko juttu ei sitten ole ankka.
24.8.09
Et ole ollut tarpeeksi kauan Venäjällä kun...
...kierrät 10 tuntia kahdessa isossa ostoskeskuksessa etkä löydä mitään kelvollista puettavaa häihin. Jos olisit asunut Venäjällä tarpeeksi kauan, et edes lähtisi etsimään hillittyä mutta tyylikästä mekkoa venäläisestä kaupasta - tai löytäisit sellaisen lyhyestä leopardikuvioisesta mekosta tai läpinäkyvästä pinkistä paidasta (jota venäläinen pitäisi mekkonakin).
...menet pankkiin epävarmana siitä, pitikö sähkölaskua maksaessaan täyttää vielä jokin pankin lippulappunen vai ei. (Olet ollut kuitenkin jo jonkin aikaa Venäjällä tietääksesi, että sellaista saatetaan tarvita.)
...arvelet että laskun maksaminen saattaa onnistua kortilla jos luukun vieressä on kortinlukija ja pin-koodille oma näppäimistö. (Olet ollut kuitenkin jo jonkin aikaa Venäjällä kun et edes hämmästy, kun virkailija toteaa ettei se toimi).
Olet ollut varmasti jo jonkin aikaa Venäjällä, jos ymmärrät iloita siitä, että jonkin asian hoitaminen onnistuu spontaanisti, ilman esivalmisteluja tai -soittoja, heti ekalla yrityksellä.
Vaikka kyse olisikin vaan sähkölaskun maksamisesta.
HetsQ, joka on asunut Venäjällä jo yli kaksi vuotta. Little do I know.
21.8.09
Viikonlopun leffaputkessa: Tiedän mitä teen ensi viikonloppuna!
Aloitan viikonloppuna kuvaamaan omaa versiota kauhuelokuvasarjaan "Tiedän mitä teit viime kesänä". Elokuva lähtenee teatterilevitykseen alaotsikolla "Kun keittiössä koisataan, ei parane koisata".
Se ei ole painajaismainen kuvaus arkiaamuista, jolloin nukahdetaan aamupalan ääreen tai herätään hämmästykseen siitä, että keittiössä nukkuukin joku vieras ihminen. Elokuva tulee olemaan verta, hikeä ja kyyneleitä roiskuva tarina siitä, miten kaikilta Moskovasta pois muuttaneilta kollegoilta lahjaksi saadut riisit, jauhot ja mausteet täyttivät keittiönkaapit, ja miten tavallisen siivouksen yhteydessä täydestä jauhokaapista tavoitettu ötökkä johti em. nesteitä roiskuvaan, koko viikonlopun kestävään koisajahtiin ja siivoustalkoisiin.
Kaikki roskiin - ei se maailma pelastu siis toisien jämäruokia kaappeihin säilömälläkään. Olkoon se elokuvan opetus.
Sanoisin perkele, jos kiroilu ei olisi rumaa ja syntiä.
HetsQ, jonka viikonlopusta ei tullut tylsä, eikä muutenkaan sellainen mitä haettiin.
Se ei ole painajaismainen kuvaus arkiaamuista, jolloin nukahdetaan aamupalan ääreen tai herätään hämmästykseen siitä, että keittiössä nukkuukin joku vieras ihminen. Elokuva tulee olemaan verta, hikeä ja kyyneleitä roiskuva tarina siitä, miten kaikilta Moskovasta pois muuttaneilta kollegoilta lahjaksi saadut riisit, jauhot ja mausteet täyttivät keittiönkaapit, ja miten tavallisen siivouksen yhteydessä täydestä jauhokaapista tavoitettu ötökkä johti em. nesteitä roiskuvaan, koko viikonlopun kestävään koisajahtiin ja siivoustalkoisiin.
Kaikki roskiin - ei se maailma pelastu siis toisien jämäruokia kaappeihin säilömälläkään. Olkoon se elokuvan opetus.
Sanoisin perkele, jos kiroilu ei olisi rumaa ja syntiä.
HetsQ, jonka viikonlopusta ei tullut tylsä, eikä muutenkaan sellainen mitä haettiin.
19.8.09
Tylsä, ihana elämä
Kaipaan tylsyyttä. Että ei ole mitään tekemistä. Ei tarvetta tehdä mitään, ei suunnitelmia tehdä mitään, ei aikomustakaan tehdä mitään (paitsi päivittää blogia ahkerasti). En tiedä kuinka nopeasti kaipaisin aktivoitumista jos tylsyys saapuisi, ehkä haikailen vaan naapurin nurmikkoa.
Reilu kuukausi on vierähtynyt viime päivityksestä. Sillä välillä on tapahtunut pääasiassa loma, jonka mielestäni oikeaoppisesti vietin pois tietokoneiden ääreltä, muun muassa:
- Annin ja Mikon jälkipolttarijuhlissa Kotkan meripäivien yhteydessä. Samalla toivotimme heille tervemenoa Jakartaan asumaan, ja aloin jo suunnitella omaa kylämatkaa Indonesiaan joulukuulle.
- Mikkomikon veljen kolmannen lapsen ristiäisissä. Nimiarvaukset menivät väärin, tytöstä tuli Karoliina.
- Autolomalla Ruotsissa ja Norjassa Anskun kanssa. Viikkarin pahanhajuisessa halvassa hytissä Tukholmaan, sieltä Osloon, sieltä kohti Bergeniä mutta vain Eidfjordiin asti, sieltä Svegiin Ruotsin puolelle ja Uumajasta lautalla Vaasaan, ja sieltä sateisena, pilkkopimeänä yönä ajoimme vielä Lahteen.
- Emilon, Okkelin ja Veelan ja vanhempiensa luona Helsingissä, muun muassa Veelan, joka nykyään on kyllä ihan Veera vaan, kolmivuotissynttäreillä. Se on niin iso flikka jo, että ajelee Hello Kitty -potkulaudalla!
- Hämeenlinnassa Kaija, Villen ja Henriikan luona toteamassa muun muassa kuinka aika kuluu ja astianpesukonevalmistajat ovat ahneita.
- Mikkelissä Anskun ja Riikan mökillä heittämässä talviturkin Jaskan jo paiskattua kiven veteen, sekä Sakan isän pankin mökillä festaroimassa sellaista bändien keikoilla, että harva voi sanoa mukana olleensa.
- Ylivieskassa Ritva-tätin ja Heikki-sedän luona esittelemässä Mikkomikkoa ja syömässä (se on sellaista syömistä, joka on pakko kirjoittaa lihavoiduin kirjaimin).
- Madonnan keikalla Helsingissä aika moneen muun kanssa. Olihan se hieno keikka, mutta osin juuri sen kaiken muun hössötyksen vuoksi. Jos olis vaan ollu jäähallilla tavallisena tiistaina as usual hintaan 60e, niin olisiko sitä pitänyt kovinkaan kummoisena? Ehkä, ehkei.
- Rapujuhlilla, jotka puolivahingossa nimesin aiemmin kesällä Rapajuhliksi. Juhlilla esiintyi jo uransa kolmannella keikalla Mikkomikon ja Jaskan (ja muiden bändin jäsenten) bändi Jätelava. Keikkaa pukkaa enemmän kuin ehtii heittää.
Näiden välissä keräsin kamoja kasaan, pakkasin niitä kassiin, vein kasseja autoon ja purin niitä autosta. Kovin montaa yötä ei tullu nukuttua peräkkäin samassa paikassa, kaks yötä tais olla ennätys yhdessä paikassa putkeen.
Sitten palasin kotiin. Ja olin hämmentynyt ja pää pyörällä. Oli kiva palata omaan asuntoon, saada tavarat paikalleen (joissa ne eivät ole vieläkään) ja jopa mennä töihinkin.
Sitten tuli Maukka, jonka kanssa käytiin Kultaisen kehän kaupungissa Pereslav-Zalesskissa saunomassa ja sattumalta törmäämässä muihin suomalaisiin, ja Moskovassa törmäiltiin ihan tarkoituksella pariin ranskalaiseen ja pariin valko-venäläiseen. Kivaa, mutta rankkaa.
Nyt kaivataan leppoisaa ja voimat palauttavaa tylsyyttä.
Hengästynyt HetsQ
Reilu kuukausi on vierähtynyt viime päivityksestä. Sillä välillä on tapahtunut pääasiassa loma, jonka mielestäni oikeaoppisesti vietin pois tietokoneiden ääreltä, muun muassa:
- Annin ja Mikon jälkipolttarijuhlissa Kotkan meripäivien yhteydessä. Samalla toivotimme heille tervemenoa Jakartaan asumaan, ja aloin jo suunnitella omaa kylämatkaa Indonesiaan joulukuulle.
- Mikkomikon veljen kolmannen lapsen ristiäisissä. Nimiarvaukset menivät väärin, tytöstä tuli Karoliina.
- Autolomalla Ruotsissa ja Norjassa Anskun kanssa. Viikkarin pahanhajuisessa halvassa hytissä Tukholmaan, sieltä Osloon, sieltä kohti Bergeniä mutta vain Eidfjordiin asti, sieltä Svegiin Ruotsin puolelle ja Uumajasta lautalla Vaasaan, ja sieltä sateisena, pilkkopimeänä yönä ajoimme vielä Lahteen.
- Emilon, Okkelin ja Veelan ja vanhempiensa luona Helsingissä, muun muassa Veelan, joka nykyään on kyllä ihan Veera vaan, kolmivuotissynttäreillä. Se on niin iso flikka jo, että ajelee Hello Kitty -potkulaudalla!
- Hämeenlinnassa Kaija, Villen ja Henriikan luona toteamassa muun muassa kuinka aika kuluu ja astianpesukonevalmistajat ovat ahneita.
- Mikkelissä Anskun ja Riikan mökillä heittämässä talviturkin Jaskan jo paiskattua kiven veteen, sekä Sakan isän pankin mökillä festaroimassa sellaista bändien keikoilla, että harva voi sanoa mukana olleensa.
- Ylivieskassa Ritva-tätin ja Heikki-sedän luona esittelemässä Mikkomikkoa ja syömässä (se on sellaista syömistä, joka on pakko kirjoittaa lihavoiduin kirjaimin).
- Madonnan keikalla Helsingissä aika moneen muun kanssa. Olihan se hieno keikka, mutta osin juuri sen kaiken muun hössötyksen vuoksi. Jos olis vaan ollu jäähallilla tavallisena tiistaina as usual hintaan 60e, niin olisiko sitä pitänyt kovinkaan kummoisena? Ehkä, ehkei.
- Rapujuhlilla, jotka puolivahingossa nimesin aiemmin kesällä Rapajuhliksi. Juhlilla esiintyi jo uransa kolmannella keikalla Mikkomikon ja Jaskan (ja muiden bändin jäsenten) bändi Jätelava. Keikkaa pukkaa enemmän kuin ehtii heittää.
Näiden välissä keräsin kamoja kasaan, pakkasin niitä kassiin, vein kasseja autoon ja purin niitä autosta. Kovin montaa yötä ei tullu nukuttua peräkkäin samassa paikassa, kaks yötä tais olla ennätys yhdessä paikassa putkeen.
Sitten palasin kotiin. Ja olin hämmentynyt ja pää pyörällä. Oli kiva palata omaan asuntoon, saada tavarat paikalleen (joissa ne eivät ole vieläkään) ja jopa mennä töihinkin.
Sitten tuli Maukka, jonka kanssa käytiin Kultaisen kehän kaupungissa Pereslav-Zalesskissa saunomassa ja sattumalta törmäämässä muihin suomalaisiin, ja Moskovassa törmäiltiin ihan tarkoituksella pariin ranskalaiseen ja pariin valko-venäläiseen. Kivaa, mutta rankkaa.
Nyt kaivataan leppoisaa ja voimat palauttavaa tylsyyttä.
Hengästynyt HetsQ
15.7.09
Kastuminen on parasta Moskovassa
Taika tietää, mikä Moskovassa on parasta. Viime reissulla todettiin että pullojen palautus ja uiminen suurlähetystön uima-altaassa. Tällä kertaa pulloja ei olla päästy palauttamaan, mutta uiminen tai kastuminen on olut joka päivä ohjelmalistalla. Sunnuntaina käytiin uimassa, maanantaina Gorkin puistossa tukkijoella kaksi kertaa peräkkäin, ja sen päälle hurjin seisoskeli vielä sen verran lähellä suihkulähdettä että kastui läpimäräksi, nauttien joka pisarasta. Eilen kastuttiin vain vähän, sateesta. Tänään taas uimaan.
HetsQ, joka edellämainittujen ohella on ollut koko ajan myös hiestä märkänä. Lämpömittarissa kolmekymppiä. Onneksi kohta pääsee lomalle Suomeen viilentymään.
9.7.09
Takaumia tulossa
Kärsin loppukevään-alkukesän bloggaajan plokista, joka esti mua kirjoittamasta siitä, mistä olisi ollut paljon kerrottavaa ja mistä kaikki olisivat halunneet kuulla, eli The Matkasta. The Matkan aikanakin siitä piti kertoa, mutta aina ei ollut yhteyksiä tai oli kiire olla siellä paikanpäällä, matkalla, eikä kyhjöttää Mikkomikon miniläppärin ja mahdollisesti hitaiden, kalliiden tai temppuilevien internet-yhteyksien ääressä.
Heti reissun jälkeen aioin kirjoittaa yhden pitkän postauksen aiheesta, mutta en keksinyt hyvää ideaa miten sen tuottaisi. Kronologisessa järjestyksessä, vai Päivän kuva -teemalla?
Nyt olen päättänyt idean, vaikkei se ehkä olekaan niin nerokas. Istun kiikkustuolissa ja kerron tarinaa retkestä jonka tein E3A:n, Mikkomikon ja Sakan kanssa sinä keväänä, kun täytin 30 vuotta. Kuvia liitän jos sopivia löytyy. Jutut eivät tule yhdessä putkessa tai aikajärjestyksessä, enkä ehkä edes muista kaikkea oikein. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
HetsQ, joka tarvitsee ennen muistelua päiväunet eli päikkärit, tai ihan mitkä tahansa unet eli uikkarit ennen kuin alkaa tarinoimaan. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
Heti reissun jälkeen aioin kirjoittaa yhden pitkän postauksen aiheesta, mutta en keksinyt hyvää ideaa miten sen tuottaisi. Kronologisessa järjestyksessä, vai Päivän kuva -teemalla?
Nyt olen päättänyt idean, vaikkei se ehkä olekaan niin nerokas. Istun kiikkustuolissa ja kerron tarinaa retkestä jonka tein E3A:n, Mikkomikon ja Sakan kanssa sinä keväänä, kun täytin 30 vuotta. Kuvia liitän jos sopivia löytyy. Jutut eivät tule yhdessä putkessa tai aikajärjestyksessä, enkä ehkä edes muista kaikkea oikein. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
HetsQ, joka tarvitsee ennen muistelua päiväunet eli päikkärit, tai ihan mitkä tahansa unet eli uikkarit ennen kuin alkaa tarinoimaan. Sellaistahan se on, vanhan ihmisen elämä.
7.7.09
Matkalle minne vaan, mutta millä laukulla?
Ansku ilmoittaa: "HetsQ, me lähdetään jonnekin reissuun kun meillä on kerran lomaa samaan aikaan. Haluaisin johonkin lämpimään, etelä-eurooppalaiseen kaupunkiin". Ehdotan Istanbulia, mutta se ei Anskulle käy, eikä käy Portugalikaan (siis mikään kaupunki siellä). Mites Reykjavik, tuo lämmin, etelä-eurooppalainen kaupunki? Se Anskulle passaa.
Varaan lippuja kaksi viikkoa ennen aiottua matka-aikaa. Sormi on jo varaa-nappulalla, kun soitan Anskulle pikaisesti varmistaakseni että suunnitelma pätee: lennot noin 350e meno-paluu, lähtö maanantaina 20.7. ja paluu perjantaina 24.7. "Joo", vastaa Ansku lyhyesti, ja jatkaa heti perään: "minkälaisen laukun sä aiot ottaa sinne mukaan, rinkan vai matkalaukun?"
HetsQ, joka tykkää juuri tällaisesta tavasta suunnitella matkoja. Eikä sitten saanutkaan niitä lippuja varatuksi, sillä hinta pompsahti pikapuhelun aikana 150 eurolla ylöspäin. Että jos ei Islantiin niin ehkä sittenkin sinne Etelä-Eurooppaan.
Varaan lippuja kaksi viikkoa ennen aiottua matka-aikaa. Sormi on jo varaa-nappulalla, kun soitan Anskulle pikaisesti varmistaakseni että suunnitelma pätee: lennot noin 350e meno-paluu, lähtö maanantaina 20.7. ja paluu perjantaina 24.7. "Joo", vastaa Ansku lyhyesti, ja jatkaa heti perään: "minkälaisen laukun sä aiot ottaa sinne mukaan, rinkan vai matkalaukun?"
HetsQ, joka tykkää juuri tällaisesta tavasta suunnitella matkoja. Eikä sitten saanutkaan niitä lippuja varatuksi, sillä hinta pompsahti pikapuhelun aikana 150 eurolla ylöspäin. Että jos ei Islantiin niin ehkä sittenkin sinne Etelä-Eurooppaan.
6.7.09
Onko veneessä maitoa?
Viikko menee kun silmäänsä räpäyttää. Kaksi, jos molempia.
Viikontakaisen keikan jälkeen
- yritin tehdä KAIKKI työt mitä vaan voin ennen lomaa, omat ja kollegankin. Ettei sitten viimeisellä viikolla tartte rehkiä, ja voi hyvillä mielin jättää lomaltapaluuahdistuksentuskassa (?) kieriskelevän kollegan toimistoon. No, vielä on jäljellä, sekä töitä että päiviä lomaan. Tänään jälkimmäisiä vielä kahdeksan.
- Mikkomikko tuli kylään, ensimmäistä kertaa lentäen. Lentäminen on Helsingistä halvempi tapa tulla, jos saa Aeroflotilta menopaluun 165 eurolla, ja viime aikoina on saanut aika usein. Tyhmää että lentäminen on halvempaa ja nopeampaa. Haluaisin että juna olisi kaikilla tavoin järkevämpi. Mikkomikko tuli Lahdesta ja maksoi tulostansa enemmän kuin junalla, mutta piti tulla, sillä...
-...lähdimme risteilylle Uglichiin viimevuotiseen tapaan (en kai ole muistanut raportoida siitä silloin?). Viime vuonna maksoimme n. 400 euroa/pää ljuks-hytistä pienessä, kälysessä purkissa. Sää oli aurinkoinen, hytti oli pieni, vessa haisi pahalta ja uin Volgassa, kun laivan takaisinlähtöön oli aikaa enää alle puoli tuntia. Tänä vuonna maksoimme risteilystä hienomman laivan halvimmassa hytissä reilun 200 euroa/nuppi, halppishytti oli 37 kertaa hienompi kuin ljuks-hyttimme edellisvuotena, sää oli kehno ja "merisairaus" vaivasi matkalaisia niin ettei kannelle meinannut taipua.
HetsQ, joka ehkä raportoi risteilystä lisää, mutta ei ota asiasta paineita. Paine pysyäyttää pian koko kirjoittelun.
PS. Otsikko viittaa Aktivaattori-Annin esittämään kysymykseen laivalla: Есть молоко на лодке? Johon vastaukseksi saatiin että Только утром. Eli veneessä maitoa saa vaan aamuisin.
30.6.09
Kolme asiaa Faith No Moren keikan jälkeen
1. Jos tämä oli rahat pois -kiertueen rahat pois -keikka, niin tervetuloa vaan uudestaan, annan rahani mielelläni uudestaankin!
2. Kyllä mä henkilökohtaisesti enemmän tulen suremaan Mike Pattonin poismenoa kun kaimansa Mike Jacksonin.
3. Ehdin ennen keikkaa ihmetellä keikkaseuralais-Mikolle että kun ei se Siperia (junan ikkunasta katsottuna) kovin haltioittanut. Saako mikään enää haltioitumaan ihan täysillä? Vastaus: saa.
HetsQ, joka on sitä mieltä että jos jonkun (asiaan tarpeeksi hyvin perehtyneen) mielestä FNM on läpeensä huono, niin meillä kahdella on hyvästä musiikista tuskin paljonkaan samansuuntaisia mielipiteitä.
2. Kyllä mä henkilökohtaisesti enemmän tulen suremaan Mike Pattonin poismenoa kun kaimansa Mike Jacksonin.
3. Ehdin ennen keikkaa ihmetellä keikkaseuralais-Mikolle että kun ei se Siperia (junan ikkunasta katsottuna) kovin haltioittanut. Saako mikään enää haltioitumaan ihan täysillä? Vastaus: saa.
HetsQ, joka on sitä mieltä että jos jonkun (asiaan tarpeeksi hyvin perehtyneen) mielestä FNM on läpeensä huono, niin meillä kahdella on hyvästä musiikista tuskin paljonkaan samansuuntaisia mielipiteitä.
26.6.09
"Innostun rakkaudesta kerran kolmessa vuodessa"
Melkein näin mulle yhdessä messenger-keskustelussa sanottiin. En kuitenkaan huolestunut kyseisen keskustelijan rakkaudettomuudesta, sillä tuota hän ei ollenkaan tarkoittanut. Se lähinnä kuvasti sitä kuinka vaikeaa on kaikenlainen tietokoneavusteinen yhteydenpito ystäviin. Blogia ei saa päivitetyksi. Facebookia ei kaikki seuraa. Messengerissä tulee helposti väärinymmärretyksi. Emilo, Okkeli ja Veela ei osaa käyttää noista mitään. Olisi helpompaa vain nähdä ihan oikeasti.
Mutta aina ei voi, ainakaan kaikkien kanssa. Siispä on aktivoiduttava jos haluaa pitää enemmän yhteyttä, ja minä haluan. Aion nyt tehdä niin. En pane pahakseni vaikka enemmästä kuulumistenvaihdosta tulisi enemmän kaksisuuntaista. Vihje!
Sopivasti juuri tänään Aktivaattori-Annin kans puhuimme aktivoitumisesta. Kun jotkut haluavat että heidät aina henkilökohtaisesti kutsutaan joka paikkaan, elokuviin, teetä juomaan, keilaamaan, kylään, kahvilaan tai juhliin (kaikki mukaan! -huuto ei heille riitä), ja he haluavat että heiltä kysytään missä nähdään ennenkuin nähdään siellä lopullisessa määränpäässä.
Olimme yksimielisesti Annin ja Koccyn kanssa sitä mieltä että "ei näin!". Vaan näin:
Olen vailla Mikkomikkoa. Se asuu vieläkin Lahdessa, vaikka ehkä syksyllä ei enää asukaan. Olisin halunnut Mikkomikon kanssani ensiviikkoiselle Faith No Moren keikalle. Ensisijaisesti olisin halunnut olla kaikkien muidenkin kavereiden kanssa niiden Helsingin-keikalla, mutta FNM on sellainen harvinainen helmi että se on napattava niissä olosuhteissa kun sen saa. Viime FNM-kerrasta (Provinssi 1995) on jo 14 vuotta. Mikkomikon sain seuraksi Provinssiin 2009, mutta en maanantai-illan keikalle Moskovaan. Joten ostin lipun vain itselleni. Voihan sitä yksinkin mennä! Vaikka olisi päivystäjä!
Ensin avulias Koccy lupautuu päivystämään sen illan (vai onko se silloin illastamisesta, kun kyse on illasta?). Myöhemmin sama avulias Koccy ilmoittaa tietävänsä toisen Mikon, joka ehkä on lähtemässä myös FNM:n Moskovan keikalle, vaikka näkee FNM:n kohta myös Ruisrockissa. Siis luuri käteen.
Mikko: Moi Heta, mitä kuuluu?
HetsQ: Ihan hyvää. Kohta alkaa mun päivystysvuoro, joten ajattelin soitella kaikille suomalaisille että olkaa kunnolla kun minä päivystän.
M: Ahaa, sepä hyvää palvelua!
H: Oli mulla toinenkin juttu joka liittyy töihin. Koska töikseni hallitsen tietoa, olen saanut tietää että olet ehkä menossa FNM:n keikalle.
M: Kyllä kyllä, se oli suunnitelmissa. Lippua en tosin ole hankinnut.
H: Mä oon ostanut kyllä omani jo, vaikka harmittelinkin joutuvani keikalle yksin. Olis kiva lyöttäytyä seuraan jos oot tulossa.
M: Ilman muuta. Mun pitäis vaan hommata se lippu, onkohan niitä jäljellä...
H: No mä tsekkaan kun mulla on tässä kone auki. Hmm....www.concert.ru ...näpyti-näpyti...Näyttäisi niitä olevan vielä!
M: Ai no hyvä. Mikä sen firman nettisivujen osoite oli?
H: No hei mulla on se palvelu tässä auki, mä voin varata sulle lipun.
M: Niin joo, käyhän se niinkin. Paljonkos ne liput maksaa?
H: Halvimmat paikat on 3000ruplaa (n. 75e, toim.huom.). Onhan se aika paljon, mutta ei tietenkään liikaa ainutlaatuisesta tilaisuudesta nähdä Faith No More.
M: Niin, mähän näen se kyllä Ruisrockissa parin viikon päästä...
H: Ai joo. No mutta sen bändin voi kyllä nähdä kahdestikin! Niitä ei voi nähdä liikaa! (Toim.huom. Se ei ole liioiteltua. Kysykää keneltä vaan, vaikka Laurakaisalta!)
M: Joo, en mä sillä...enkä mä niin kova fanikaan ole, mutta joo, lähden tottakai.
H: Varaanko siis sulle lipun?
M: Varaa vaan.
H: Anna sun sähköpostiosoite ja puhelinnumero...näpyti-näpyti...Uups, tuli error. Täytyy syöttää ne vielä, annapas uudestaan puhelinnumeros...klik...klik..no niin, nyt se on varattu! Varaus on voimassa vuorokauden, eli sun pitää hakea lippu viimeistään huomenna. Toimisto näyttää olevan auki ilta-seiskaan.
M: Joo, sainkin jo sähköpostilla varauksen jo, mä haen liput huomenna.
H: Hyvä juttu! Mä toivoin että Mikkomikko ehtisi mun kanssa keikalle, mutta se ei päässyt. Sainpa silti Mikon keikkaseuraksi!
M: Joo, kyllä yks Mikko aina toista Mikkoa tuuraa!
H: No ainakin keikkaseurana!
Mutta aina ei voi, ainakaan kaikkien kanssa. Siispä on aktivoiduttava jos haluaa pitää enemmän yhteyttä, ja minä haluan. Aion nyt tehdä niin. En pane pahakseni vaikka enemmästä kuulumistenvaihdosta tulisi enemmän kaksisuuntaista. Vihje!
Sopivasti juuri tänään Aktivaattori-Annin kans puhuimme aktivoitumisesta. Kun jotkut haluavat että heidät aina henkilökohtaisesti kutsutaan joka paikkaan, elokuviin, teetä juomaan, keilaamaan, kylään, kahvilaan tai juhliin (kaikki mukaan! -huuto ei heille riitä), ja he haluavat että heiltä kysytään missä nähdään ennenkuin nähdään siellä lopullisessa määränpäässä.
Olimme yksimielisesti Annin ja Koccyn kanssa sitä mieltä että "ei näin!". Vaan näin:
Olen vailla Mikkomikkoa. Se asuu vieläkin Lahdessa, vaikka ehkä syksyllä ei enää asukaan. Olisin halunnut Mikkomikon kanssani ensiviikkoiselle Faith No Moren keikalle. Ensisijaisesti olisin halunnut olla kaikkien muidenkin kavereiden kanssa niiden Helsingin-keikalla, mutta FNM on sellainen harvinainen helmi että se on napattava niissä olosuhteissa kun sen saa. Viime FNM-kerrasta (Provinssi 1995) on jo 14 vuotta. Mikkomikon sain seuraksi Provinssiin 2009, mutta en maanantai-illan keikalle Moskovaan. Joten ostin lipun vain itselleni. Voihan sitä yksinkin mennä! Vaikka olisi päivystäjä!
Ensin avulias Koccy lupautuu päivystämään sen illan (vai onko se silloin illastamisesta, kun kyse on illasta?). Myöhemmin sama avulias Koccy ilmoittaa tietävänsä toisen Mikon, joka ehkä on lähtemässä myös FNM:n Moskovan keikalle, vaikka näkee FNM:n kohta myös Ruisrockissa. Siis luuri käteen.
Mikko: Moi Heta, mitä kuuluu?
HetsQ: Ihan hyvää. Kohta alkaa mun päivystysvuoro, joten ajattelin soitella kaikille suomalaisille että olkaa kunnolla kun minä päivystän.
M: Ahaa, sepä hyvää palvelua!
H: Oli mulla toinenkin juttu joka liittyy töihin. Koska töikseni hallitsen tietoa, olen saanut tietää että olet ehkä menossa FNM:n keikalle.
M: Kyllä kyllä, se oli suunnitelmissa. Lippua en tosin ole hankinnut.
H: Mä oon ostanut kyllä omani jo, vaikka harmittelinkin joutuvani keikalle yksin. Olis kiva lyöttäytyä seuraan jos oot tulossa.
M: Ilman muuta. Mun pitäis vaan hommata se lippu, onkohan niitä jäljellä...
H: No mä tsekkaan kun mulla on tässä kone auki. Hmm....www.concert.ru ...näpyti-näpyti...Näyttäisi niitä olevan vielä!
M: Ai no hyvä. Mikä sen firman nettisivujen osoite oli?
H: No hei mulla on se palvelu tässä auki, mä voin varata sulle lipun.
M: Niin joo, käyhän se niinkin. Paljonkos ne liput maksaa?
H: Halvimmat paikat on 3000ruplaa (n. 75e, toim.huom.). Onhan se aika paljon, mutta ei tietenkään liikaa ainutlaatuisesta tilaisuudesta nähdä Faith No More.
M: Niin, mähän näen se kyllä Ruisrockissa parin viikon päästä...
H: Ai joo. No mutta sen bändin voi kyllä nähdä kahdestikin! Niitä ei voi nähdä liikaa! (Toim.huom. Se ei ole liioiteltua. Kysykää keneltä vaan, vaikka Laurakaisalta!)
M: Joo, en mä sillä...enkä mä niin kova fanikaan ole, mutta joo, lähden tottakai.
H: Varaanko siis sulle lipun?
M: Varaa vaan.
H: Anna sun sähköpostiosoite ja puhelinnumero...näpyti-näpyti...Uups, tuli error. Täytyy syöttää ne vielä, annapas uudestaan puhelinnumeros...klik...klik..no niin, nyt se on varattu! Varaus on voimassa vuorokauden, eli sun pitää hakea lippu viimeistään huomenna. Toimisto näyttää olevan auki ilta-seiskaan.
M: Joo, sainkin jo sähköpostilla varauksen jo, mä haen liput huomenna.
H: Hyvä juttu! Mä toivoin että Mikkomikko ehtisi mun kanssa keikalle, mutta se ei päässyt. Sainpa silti Mikon keikkaseuraksi!
M: Joo, kyllä yks Mikko aina toista Mikkoa tuuraa!
H: No ainakin keikkaseurana!
HetsQ, joka on mielissään että sai seuraa keikalle, että näkee Faith No Moren ja että sai ehkä bloggaajan blokin kukistettua. Ja vielä mielissäänpänä se on kun Se Ainoa Oikea Mikkomikko tulee ensi viikolla Moskovaan!
PS. Vaihdoin värisävyäkin. Jotta huomaisitte että nyt alkoi uusi aika. Ei niin uusi, että vihreästä luopuisin.
25.5.09
Ihmeiden aika ei ole ohi - eikä plokinkaan
Oli pakko päästä hetkeksi yli bloggaajan plokista tiedottaakseni ihmeestä: olen saanut tililleni maksun! Kyseessä ei ole MTV3:n kuvauspalkkiosta elokuulta 2008, vaan DNA-liittymän käytöstä 1.8.2007 alkaen maksamani arvonlisäverot. Monta kuukautta sitten niitä manguin faksitse (turha väittää ettei sitä Suomessa enää kukaan käytä), tänään ne tuli, noin 50 euroa.
Nyt jään odottelemaan toista ihmettä - tuota kuvauspalkkiota - ja sitä että plokki menee ohi.
HetsQ, jonka mielestä odottavan aika ei ole välttämättä pitkä vaan vähärahaisempi
Nyt jään odottelemaan toista ihmettä - tuota kuvauspalkkiota - ja sitä että plokki menee ohi.
HetsQ, jonka mielestä odottavan aika ei ole välttämättä pitkä vaan vähärahaisempi
11.5.09
Diagnoosi
Mulla on bloggaajan plokki. Teen sata tekstin alkua ja sitten poistan ne, koska kaikki jutut on niin huonoja. Niin kuin tämäkin. Jatkan kun plokki menee pois. Ja sillä välillä voin muuten ihan hyvin.
HetsQ, blocked
4.5.09
Loma loppuu A:han, ja sillähän se Arki alkaa
Jonain päivänä kirjoitan vielä kattavan matkakertomuksen ja kuvitan sen Mikkomikon ja Sakan ottamilla reissukuvilla. Mutta ei tänään. Ehkei vielä huomennakaan. Kuukauden breikki jatkuvasta tietokoneen ja netin äärellä roikkumisesta vaatii breikin päätteeksi paljon normaalia enemmän roikkumista niin työpaikan systeemien kuin sähköpostin, blogin kuin Facebookinkin äärellä.
Sitäpaitsi olen saanut kotiini Anni-Ammattilapsi, joka tästä lähtien olkoon tällä foorumilla Aktivaattori-Anni. Pelkästään eilisen, Aktivaattori-Annin ensimmäisen Moskova-päivän aikana ehdimme suunnittelemaan kymmeniä matkoja, reissuja, retkiä, keikkoja, kulkuja ja polkuja, ja Aktivaattori-Annin puhdin tietäen ne suurimmaksi osaksi toteutetaankin. Yksi toteutettiin samantien, nimittäin useita kierroksia Annushka-ratikkaravintolalla Puhtaiden Lammikoiden ympäri.
Aktivaattori-Anni on kesän töissä "meillä", ja on mun kämppis sen aikaa. Tulette varmasti kuulemaan hänestä lisää.
Aktiivisia aikoja on siis luvassa, ja niiden myötä ehkä paljon aiheita blogikirjoituksille, mutta toisaalta vähän aikaa kirjoitella niitä. Yritän kuitenkin aktivoitua silläkin saralla.
HetsQ, jolla on kaikesta paljosta huolimatta pieni tyhjyys matkan päätyttyä ja reissuporukan hajaannuttua.
25.4.09
Kuinka monta travelleria tarvitaan vaihtamaan kattolamppu?
Ei siinä travellerit juurikaan auta. Niillä on mukana kaksi iPodia, kaksi järjestelmäkameraa, kameran kolmijalka, miniläppäri, muoviastiasto kolmelle sekä neljä rinkallista, kaksi repullista, yksi kameralaukullinen ja kaksi käsilaukullista muuta varustetta, mutta ei niillä sentään kattolamppuja varalla ole.
Matkamiehet ovat saapuneet Siperiaan saamaan opetuksia. Gobi opetti meille sen että jos on paljain käsin laittanut lantaa kaminaan, ei sen jälkeen samoilla käsillä kannata laittaa sipsejä suuhun. Mikkomikko arveli nimittäin kuumeisen ja heikon olonsa syyksi joko lavantautia mutta ainakin huoletonta hygieniaa.
Olemme viisiviikkoisen loman ja neliviikkoisen 30-vuotissynttärimatkan viimeisellä viikolla. Olemme matkustaneet viidellä lipulla Hongkongista Shenzhenin, Fuzhoun, Pekingin ja Ulan Batorin (ja Gobin!) kautta Irkutskiin. "Haluaisimme nähdä vielä yhden kaupungin Siperiassa", selitin lipputoimiston tätille tänään, mutta taivumme kuitenkin Mikkomikon heikohkon olon ja toisaalta mukavamman matkustusaikataulun vuoksi porahaltamaan suoraan Irkutskista Moskovaan. Lähtö maanantaina iltapäivällä paikallista aikaa, perillä vappuaattona klo 17.30. Kolme päivää, kolme yötä ja kolmikymppiset junassa.
HetsQ, jonka pitää nauttia lopuista kaksikymppisyyden päivistä kun vielä voi, joten kuvienkäsittelyyn, oikolukuun ja harkittuihin ajatuksiin ei ole nyt aikaa.
Matkamiehet ovat saapuneet Siperiaan saamaan opetuksia. Gobi opetti meille sen että jos on paljain käsin laittanut lantaa kaminaan, ei sen jälkeen samoilla käsillä kannata laittaa sipsejä suuhun. Mikkomikko arveli nimittäin kuumeisen ja heikon olonsa syyksi joko lavantautia mutta ainakin huoletonta hygieniaa.
Olemme viisiviikkoisen loman ja neliviikkoisen 30-vuotissynttärimatkan viimeisellä viikolla. Olemme matkustaneet viidellä lipulla Hongkongista Shenzhenin, Fuzhoun, Pekingin ja Ulan Batorin (ja Gobin!) kautta Irkutskiin. "Haluaisimme nähdä vielä yhden kaupungin Siperiassa", selitin lipputoimiston tätille tänään, mutta taivumme kuitenkin Mikkomikon heikohkon olon ja toisaalta mukavamman matkustusaikataulun vuoksi porahaltamaan suoraan Irkutskista Moskovaan. Lähtö maanantaina iltapäivällä paikallista aikaa, perillä vappuaattona klo 17.30. Kolme päivää, kolme yötä ja kolmikymppiset junassa.
HetsQ, jonka pitää nauttia lopuista kaksikymppisyyden päivistä kun vielä voi, joten kuvienkäsittelyyn, oikolukuun ja harkittuihin ajatuksiin ei ole nyt aikaa.
22.4.09
Lammasta vaan ei hammasta purren
Gobi on koettu eika se meita pahasti koetellut. Kuusi paivaa suihkutta autiomaassa lammasriisia syoden ja pakkasessa nukkuen on mukavampaa kuin milta se ehka akkiseltaan kuulostaa. Raportoin reissusta enemman ja toivottavasti kuvien kera piakkoin, nyt vain pikainen Elossa! -tervehdys taalta ulanbatorilaisesta internet-kahvilasta.
HetsQ, joka kiittaa viela kerran kaikkia onnitteluista.
HetsQ, joka kiittaa viela kerran kaikkia onnitteluista.
16.4.09
Toivottavasti, toivottavasti, valitettavasti, kuitenkin
Mongoliassa tuntuu enemmän Mongolialta kuin Kiinassa Kiinalta. Ulan Bator on kiinnostava, sympaattinen ja haisee poltetulta hiileltä. Ei uskoisi että täällä asuu tuplasti Helsingin verran asukkaita.
Rukkasimme tänään matka-aikataulua siten että Pekingissä vietetystä saikusta huolimatta ehdimme viettää kuusi päivää Gobin autiomaassa. En tiedä vielä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta ainakin sitä että istumme autossa viidestä yhdeksään tuntia päivässä, ihastelemme luontoa ja taivasta, nukumme jurtassa ja ruokailemme paikallisten kanssa emmekä käy suihkussa vaan kyykkytarpeilla jonkun toisen vahtiessa etteivät ihmisen kakkaa syövät koirat tule liian lähelle.
NYT se seikkailu alkaa, totesimme lounaalla vielä kohtuullisen tutunoloista ruokaa mutustellessamme. Mutta ei kannata olla kauhean vaikuttunut. Olemme ihan lälläreitä. Hostellituttavat ovat olleet seitsemän kuukautta reissussa tai vapaaehtoistyössä Kamputseassa tai laittomasti Tiibetissä. Meidän reissu on ihan laspalmasia.
HetsQ is engaged and I don't mean busy.
Rukkasimme tänään matka-aikataulua siten että Pekingissä vietetystä saikusta huolimatta ehdimme viettää kuusi päivää Gobin autiomaassa. En tiedä vielä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta ainakin sitä että istumme autossa viidestä yhdeksään tuntia päivässä, ihastelemme luontoa ja taivasta, nukumme jurtassa ja ruokailemme paikallisten kanssa emmekä käy suihkussa vaan kyykkytarpeilla jonkun toisen vahtiessa etteivät ihmisen kakkaa syövät koirat tule liian lähelle.
NYT se seikkailu alkaa, totesimme lounaalla vielä kohtuullisen tutunoloista ruokaa mutustellessamme. Mutta ei kannata olla kauhean vaikuttunut. Olemme ihan lälläreitä. Hostellituttavat ovat olleet seitsemän kuukautta reissussa tai vapaaehtoistyössä Kamputseassa tai laittomasti Tiibetissä. Meidän reissu on ihan laspalmasia.
HetsQ is engaged and I don't mean busy.
14.4.09
Last night in Beijing
Kuumeet ovat laskeneet ja purjeet on taas nostettu. Huomenna aamulla jatkamme kohti Mongoliaa ja Ulan Batoria. 30 tuntia tuumailua junassa. Paikan päällä neuvottelemme meille mieleisen kierroksen Gobin autiomaahan.
Kiinassa olen koko ajan unohtanut olevani Kiinassa. Jos minut olisi herätetty keskellä yötä ja kysytty maata tai valuuttaa, olisin todennäköisesti osannut määritellä vain jälkimmäisen. En tiedä millaiselta Kiinassa kuuluisi tuntua, mutta nyt ei ainakaan tunnu kiinamaiselta. Kiina on tietysti niin iso maa ettei sitä vajaassa kahdessa viikossa ja kolmella kaupungilla (tai kahdella kaupungilla ja yhdellä erityishallintoalueella) haltuun otetakaan, mutta silti. Tuntuu feikiltä. Ehkä se toisaalta on hyvin kiinamaista?
HetsQ, jonka päässä ei juuri nyt ole muuta tärkeää sanaa. Paitsi pari kiinalaista.
Kiinassa olen koko ajan unohtanut olevani Kiinassa. Jos minut olisi herätetty keskellä yötä ja kysytty maata tai valuuttaa, olisin todennäköisesti osannut määritellä vain jälkimmäisen. En tiedä millaiselta Kiinassa kuuluisi tuntua, mutta nyt ei ainakaan tunnu kiinamaiselta. Kiina on tietysti niin iso maa ettei sitä vajaassa kahdessa viikossa ja kolmella kaupungilla (tai kahdella kaupungilla ja yhdellä erityishallintoalueella) haltuun otetakaan, mutta silti. Tuntuu feikiltä. Ehkä se toisaalta on hyvin kiinamaista?
HetsQ, jonka päässä ei juuri nyt ole muuta tärkeää sanaa. Paitsi pari kiinalaista.
11.4.09
Pekingissä lääkäriin, hur-hur
Suunnitelmat ovat muuttuneet. Emme suunnitelleet sairastavamme kuumetauteja tällä reissulla vaan korkeintaan kunnon traveller-tauteja (ripulia, auringonpolttamia tai hiertymiä), mutta toisin kävi. Elina tutustui pekingiläiseen Beijing Vista -klinikkaan eilen +38,5c:n kuumeessa (ilmeisesti A-virus eikä Japanin aivokuume), mä mittasin eilen illalla kahdeksantuntisen Peking-ravailun jälkeen asteen pienemmän tuloksen.
Siispä emme lähteneet alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tänään aamujunalla Mongoliaan ja viikon reissulle Gobin autiomaahan, vaan jäimme parantamaan oloamme Etiopiaan matkustaneen kollegan kotiin Pekingiin. Jos kukaan ei sairastu lisää ja Elinan olo kohenee, jatkamme matkaa keskiviikkona.
Koska blogin päivittäminen ei ole onnistunut läheskään joka päivä niin kuin ennen matkaa suunnittelin ja tapahtumia on niin paljon ettei kronologisesta matkakertomuksesta tulisi enää mitään, siirryn aakkoselliseen juttukerrontaan. Enkä siinäkään etene järjestyksessä, vaan kerron asioita reissustamme aina kun jotain mieleen juolahtaa.
Hakulinen aloittakoon sarjan. Hakulinen on kuusikymppinen suomalaismies jonka luokse Fuzhouhun matkustimme yöbussilla Hongkongista. Hakulinen on Sakan tuttu Mikkelistä, asunut seitsemän vuotta Kiinassa, puhuu kiinaa sujuvasti ja tarjosi meille opastetun kierroksen sellaiseen Kiinaan johon emme olisi varmastikaan itse löytäneet. Hänen kauttaan saimme myös toistaiseksi ainoan kontaktin paikalliseen asukkaaseen. Jasmin auttoi siinä mihin Hakulinen ei itse ehtinyt: vahti supermarketissaa ettemme osta liian kalliita elintarvikkeita, mäkätti virkalijoille pankissa kun rahan vaihtaminen kesti liian kauan tai ripitti jos kahvia sekoitti paidan helmaan putsatulla veitsellä. Emo, siis.
Tsingtao on kiinalainen mieto olut, jota olemme ryystäneet melkein joka päivä. Se on meidän kiinankielessämme myös yleisnimitys mille tahansa oluelle, ja se ymmäretään paikassa kuin paikassa, niissäkin missä ruokalistat ovat vain kiinaksi eikä kukaan puhu englantia. Tsingtao on myös hyvä hintatason mittari. Fuzhoussa 0,6 litran pullo Tsingtaoa maksoi 5-10 RMB eli rämpylää, eli yleensä alle euron. Eilen paikallisessa yökerhossa piipahtaneet pojat kertoivat aamulla meille toipilaille miten öky paikka se Suzie Wong olikaan: 0,33l tölkki Tsingtaoa 40 rämpylää. Suomen hinnoissa, siis.
HetsQ, joka menee nyt taas vaihteeksi mittaamaan kuumetta vaikkei se sillä pois menekään.
Siispä emme lähteneet alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tänään aamujunalla Mongoliaan ja viikon reissulle Gobin autiomaahan, vaan jäimme parantamaan oloamme Etiopiaan matkustaneen kollegan kotiin Pekingiin. Jos kukaan ei sairastu lisää ja Elinan olo kohenee, jatkamme matkaa keskiviikkona.
Koska blogin päivittäminen ei ole onnistunut läheskään joka päivä niin kuin ennen matkaa suunnittelin ja tapahtumia on niin paljon ettei kronologisesta matkakertomuksesta tulisi enää mitään, siirryn aakkoselliseen juttukerrontaan. Enkä siinäkään etene järjestyksessä, vaan kerron asioita reissustamme aina kun jotain mieleen juolahtaa.
Hakulinen aloittakoon sarjan. Hakulinen on kuusikymppinen suomalaismies jonka luokse Fuzhouhun matkustimme yöbussilla Hongkongista. Hakulinen on Sakan tuttu Mikkelistä, asunut seitsemän vuotta Kiinassa, puhuu kiinaa sujuvasti ja tarjosi meille opastetun kierroksen sellaiseen Kiinaan johon emme olisi varmastikaan itse löytäneet. Hänen kauttaan saimme myös toistaiseksi ainoan kontaktin paikalliseen asukkaaseen. Jasmin auttoi siinä mihin Hakulinen ei itse ehtinyt: vahti supermarketissaa ettemme osta liian kalliita elintarvikkeita, mäkätti virkalijoille pankissa kun rahan vaihtaminen kesti liian kauan tai ripitti jos kahvia sekoitti paidan helmaan putsatulla veitsellä. Emo, siis.
Tsingtao on kiinalainen mieto olut, jota olemme ryystäneet melkein joka päivä. Se on meidän kiinankielessämme myös yleisnimitys mille tahansa oluelle, ja se ymmäretään paikassa kuin paikassa, niissäkin missä ruokalistat ovat vain kiinaksi eikä kukaan puhu englantia. Tsingtao on myös hyvä hintatason mittari. Fuzhoussa 0,6 litran pullo Tsingtaoa maksoi 5-10 RMB eli rämpylää, eli yleensä alle euron. Eilen paikallisessa yökerhossa piipahtaneet pojat kertoivat aamulla meille toipilaille miten öky paikka se Suzie Wong olikaan: 0,33l tölkki Tsingtaoa 40 rämpylää. Suomen hinnoissa, siis.
HetsQ, joka menee nyt taas vaihteeksi mittaamaan kuumetta vaikkei se sillä pois menekään.
8.4.09
Jo Peksussa, viikko reissua takana
Olemme saapuneet tuhansien tarinoiden kautta tänään yöjunalla Pekingiin ja ainakin kolmella tarinalla majapaikkaan eli Mirja-kollegan kotiin. Kunhan ajatukset järjestäytyy ja saan taas pitkähkön tietokone- ja internet-vuoron, kerron lisää.
Ensin täytyy saada kuitenkin kahvia ja mielellään jotain syötävääkin.
HetsQ, joka palaa asiaan.
Ensin täytyy saada kuitenkin kahvia ja mielellään jotain syötävääkin.
HetsQ, joka palaa asiaan.
3.4.09
Hongkongin vehkeet
Tänään Hongkongissa on pääasiassa vehkeilty. Laskimme että Helsinki-Vantaalta lähtien olemme kulkeneet lentokoneella, taksilla, kaksikerrosratikalla, Victoria's Peakin erikoisratikalla, metrolla, cable carilla (eli kaapeliautolla eli sellaisella hiihtohissikopilla), bussilla ja lautalla. Haikailemme vielä ainakin helikopterin, zeppeliinin ja rullakenkien perään. Huomenna tosin varmaan joudumme tyytymään yöbussiin kun pyrimme kohti Fuzhouta.
Minä olen kiivaasti yllyttänyt matkakumppaneita keskusteluun siitä miten paljon tulisi oikeita kiinankielisiä sanoja jos vaan suoltaisi kiinaa (mitä tahansa murretta) matkivalla aksentilla mitä sattuu. Minä olen varma että helposti ja runsaasti, matkakumppanit sitä mieltä että korkeintaan jotain kirosanoja. Emme ole vielä tehneet tarpeeksi syvää tuttavuutta paikallisten kanssa että voisin testata.
Kiinassa, tai ainakin täällä Hongkongissa, varoitetaan ja huomautetaan joka paikassa ja kaikesta. Älä vedä hätäjarrusta, älä nojaa oveen, anna paikka sellaista tarvitsevalle, don't drink and drive, älä syö tai juo metrossa, keep your noise level down, keep air fresh ja niin edelleen. Ja kahvimukikin huomautti Caution I am hot.
Hongkongissa ei ole sen sijaan vielä liian kuuma ollut. Kaljupäät kuitenkin tarkenee. Ja Mikkomikko voitti Suuren tuhlauskilpailun tämän päivän osuuden noin kolmesadan euron kameranosaostoksilla. Mä en jäänyt viimeiseksi, sillä sijoitin neljään tiikerinpäähakaneulaan euron.
HetsQ, joka selittää sekavuuttaan huonosti nukutuilla öillä.
Minä olen kiivaasti yllyttänyt matkakumppaneita keskusteluun siitä miten paljon tulisi oikeita kiinankielisiä sanoja jos vaan suoltaisi kiinaa (mitä tahansa murretta) matkivalla aksentilla mitä sattuu. Minä olen varma että helposti ja runsaasti, matkakumppanit sitä mieltä että korkeintaan jotain kirosanoja. Emme ole vielä tehneet tarpeeksi syvää tuttavuutta paikallisten kanssa että voisin testata.
Kiinassa, tai ainakin täällä Hongkongissa, varoitetaan ja huomautetaan joka paikassa ja kaikesta. Älä vedä hätäjarrusta, älä nojaa oveen, anna paikka sellaista tarvitsevalle, don't drink and drive, älä syö tai juo metrossa, keep your noise level down, keep air fresh ja niin edelleen. Ja kahvimukikin huomautti Caution I am hot.
Hongkongissa ei ole sen sijaan vielä liian kuuma ollut. Kaljupäät kuitenkin tarkenee. Ja Mikkomikko voitti Suuren tuhlauskilpailun tämän päivän osuuden noin kolmesadan euron kameranosaostoksilla. Mä en jäänyt viimeiseksi, sillä sijoitin neljään tiikerinpäähakaneulaan euron.
HetsQ, joka selittää sekavuuttaan huonosti nukutuilla öillä.
2.4.09
Hongkong: tulin tänne
Matkapäivänä numero 2 laskeuduimme sumuiseen Hongkongiin hysteerisen väsyneenä Suomen aikaan klo 2.30, paikallista aikaa klo 7.30. Nyt kello on 15.30 ja unta on takana viimeisen vuorokauden ajalta vajaa tunti, mutta suihkun jua hampaiden pesun jäljiltä olo on varsin kohtuullinen.
Saka ja Elina lunastivat lunauksensa "Pekingissä heti parturiin ja kaikki hiukset pois hur-hur" melkein täydellisesti: neljän tunnin honkkailun jälkeen Sakasta tuli kalju ja Elinalla on 12 millin siili. Me Mikkomikon kanssa tyydyimme vain tallentamaan tapahtumaa.
Nyt järjestäydymme Wang Fath hostellissa ja surffaamme Mikkomikon miniläppärillä. Kohta kaupungille.
T'äällä kaikki okei.
HetsQ, hongkongilainen yhdeksättä tuntia.
Saka ja Elina lunastivat lunauksensa "Pekingissä heti parturiin ja kaikki hiukset pois hur-hur" melkein täydellisesti: neljän tunnin honkkailun jälkeen Sakasta tuli kalju ja Elinalla on 12 millin siili. Me Mikkomikon kanssa tyydyimme vain tallentamaan tapahtumaa.
Nyt järjestäydymme Wang Fath hostellissa ja surffaamme Mikkomikon miniläppärillä. Kohta kaupungille.
T'äällä kaikki okei.
HetsQ, hongkongilainen yhdeksättä tuntia.
31.3.09
HetsQ Golightly, matkalla
Se joka matkalle lähtiessään tietää
minne päätyy
on jo siellä
siiventynkiensä kantaman päässä
sanoi Arto Melleri ja oli varmasti oikeassa. Mitä enemmän suunnittelee ja lyö lukkoon, sitä enemmän sulkee ovia mahdollisuuksilta tippua ihmemaahan kiireisen kanin perässä juostessaan.
Siksi (tai vaihtoehtoisesti saamattomuuttamme) me, minä, E3A, Saka ja Mikkomikko, emme ole hankkineet muita varauksia kuin ensimmäisen etapin lentoliput eli Finnairin huomiselle lennolle AY67 Hongkongiin. Palaamme 21. huhtikuuta samasta paikasta saman yhtiön lennolla Helsinkiin, tai vaihtoehtoisesti - mielummin - Fuzhoun, Pekingin, Ulan Batorin, Gobin autiomaan, Irkutskin, Baikal-järven, Tomskin ja jonkun muun venäläisen pysähdyspaikkakaupungin kautta junalla Moskovaan ennen vappua. Noin, suurinpiirtein, tai jotenkin muuten.
Pysykää tällä kanavalla niin tiedätte miten käy.
HetsQ, kohta matkalla Kotkaan, sillä Kotkastahan maailman merille lähdetään.
19.3.09
Oli miten oli - niin ei ollu
Kun on tärkeä päivä tulossa, niin jo illalla nukkumaan mennessä suoristetaan lakana, käydään sänkyyn makaamaan suorassa linjassa reunan kanssa ja vedetään peitto suoraksi päälle. Kädet laitetaan suoraksi peiton päälle, kylkiin kiinni. Mielessä käydään läpi aamurutiinit ja jännitetään miten kaikki menee. Kerrataan onko kaikki valmiina ja tarkistetaan että riittävä määrä kelloja on herättämässä.
Ja sitten aamulla herätään ennen kellon soittoa. Ollaan vähän väsyneitä mutta ei enää unisia, noustaan, mennään suihkuun, pestään hampaat ja laitetaan helmet kaulaan. Vaikka usein ollaan myöhässä, ollaan nyt lähdössä hyvissä ajoin sovittuun tapaamiseen, ja vielä ovelta tarkistetaan että ulkoinen olemus on kunnossa.
Tavataan muut jännittyneet ihmiset ja kysytään miten mennyt yö on mennyt. Helpotutaan kun kuullaan että muutkin ovat olleet levottomia. Ja sitten mennään, hermostuneina, jännittyneinä ja toisaalta helpottuneina että kohta tiedetään miten kävi.
HetsQ, joka tärkeän vastauksen annettuaan tarjoaa edistyneille pohdittavaksi uuden kysymyksen: miten sanoisit suomeksi: "Водка дала мне сосиску, но она была лёгкая сосиска." Viiden pisteen vihje: tämä vaatii myös sisäpiiritietoutta. Kolmen henkilön kielto: läsnäolleet eivät saa vastata.
Ja sitten aamulla herätään ennen kellon soittoa. Ollaan vähän väsyneitä mutta ei enää unisia, noustaan, mennään suihkuun, pestään hampaat ja laitetaan helmet kaulaan. Vaikka usein ollaan myöhässä, ollaan nyt lähdössä hyvissä ajoin sovittuun tapaamiseen, ja vielä ovelta tarkistetaan että ulkoinen olemus on kunnossa.
Tavataan muut jännittyneet ihmiset ja kysytään miten mennyt yö on mennyt. Helpotutaan kun kuullaan että muutkin ovat olleet levottomia. Ja sitten mennään, hermostuneina, jännittyneinä ja toisaalta helpottuneina että kohta tiedetään miten kävi.
Ai YT-neuvotteluissa? Ei...vaikka niissäkin kävi katsantokannasta riippuen ihan hyvin: Mikkomikko ei saanut kenkää.
Vaan miten siinä käy, että jos Starlightissa on aamupalatarjous että 300 ruplalla saa syödä amerikkalaisia pannukakkuja niin paljon kuin jaksaa ja kahvia yhtä paljon, niin saako toppinkeja (eli lisukkeita) lisähinnalla niin paljon kuin jaksaa, vai vaan sen naurettavan pienen annoksen joka tavallaan vie pointin koko all you can eat -toiminnasta?
HetsQ, joka tärkeän vastauksen annettuaan tarjoaa edistyneille pohdittavaksi uuden kysymyksen: miten sanoisit suomeksi: "Водка дала мне сосиску, но она была лёгкая сосиска." Viiden pisteen vihje: tämä vaatii myös sisäpiiritietoutta. Kolmen henkilön kielto: läsnäolleet eivät saa vastata.
14.3.09
Kolmastoista perjantai
Koska olen päässyt taas hiukan aktiivisempaan päivittämisvauhtiin, en anna kolmannentoista perjantain sitä hidastaa, en, vaikkei epäonnenpäivästä saa mehukasta juttua kasaan. Eilisessä oli kai ihan normiarkipäivän verran ikäviä ja harmillisia takaiskuja:
- Heräsin väsyneenä ja unenpöppörössä löin jalkani kylpyhuoneen portaaseen. En tiedä miksi siinä pitää ylipäänsä olla porras.
- Vaikka oli kiire torkkuilun vuoksi, avasin tietokoneen ja tarkistin paljonko sitä palkankorotusta näin takautuvasti maksetaan (sillä tilinauhat tulevat aina noin viikon myöhässä). Vastaus: sitä ei maksettukaan vielä.
- Töissä sain tekstiviestin upouuteen työkommunikaattoriin: vuorokauden käytössä ollut vehje on tuottanut laskua 33 000 ruplaa (yli 700 euroa). Työpäivästä kului liikaa sotkun selvittämiseen (virhehän se oli, tietenkin), joten töitä piti perjantainakin paiskia melkein puoli seitsemään asti.
- Luulin tuurin jo kääntyneen kun lähdin töistä ja samassa talossa asuva kollega lupasi tarjota taksikyydin kotiin. Ekassa risteyksessä taksi ajoi kolarin. Tuuri oli kuitenkin sen verran myötäinen että kukaan ei satuttanut itseään, ei ihmiset eikä autot.
- Menin lohduttomana seuraamaan kollegan tavaroiden pakkausta. Yksi läheisimmistä (työ-)kavereista muuttaa Suomeen. Sain kaikenlaista tavaraa joka ei mahtunut muuttokuormaan. Laskin että minulla on riisiantipatiasta huolimatta, kiitos kolmen poismuuttaneen (Laurakaisan, Eevan ja Pirjon), riisiä enemmän kuin suurtalouskeittiössä. Jos kesällä saan kutsun häihin, voin tuoda riisit. Siis jos niitä kukaan tiedostava enää heittää.
Näiden pienten vastoinkäymisten takaa pilkottaa tietysti suuri onni. Onneksi olen työpaikassa joka tarjoaa minulle mahdollisuuden asua ulkomailla ja vaihtaa työpaikkaa saman organisaation sisällä vaikka kolmen vuoden välein. Takautuva palkankorotuskin tulee, joskus. Ja vaikka joudun jäähyväisiä sanomaan enemmän kuin keskivertotyöpaikalla, saan myös uusia riisiä ja taksikyytejä tarjoavia työkavereita. Eikä ne vanhatkaan mihinkään häviä, ne vaan muuttaa (tai sitten muutan itse).
HetsQ, joka tänään menee luutapallogaalaan vastaanottamaan kultamitalia, ja jos luoja suo, kertoo niistä mehukkaita tarinoita huomenna.
- Heräsin väsyneenä ja unenpöppörössä löin jalkani kylpyhuoneen portaaseen. En tiedä miksi siinä pitää ylipäänsä olla porras.
- Vaikka oli kiire torkkuilun vuoksi, avasin tietokoneen ja tarkistin paljonko sitä palkankorotusta näin takautuvasti maksetaan (sillä tilinauhat tulevat aina noin viikon myöhässä). Vastaus: sitä ei maksettukaan vielä.
- Töissä sain tekstiviestin upouuteen työkommunikaattoriin: vuorokauden käytössä ollut vehje on tuottanut laskua 33 000 ruplaa (yli 700 euroa). Työpäivästä kului liikaa sotkun selvittämiseen (virhehän se oli, tietenkin), joten töitä piti perjantainakin paiskia melkein puoli seitsemään asti.
- Luulin tuurin jo kääntyneen kun lähdin töistä ja samassa talossa asuva kollega lupasi tarjota taksikyydin kotiin. Ekassa risteyksessä taksi ajoi kolarin. Tuuri oli kuitenkin sen verran myötäinen että kukaan ei satuttanut itseään, ei ihmiset eikä autot.
- Menin lohduttomana seuraamaan kollegan tavaroiden pakkausta. Yksi läheisimmistä (työ-)kavereista muuttaa Suomeen. Sain kaikenlaista tavaraa joka ei mahtunut muuttokuormaan. Laskin että minulla on riisiantipatiasta huolimatta, kiitos kolmen poismuuttaneen (Laurakaisan, Eevan ja Pirjon), riisiä enemmän kuin suurtalouskeittiössä. Jos kesällä saan kutsun häihin, voin tuoda riisit. Siis jos niitä kukaan tiedostava enää heittää.
Näiden pienten vastoinkäymisten takaa pilkottaa tietysti suuri onni. Onneksi olen työpaikassa joka tarjoaa minulle mahdollisuuden asua ulkomailla ja vaihtaa työpaikkaa saman organisaation sisällä vaikka kolmen vuoden välein. Takautuva palkankorotuskin tulee, joskus. Ja vaikka joudun jäähyväisiä sanomaan enemmän kuin keskivertotyöpaikalla, saan myös uusia riisiä ja taksikyytejä tarjoavia työkavereita. Eikä ne vanhatkaan mihinkään häviä, ne vaan muuttaa (tai sitten muutan itse).
HetsQ, joka tänään menee luutapallogaalaan vastaanottamaan kultamitalia, ja jos luoja suo, kertoo niistä mehukkaita tarinoita huomenna.
PS. iTunesin random-soitto valitsi soittolistalta Jenni Vartiaisen Tuhannet mun kasvot -biisin. "Kun sua tervehdin, se myös hyvästin sisältää". Onkohan Jennikin ollut samassa paikassa töissä kuin minä?
10.3.09
Toimii, ei toimi, toimii
Olen lähdössä kolmen viikon päästä matkalle Kiinaan ja Mongoliaan. Tarvitsen kaksi viisumia, ja viisumeihin tarvitaan kolme kuvaa. Vaikka kuinka kaivan työpöytäni laatikoita ja yritän löytään yrmykuvia (siis niitä, mitä otetaan Suomen passeihin) niin ei löydy. Siis uusia ottamaan. Jos olisin vielä töissä Katajanokalla Helsingissä, edessä olisi luultavasti pitkä reissu. Keskustaan päin ratikalla tai kävellen jos kadut eivät lainehdi, ehkä Kluuvin nurkilla on joku valokuvausliike tai -koppi?
Onneksi olen Moskovassa. Ulos työpaikan portista, noin 30 metriä oikealle. Noin siihen kohtaan on parkeerattu pakettiauto jonka katolla lukee että фото. Sisällä oudon oloinen hippi kysyy että Suomen passia vai viisumia varten, ottaa digikameralla kuvan minusta takki päällä ja kaulaliina kaulassa, käsittelee kuvaa hetken läppärillä ja printtaa neljä ei-ihan-niin-yrmyä kuvaa. Kaksisataa ruplaa (noin 4e) ja tässä kuitti. Heihei, ja seuraava sisään. Wauuuu.
Noin kahdeksan tuntia myöhemmin Moskovan Hotelli Hiltonissa on menossa Luutapalloliigan kapteenien kokous. Tilaamme pöytään kahvia, kokista, olutta. Joku tokaisee että "on se kumma, menet mihin tahansa räkälään ja saat tuopin eteen samantien, mutta näissä hienoissa paikoissa aina kestää, mikä siinä voikaan kestää...". Selitys tulee noin kymmenen minuuttia myöhemmin. "Meillä ei ole tarpeeksi laseja".
Krizis, tokaisee joku. Minä opin tänään että siitä ei suinkaan ole kyse, vaan yhteisestä, epäotollisesta taloudellisesta tilanteesta. Lasiasiassa saattoi kyse olla muustakin.
HetsQ, joka ei jäänyt juomatta. Kaikille huolestuneille tiedoksi.
Onneksi olen Moskovassa. Ulos työpaikan portista, noin 30 metriä oikealle. Noin siihen kohtaan on parkeerattu pakettiauto jonka katolla lukee että фото. Sisällä oudon oloinen hippi kysyy että Suomen passia vai viisumia varten, ottaa digikameralla kuvan minusta takki päällä ja kaulaliina kaulassa, käsittelee kuvaa hetken läppärillä ja printtaa neljä ei-ihan-niin-yrmyä kuvaa. Kaksisataa ruplaa (noin 4e) ja tässä kuitti. Heihei, ja seuraava sisään. Wauuuu.
Noin kahdeksan tuntia myöhemmin Moskovan Hotelli Hiltonissa on menossa Luutapalloliigan kapteenien kokous. Tilaamme pöytään kahvia, kokista, olutta. Joku tokaisee että "on se kumma, menet mihin tahansa räkälään ja saat tuopin eteen samantien, mutta näissä hienoissa paikoissa aina kestää, mikä siinä voikaan kestää...". Selitys tulee noin kymmenen minuuttia myöhemmin. "Meillä ei ole tarpeeksi laseja".
Krizis, tokaisee joku. Minä opin tänään että siitä ei suinkaan ole kyse, vaan yhteisestä, epäotollisesta taloudellisesta tilanteesta. Lasiasiassa saattoi kyse olla muustakin.
HetsQ, joka ei jäänyt juomatta. Kaikille huolestuneille tiedoksi.
9.3.09
Koeteltu härkä
En oikeasti usko horoskooppeihin, en edes siihen jaaritteluun että "ai se on kauris ja sä olet härkä, eihän siitä sitten mitään hyvää seuraa". Kaikki kuitenkin tietävät että jos johonkin horoskooppiin uskotaan, niin se on Iltasanomien ennuste tulevalle päivälle.
Tänään, jostain syystä, kenties siitä että olen sittenkin vielä toipilas enkä ihan täysin terve vaikka terveeksi jo itseni tunnekin, ilahduin kun huomasin että tuo horoskooppi on luettavissa ilmaiseksi netistä. Härälle luvattiin: "Ihmetyksellesi tulee vastaus. Saat tietää, miksi sinua on koeteltu vähän aikaa. Siihen on ollut syitä, joita sinulle ei ole kerrottu tarpeeksi hyvin."
HetsQ, joka jää odottamaan että kuka mun koettelemuksien syyt selvittää. Ehkä Luutapallo-Andrew, jonka tapaan kohta Starlightissa.
7.3.09
Ei Kazania vaan kuumetta
Olen kehitellyt uuden kuumemittarin. Kun se perinteinen, elohopeaa sisältävä kapistus näyttää lukemaa 39,3 ja noin puolitoista vuotta odotettu matka "jonnekin muualle Venäjällä kuin Moskovaan tai Pietariin" peruuntuu, harmittaa noin kymmenen minuutin ajan. Sitten olo on jo niin kamala että vain ajatus sängystä nousemisesta on kamalampi.
Päättelin että niin kauan kun ei harmita, olen kipeä. Sitten kun alkaa harmittamaan, olen tervehtynyt. Lukija saa halutessaan vaihtaa harmittaa-sanan tilalle agressiivisemman verbin. Itse olen vielä liian kuumeinen aggresiivisuudelle.
Sen sijaan että olisin päässyt Pirjon Venäjän-komennuksen viimeisenä viikonloppuna Pirjon, Satun ja Pian kanssa Kazaniin, pääsin hissillä alakertaan viemään matkalippuja sen laihan lohdun toivossa että niistä voisi saada rahat takaisin. Sen sijaan että ihastelisin tänään maailmanperintölistalla olevaa Kazanin Kremliä, luen ilmaiseksi verkkohesaria. Kehnot vaihtokaupat, mutta sainpahan sentään jotain. Kuumeen lisäksi.
HetsQ, joka ei ole katkera sillä se on A-virustakin kamalampi tauti.
Päättelin että niin kauan kun ei harmita, olen kipeä. Sitten kun alkaa harmittamaan, olen tervehtynyt. Lukija saa halutessaan vaihtaa harmittaa-sanan tilalle agressiivisemman verbin. Itse olen vielä liian kuumeinen aggresiivisuudelle.
Sen sijaan että olisin päässyt Pirjon Venäjän-komennuksen viimeisenä viikonloppuna Pirjon, Satun ja Pian kanssa Kazaniin, pääsin hissillä alakertaan viemään matkalippuja sen laihan lohdun toivossa että niistä voisi saada rahat takaisin. Sen sijaan että ihastelisin tänään maailmanperintölistalla olevaa Kazanin Kremliä, luen ilmaiseksi verkkohesaria. Kehnot vaihtokaupat, mutta sainpahan sentään jotain. Kuumeen lisäksi.
HetsQ, joka ei ole katkera sillä se on A-virustakin kamalampi tauti.
2.3.09
Kotiinpaluu, sujuvasti
Maailma haluaa hyvitellä. Ja minä sallin sen.
Olen junaillut itseni Suomeen ja takaisin Moskovaan keskimäärin kerran kuussa. Keskimäärin vuorokausi joka kuusta on siis mennyt junaillessa. Kerran, viime kesäkuussa, kävin Suomessa lentäen eikä se ollut mukava keikka.
Pari viikkoa sitten annoin lentoyhteydelle toisen mahdollisuuden. Menopaluu junalla 200 euroa, lento 220 euroa. Matkat lentäen yhteensä noin 10 tuntia (lentokenttäsiirtymiset ja odottelut mukaanluettuna), matkat junalla noin 26 tuntia. Perilläoloaikaa lentäen yksi ilta ja yö enemmän. Maailman pelastuminen odottakoon vielä hetken, hei me lennetään!
Hermoilin matkaa Moskovan keskustasta noin 30 kilometrin päähän Sheremetjevon lentokentälle ylipaljon. Jos juna lähtee keskustasta 13.55, voinko ehtiä kello 16.05 lähtevälle lennolle? Voit, vakuuttivat kaikki kollegat yhdessä ja erikseen. Jos pitää mennä neljän metropysäkin päähän, vaihtaa linjaa ja mennä vielä yksi pysäkinväli ja löytää oikea lippuluukku, niin voiko töistä lähteä vasta klo 13? Voi, jos haluaa olla puoli tuntia ennen junan lähtöä laiturilla, luvattiin.
Niin lähdin töistä kello 12.55 ja odotin boardausta kentällä jo klo 14.55. Ja kun en laittanut tavaroita ruumaan, olin ulkona Helsinki-Vantaan lentokentällä jo klo 16.56, neljä minuuttia ennen viralllista laskeutumisaikaa. Ja Emilon, Okkelin ja Veelan kiipeilypuuna Pikkuhuopalahdeessa ennen kuin Pikku Kakkonen loppui.
Paluumatka sujui myös varsin suosiollisissa (ja maailmantuhoamisellisissa) merkeissä. Lentomatkustamisen päälle vähän yksityisautoilua Lahdesta Vantaalle, ilman jonotusta läpi turvatarkastuksesta ja passintarkastuksesta, tax free -eurot kouraan ja portille noin kymmenessä minuutissa lähtöselvityksestä. Ainoa hidaste tuli nesteestä - tietenkin! - jota oli liian isossa pullossa joka kuitenkin mahtui litran minigrip-pussiin. Kuinka monta kertaa täytyy lentää että selviää Helsinki-Vantaan turvatarkastuksesta moitteetta? Enemmän kuin kaksi, ainakin minun.
Lentokone tärähti Sheremetjevon kenttään aikataulun mukaisesti klo 20.30 Moskovan aikaa, ja vaikka en rynninytkään ensimmäisenä koneen ovelle enkä edes kiilannut ketään passijonossa, ja vaikka juna-asema on eri rakennuksessa jonne pitää juosta loskaisen pihan poikki rakennustyömaan vieressä ja sivuovesta sisään ja tyrkkyjä taksikuskeja väistellen ja kolmanteen kerrokseen rullaportaita jotka eivät liiku, ja vaikka vielä pitää ostaa luukulta lippu ennakkoon, niin silti ehdin klo 20.50 lähtevään junaan. Ja kun metro kulkee Moskovassa sataprosenttisen luotettavasti, olen kotona jo klo 21.55. Lentomatkustaminen on IHANAA!
Kotona odotti vielä yllätyslahja. Sydämenmuotoisessa rasiassa kaksi tälläistä kahvikuppisettiä. Onko kauniimpaa nähty?
HetsQ, jonka elämä oli viime päivät yhtä juhlaa. Nyt vastapainoksi nelisen viikkoa yhtä arkea. Se alkoi tosin jo tänään tunnin hammaslääkärisessiolla ja jatkuu huomenna klo 10 alkavan parituntisen budjettipalaverin merkeissä.
20.2.09
A nightmare come true
Oletko koskaan nähnyt painajaista, että olisit puolialasti pomon edessä? Minä en ole, mutta tänään olin.
Kaikki alkoi siitä että Naapuri neuvoi tuomaan töihin erilliset työhousut; työmatkoilla kannattaisi kuulemma rapauttaa ja kastella farkkuja. Se oli viisas neuvo. Housut kuluvat vähemmän kun niitä pestään vähemmän ja maailmakin pelastuu.
Olen siis nyt kuukauden ajan vaihtanut töissä työvaatteet. Joskus menen häveliäästi vessaan ottamaan toiset housut jalasta, joskus menen työhuoneen yhteydessä olevaan koppiin riisuutumaan ja pukemaan. Useimmin, laiskuuttani, olen vaihtanut housuja lähimmän kollegan läsnäollessa työtuolilla ja työpöydän ääressä istuen. Toiset pois, toiset jalkaan, suitsait. Työhuoneemme ulkopuolella on kameravalvonta ja meillä siis mahdollisuus nähdä kuka meitä milloinkin lähestyy, joten mielestäni vaaraa ei ole ollut.
Vaarallisinta on tuudittautua vaarattomuuteen. Silloin vaaraa hiipii lähelle. Kuinkas muuten kuin työpaikan hierarkian ykkösen muodossa.
Tapahtui tänään:
Olen lähdössä töistä, riisunut työhousut, ottanut käsiini farkut ja vitsailen puolialastomasta tietohallintotyöläisestä (alastomaan kokkiin viitaten) läsnäolevalle kahdelle naiskollegalle kun yhtäkkiä työhuoneeseen ilmestyy miespuolinen päällikköni. Hän ei kommentoi housuuttomattomuuttani, ehkä hän ei edes huomaa sitä. Toteaa vain jättävänsä meille muutamia dokumentteja. Nyökkään housuttomana, kollega vastaa asian olevan hoidossa. Päällikkö poistuu, minä istun hiljaa tuolissani. Vasta kun mies on riittävän kaukana työhuoneestani alan vetää farkkuja jalkaan kollegoiden räjähtässä nauruun.
HetsQ, joka joskus halusi lempinimeksensä Housu. Nomen est Omen.
Kaikki alkoi siitä että Naapuri neuvoi tuomaan töihin erilliset työhousut; työmatkoilla kannattaisi kuulemma rapauttaa ja kastella farkkuja. Se oli viisas neuvo. Housut kuluvat vähemmän kun niitä pestään vähemmän ja maailmakin pelastuu.
Olen siis nyt kuukauden ajan vaihtanut töissä työvaatteet. Joskus menen häveliäästi vessaan ottamaan toiset housut jalasta, joskus menen työhuoneen yhteydessä olevaan koppiin riisuutumaan ja pukemaan. Useimmin, laiskuuttani, olen vaihtanut housuja lähimmän kollegan läsnäollessa työtuolilla ja työpöydän ääressä istuen. Toiset pois, toiset jalkaan, suitsait. Työhuoneemme ulkopuolella on kameravalvonta ja meillä siis mahdollisuus nähdä kuka meitä milloinkin lähestyy, joten mielestäni vaaraa ei ole ollut.
Vaarallisinta on tuudittautua vaarattomuuteen. Silloin vaaraa hiipii lähelle. Kuinkas muuten kuin työpaikan hierarkian ykkösen muodossa.
Tapahtui tänään:
Olen lähdössä töistä, riisunut työhousut, ottanut käsiini farkut ja vitsailen puolialastomasta tietohallintotyöläisestä (alastomaan kokkiin viitaten) läsnäolevalle kahdelle naiskollegalle kun yhtäkkiä työhuoneeseen ilmestyy miespuolinen päällikköni. Hän ei kommentoi housuuttomattomuuttani, ehkä hän ei edes huomaa sitä. Toteaa vain jättävänsä meille muutamia dokumentteja. Nyökkään housuttomana, kollega vastaa asian olevan hoidossa. Päällikkö poistuu, minä istun hiljaa tuolissani. Vasta kun mies on riittävän kaukana työhuoneestani alan vetää farkkuja jalkaan kollegoiden räjähtässä nauruun.
HetsQ, joka joskus halusi lempinimeksensä Housu. Nomen est Omen.
18.2.09
Ottakaa varas kiinni!
Jos on voittanut luutapallomestaruuden kun vasta 80% kauden peleistä on pelattu, niin eihän sillä ole mitään merkistystä kuinka monta- nolla peli voitetaan.
Mutta onhan se vähän noloa että tuomari tulee vastustajajoukkueen leiristä, ei pidä kirjaa maaleista ja lopuksi sitten väittää että peli päättyi 12-0 vaikka me tehtiinkin 14 hienoa maalia.
Aika härskiä on että vastustajajoukkueen kapteeni - joka ei ollut edes paikalla pelissä! -ilmoittaa seuraavana päivänä liigan tilastoista ja tuloksista kirjaapitävälle että peli päättyi 9-0!
Ja sitten kun virkayskäisemme ja huomautamme että itseasiassa peli päättyi oikeasti 14-0 vaikka tuomari väittikin että peli päättyi 12-0, ja joka tapauksessa 9-0 se ei ainakaan päättynyt, niin sitten alentuvasti vastataan että "no jos ne haluaa että se kirjataan 14-0 niin kyllä se meille sopii..."
Perk*le! Tuo täyttää jo rikoksen tunnusmerkit! Anne Holmlund, ota varkaat kiinni!HetsQ, joka ei ymmärrä miksi muiden joukkueiden naisten mielestä Finnladiesit ottavat kaiken vähän liian vakavasti.
9. voitto kotiin!
Galahsit kaatuivat kalossit jalassa, ja tuomari meni sekaisin Finnladiesin maalitalkoissa. Virallinen lopputulos 12-0 meille, mutta oikeasti teimme 14 maalia.
HetsQ, joka on iloinen että mestaruus on jo selvä niin ei tarvitse tapella laskutaidottoman tuomarin kanssa.
HetsQ, joka on iloinen että mestaruus on jo selvä niin ei tarvitse tapella laskutaidottoman tuomarin kanssa.
12.2.09
Uskomatonta, uskomattomampaa, uskomattominta!
Uskomatonta on, jos saa palkankorotuksen valtionhallinnon palveluksessa ollessaan.
Uskomattomampaa on saada palkankorotus pyytämättä (ja yllättäen).
Uskomattominta on jos saa valtionhallinnon palveluksessa palkankorotuksen pyytämättä ja yllättäen ja se vielä maksetaan takautuvasti 14 kuukauden ajalta!
HetsQ, joka ei toivu tästä pamauksesta ehkä koskaan.
11.2.09
Tosielämän Taket
Taas on se aika vuodesta kun keskustellaan ja kehitytään työpaikalla. Tavoite- ja kehityskeskustelu (Take) on varmaan periaatteellisella tasolla ihan hyvä idea: pohditaan työtehtävien merkitystä ja asemaa organisaatiossa, mietitään miten tehtäviä ja työnjakoa pitäisi kehittää, selvitetään mitä itse osataan ja mitä ei, mihin pitäisi pyrkiä ja mihin on jo päästy.
Koska käytännön tasolla idean hyvyyttä saattaa olla vaikea huomata ja työntekijöiden motivoiminen koko show'hun tuolla samaisella tasolla on hankalaa, keskustelujen yhteyteen on keksitty palkkaan vaikuttava osuus porkkanaksi. Asteikolla yhdestä viiteen, kuinka hyvä ja korvaamaton olet? Tätä arviointiosuutta ei saa latistaa kuitenkaan se, että työnantajan mielestä tietyn porukan - osaston tai yksikön - keskiarvon pitää olla 3,5 eikä yhtään yli sen. Palkkamäärärahoissa ei ole varaa liikaa itseänsä kehuvalle porukalle.
Käytännön tasolla Taket hoidetaan niin että esimiehen kalenterista varataan puolen tunnin tai tunnin aika jokaiselle alaiselle, alainen täytää neljä eri kaavaketta epävarmasti toimivassa järjestelmässä, alainen ja esimies keskustelevat kaavakkaiden sisällöstä puolesta tunnista tuntiin, esimies hyväksyy kaavakkeet epävarmasti toimivassa järjestelmässä, kaavakkeet printataan, ne allekirjoitetaan ja lähetetään päämajaan. Päämaja tarkistaa ettei mikään yksikkö ole muita eli sitä 3,5:n keskiarvoa parempi ja ilmoittaa palkanlaskentaan jokaisen henkilökohtaisen lisäprosentin.Vielä vähän konkreettisemmalla tasolla homma hoidetaan niin että puoli tuntia ennen keskustelun alkua avataan epävarmasti toimiva järjestelmä, kopioidaan viimevuotiset raapustukset tämänvuotisille kaavakkeille, muokataan se mikä ehditään ja mitä keksitään ja mennään keskustelemaan kysymyksistä kuten: Miksi tehtäväsi on olemassa? Mitä tehtäviin käytännössä kuuluu ja kauanko niistä suoriutumiseen menee? Mitä tavoitteita asetat itsellesi tulevalle kaudelle, miten menneen kauden tavoitteet on saavutettu? Miten pärjäilet kollegoiden kanssa? Montako pistettä kehtaat itsellesi antaa?
Kuten arvata saattaa, olen juuri tänään vastaillut ko. kysymyksiin tuossa epävarmasti toimivassa järjestelmässä (vaikka keskusteluhetkeen on vielä yli viikko aikaa!). Pakotin itseni miettimään kysymyksiä kunnolla, laajemmin, uusien näkökulmien kautta. Kirjoitin kaiken mitä mieleen tuli, ajatuksiani suitsimatta, ranskalaisin viivoin, niistähän saisin kehitettyä hyvät vastaukset seuraavana päivänä (tai sitten puoli tuntia ennen keskusteluja). Tallensin.
Huomasin että olin vanhoja vastauksia tarkistaessani avannut vahingossa muokattavaksi viimevuotiset keskustelut. Järjestelmä sallii käyttäjälle mielikuvan että muokkaus onnistuu vaikka oikeasti ollaankin muka-muokkaamassa jo vuosi sitten lukittuja vastauksia, ja käyttäjän painettua tallenna-nappulaa järjestelmä hävittää kaikki vastaukset peruuttamattomasti. Sitten aloitetaan kehittyminen alusta, jos hermo ei siis ole jo paukahtanut poikki.
Kotimatkalla, kun olin tuosta vastausten häviämisen vahingosta jo rauhoittunut ja nopeasti kirjoittanut ylös kaikki ne ideat jotka muistin, aloin kehitellä ideaa oikean elämän tavoite- ja kehityskeskusteluista. En pidä ajatuksesta että elämässä pitää koko ajan suoriutua ja saavuttaa, mutta ehkä elämänlaatua voisi parantaa jäsentämällä ajatuksiaan itsestään, heikkouksistaan ja vahvuuksistaan. Tosielämän taket (ToTake) voisi käydä äitinsä, jumalansa, lapsensa, itsensä tai puolisonsa kanssa, ja saaduilla pisteillä korottaa viikkorahaansa tai muuttaa vapaa-ajan budjettiaan suurempaan tai tarpeen tullen pienempäänkin suuntaan (esimerkiksi jos budjetin pito ei ole menneellä kaudella oikein onnistunut).Kaavake voisi olla paremmin toimivassa järjestelmässä, mutta kysymykset voisivat olla ToTakessa melkein samoja kuin Takessa. Miksi olet olemassa - mikä on elämän tarkoitus? Mitä käytännössä teet ja onko siinä mitään järkeä? Mitä haluaisit tehdä enemmän ja miten siihen voisi järjestää aikaa? Missä asioissa - jos missään - pitäisi itseänsä piiskata ja mistä pitäisi palkita itsensä pullakahveilla? Kuinka hyvin olet hoitanut ihmissuhteitasi? Montako pistettä annat itsellesi kodin järjestyksen ylläpidosta, entä itsesi kunnossapidosta?
Hmmmm.
HetsQ, joka lupaa palata näihin ToTake-kysymyksiin kunhan ensin selviää siitä työpaikan Takesta.
PS. Yhden ToTake-asian voin kertoa jo heti, kohtaan "Kuinka menneen kauden tavoitteet on saavutettu?". Ne on saavutettu h-tin hyvin: Finnladies on varmistanut kultansa vaikka kauden peleistä on vielä kaksi pelaamatta!
4.2.09
Sairauslomalla
Lääkäri laittaa puulastan kielelleni ja pyytää sanomaan aa. Pitkä hiljaisuus ja lääkärin hämmentynyt, tutkiva ilme antaisi mielikuvitukselle mahdollisuuden kuvitella kurkussani olevan jotain vakavampaa, mutta istun rauhallisesti paikallani ja odotan arviota.
Olen tyytyväinen että olin ylipäänsä päässyt lääkärin vastaanotolle. Flunssamuodin rantauduttua taas Suomeen (ja ilmeisesti myös Moskovaan) muillakin tuntui olevan valkotakkisille asiaa. Tunnin käytävällä vuoroani odoteltuani aloin kuitenkin hämmästellä yksityisklinikan terveyskeskusmaista odottamista ja tungin lääkärin huoneeseen kun edelliseltä potilaalta jäi ovi auki.
Tunsin kokeneeni vääryyttä. Minut on varmaan unohdettu, rukka piikkejä nielussaan! Lääkäri myönsi olevansa vähän myöhässä mutta kielsi unohtaneensa ketään. Hän lupasi tutkia minunkin vaivaani jos odottaisin vielä hetken. Hän ei ollut myöhässä vaan minä roimasti etuajassa, olin nimittäin itse varannut ajan netistä seuraavalle päivälle.
"En yhtään ihmettele jos nieleminen tuntuu tuskalliselta", lääkäri myöntää ja selaa jotain hakemistoa, mutta en vieläkään pelkää mitään vakavampaa. "En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa", noin kuusikymppinen lääkäri jatkaa. "Kannattaisi varmaan käydä korva-nenä-kurkkulääkärin luona selvittämässä voiko tuolle tehdä jotain".
Voisi kuvitella että kurkussani on jonkin outo monsteri, mutta lääkäri vain hämmästelee nieluni rakennetta. Partakoneen teriä nieluuni aiheuttaa tavallinen virusperäinen tulehdus, sillä "kitakaaren takana olevat ikäänkuin toiset kitapurjeet ovat punaiset ja niissä on turpeutta."
Nyt, kaksi päivää myöhemmin, ikäänkuin toiset kitapurjeet ovat kai jo vähän rauhoittuneet ja nielen korkeintaan pieniä kalanruotoja. Huomenna nieleskelen taas töissä katkeraa kalkkia tai mitä siellä sitten onkaan tarjolla.
HetsQ, joka tänään illalla ehkä nieleskelee vielä eron kyyneleitä Lahden rautatieasemalla.
Olen tyytyväinen että olin ylipäänsä päässyt lääkärin vastaanotolle. Flunssamuodin rantauduttua taas Suomeen (ja ilmeisesti myös Moskovaan) muillakin tuntui olevan valkotakkisille asiaa. Tunnin käytävällä vuoroani odoteltuani aloin kuitenkin hämmästellä yksityisklinikan terveyskeskusmaista odottamista ja tungin lääkärin huoneeseen kun edelliseltä potilaalta jäi ovi auki.
Tunsin kokeneeni vääryyttä. Minut on varmaan unohdettu, rukka piikkejä nielussaan! Lääkäri myönsi olevansa vähän myöhässä mutta kielsi unohtaneensa ketään. Hän lupasi tutkia minunkin vaivaani jos odottaisin vielä hetken. Hän ei ollut myöhässä vaan minä roimasti etuajassa, olin nimittäin itse varannut ajan netistä seuraavalle päivälle.
"En yhtään ihmettele jos nieleminen tuntuu tuskalliselta", lääkäri myöntää ja selaa jotain hakemistoa, mutta en vieläkään pelkää mitään vakavampaa. "En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa", noin kuusikymppinen lääkäri jatkaa. "Kannattaisi varmaan käydä korva-nenä-kurkkulääkärin luona selvittämässä voiko tuolle tehdä jotain".
Voisi kuvitella että kurkussani on jonkin outo monsteri, mutta lääkäri vain hämmästelee nieluni rakennetta. Partakoneen teriä nieluuni aiheuttaa tavallinen virusperäinen tulehdus, sillä "kitakaaren takana olevat ikäänkuin toiset kitapurjeet ovat punaiset ja niissä on turpeutta."
Nyt, kaksi päivää myöhemmin, ikäänkuin toiset kitapurjeet ovat kai jo vähän rauhoittuneet ja nielen korkeintaan pieniä kalanruotoja. Huomenna nieleskelen taas töissä katkeraa kalkkia tai mitä siellä sitten onkaan tarjolla.
HetsQ, joka tänään illalla ehkä nieleskelee vielä eron kyyneleitä Lahden rautatieasemalla.
29.1.09
Elämää työpaikalla
Kuin jatkona eiliseen hämmentävään lähitukitehtävään pääsin tänään todistamaan erästä kummallista keskustelua. Se käytiin venäjäksi, tässä vapaa suomennus.
Sihteeri mutisee itsekseen, mutta ikäänkuin selittääkseen tilannetta minulle. "Missä se Sergei on, hänen piti tulla heti aamulla".
Kuluu noin viisi minuuttia, ja sihteeri tarttuu luuriin. "Sergei, missä olet? Sinun pitää lähteä viemään rahtipakettia! Siitähän sovittiin eilen, tulet heti aamusta! Miksi minun pitää erikseen soittaa vielä, tulet suoraan heti aamusta kun on niin sovittu!".
Kuluu taas noin viisi minuuttia, ja sihteeri lähtee työhuoneesta jossa minä olen, kuinkas muutenkaan, lähitukeilemassa. Sergei saapuu paikalle, kysyy sihteeriä ja jää odottamaan vaikka rahtipaketti ja paperit ovat valmiina pöydällä.
Sihteeri saapuu takaisin paikalle noin kahden minuutin odottelun jälkeen. Sergei räjähtää moittimaan: "Kuinka kauan minun pitää tässä odotella! Tällä paketillahan piti olla kiire, ja sinä et ole paikalla kun sitä pitää lähteä viemään!".
HetsQ, joka jäi taas sanattomaksi. En tiedä olisinko venäjäksi mitään nasevaa osannut heittääkään.
Sihteeri mutisee itsekseen, mutta ikäänkuin selittääkseen tilannetta minulle. "Missä se Sergei on, hänen piti tulla heti aamulla".
Kuluu noin viisi minuuttia, ja sihteeri tarttuu luuriin. "Sergei, missä olet? Sinun pitää lähteä viemään rahtipakettia! Siitähän sovittiin eilen, tulet heti aamusta! Miksi minun pitää erikseen soittaa vielä, tulet suoraan heti aamusta kun on niin sovittu!".
Kuluu taas noin viisi minuuttia, ja sihteeri lähtee työhuoneesta jossa minä olen, kuinkas muutenkaan, lähitukeilemassa. Sergei saapuu paikalle, kysyy sihteeriä ja jää odottamaan vaikka rahtipaketti ja paperit ovat valmiina pöydällä.
Sihteeri saapuu takaisin paikalle noin kahden minuutin odottelun jälkeen. Sergei räjähtää moittimaan: "Kuinka kauan minun pitää tässä odotella! Tällä paketillahan piti olla kiire, ja sinä et ole paikalla kun sitä pitää lähteä viemään!".
HetsQ, joka jäi taas sanattomaksi. En tiedä olisinko venäjäksi mitään nasevaa osannut heittääkään.
28.1.09
4. voitto kotiin (vai meninkö jo laskuissa sekasin)
Finnladies-Chicks with Sticks (CAN) 5-2!
HetsQ, joka pelasi kyllä luutapallouransa kovimman pelin tänään.
Elämää IT-lähitukena
Lähitukena eli työkavereiden tietokonetohtorina toimiessaan kokee joskus onnistumisen riemua ja toisinaan Microsoft-tuskaa. Ja silloin tällöin voi saada hämmentäviä puheluita.
Niin kuin tänään. Puhelin soi.
Esinainen: Voisitko tulla laittamaan tuon neuvotteluhuoneen tietokoneen valmiiksi sitä esittelyä varten.
HetsQ: Tsekkasin sen jo eilen, kaikki oli ok.
Esinainen: Mä en saa sitä jostain syystä toimimaan.
HetsQ: Ai, mikäs siinä on? Testasin eilen että ohjelma toimii ja se ulkoinen korppuasemakin on koneessa valmiiks jo kiinni.
Esinainen: Mä en löydä sen koneen virtanappulaa, siellä on niin pimeetäkin että mä en nää mitään.
HetsQ, joka ei sitten osannut enää sanoa mitään.
Niin kuin tänään. Puhelin soi.
Esinainen: Voisitko tulla laittamaan tuon neuvotteluhuoneen tietokoneen valmiiksi sitä esittelyä varten.
HetsQ: Tsekkasin sen jo eilen, kaikki oli ok.
Esinainen: Mä en saa sitä jostain syystä toimimaan.
HetsQ: Ai, mikäs siinä on? Testasin eilen että ohjelma toimii ja se ulkoinen korppuasemakin on koneessa valmiiks jo kiinni.
Esinainen: Mä en löydä sen koneen virtanappulaa, siellä on niin pimeetäkin että mä en nää mitään.
HetsQ, joka ei sitten osannut enää sanoa mitään.
27.1.09
Kammotiistaissa on aihetta juhlaan!
Tiistai on kamala päivä. Tiistai on töissä aina kalapäivä, ja kahtena kertana neljästä kala on luvalla sanoen tosi pahaa. Kun maailman eri kolkissa asuneet ja ties mitä paikallista möhnää maistaneet kollegat ovat kaikki samaa mieltä, sen on oltava totuus.
Tiistaisin töiden jälkeen on venäjän tunnit (niin kuin torstaisinkin, mutta torstai on muulta osin toivoa täynnä). Opettaja on pätevä, johdonmukainen ja mukava ja tunnilla ollessa olen aina tosi motivoitunut oppimaan. Silti ajatus työpäivän jälkeisestä puolentoista tunnin mittaisesta tahattomasta nolaamisesta ei houkuta, ei vaikka töistä lähtiessä tulee aina sen verran kiire että tunnilla ehtii todellisuudessa olla noin tunnin ja vartin.
Eikä siinä tietenkään vielä kaikki: tunnin jälkeen on tungettava itsensä metroruuhkaan. Kiovan asemalla on pinnistettävä että ajelehtii oikeassa ihmisvirtauksessa oikeasta luukusta ulos ja pääsee trollikkajonoon. Trollikassa ei todennäköisesti saa edes seisomapaikkaa kuin lipuntarkistushyrrän vierestä ja koko matka pitää kohautella olkapäitä että ei, ei kerta kaikkiaan mahduta liikkumaan eteen- tai taaksepäin. Pari pysäkkiä ennen oikeaa pysäkkiä aloitetaan tunkeminen kohti keskiovea. Ulos trollikasta hypätään (ei sentään vauhdissa) sitten kun ollaan menty Lukoilin bensa-aseman ohi.
Tätä tuskallista matkaa tehdään luutapallokapteenien kokoukseen, jonne ehditään ajoissa tai myöhässä riippuen ruuhkatuurista. Kokous sisältää puolestatoista kahteen tuntia jaarittelua yhdestä asiasta joka ei kiinnosta ollenkaan, yhdestä joka ei kosketa naisten joukkueita ja sitten vielä paluun ensimmäiseen kun ranskalainen miesten joukkueen kapteeni vielä haluaa palata aiheeseen tultuaan myöhässä.
Noin kello 22 pääsen kotimatkalle, siis trollikalla Kiovan asemalle ja sieltä kehämetroa pitkin Oktjabrskajalle. Ja vaikka niin metrossa kuin trollikassakin on siihen aikaan jo väljempää, alkaa valmiiksi ahdistus siitä että seuraavana päivänä saman matkan joutuu tekemään taas luutapallovarustekassia raahaten.
Tiistai on siis arkisen kamala päivä.
Vaan tänä arkisena tiistaina on tapahtunut kaksi iloista asiaa: olen varannut neljän aikuisen liput Finnairin suoralle lennolle Helsingistä Hong Kongiin aprillipäivänä. Ensimmäinen etappi Suuresta Juna(+lento)matkasta on lyöty lukkoon kahdella tonnilla euroja.
Toinen iloinen uutinen on se että valtion virkaehtosopimukseen vuosilomista on vihdoin tullut joku tolkku! (Niille, jotka eivät sitä jaksa lukea läpi voin kertoa että merkittävimmät muutokset ovat ne että lauantai ei enää ole lomaoikeutta syövä arkipäivä, ja talvilomanpidennyspäivät on sisällytetty peruslomapäiviin. Lomaa ei tullut lisää mutta sen suunnittelu ja laskeminen muuttui paljon helpommaksi!)
HetsQ, joka aikoo selvitä tästäkin tiistaista jotta pääsisi nauttimaan iloisten uutisten käytäntöönpanosta.
Tiistaisin töiden jälkeen on venäjän tunnit (niin kuin torstaisinkin, mutta torstai on muulta osin toivoa täynnä). Opettaja on pätevä, johdonmukainen ja mukava ja tunnilla ollessa olen aina tosi motivoitunut oppimaan. Silti ajatus työpäivän jälkeisestä puolentoista tunnin mittaisesta tahattomasta nolaamisesta ei houkuta, ei vaikka töistä lähtiessä tulee aina sen verran kiire että tunnilla ehtii todellisuudessa olla noin tunnin ja vartin.
Eikä siinä tietenkään vielä kaikki: tunnin jälkeen on tungettava itsensä metroruuhkaan. Kiovan asemalla on pinnistettävä että ajelehtii oikeassa ihmisvirtauksessa oikeasta luukusta ulos ja pääsee trollikkajonoon. Trollikassa ei todennäköisesti saa edes seisomapaikkaa kuin lipuntarkistushyrrän vierestä ja koko matka pitää kohautella olkapäitä että ei, ei kerta kaikkiaan mahduta liikkumaan eteen- tai taaksepäin. Pari pysäkkiä ennen oikeaa pysäkkiä aloitetaan tunkeminen kohti keskiovea. Ulos trollikasta hypätään (ei sentään vauhdissa) sitten kun ollaan menty Lukoilin bensa-aseman ohi.
Tätä tuskallista matkaa tehdään luutapallokapteenien kokoukseen, jonne ehditään ajoissa tai myöhässä riippuen ruuhkatuurista. Kokous sisältää puolestatoista kahteen tuntia jaarittelua yhdestä asiasta joka ei kiinnosta ollenkaan, yhdestä joka ei kosketa naisten joukkueita ja sitten vielä paluun ensimmäiseen kun ranskalainen miesten joukkueen kapteeni vielä haluaa palata aiheeseen tultuaan myöhässä.
Noin kello 22 pääsen kotimatkalle, siis trollikalla Kiovan asemalle ja sieltä kehämetroa pitkin Oktjabrskajalle. Ja vaikka niin metrossa kuin trollikassakin on siihen aikaan jo väljempää, alkaa valmiiksi ahdistus siitä että seuraavana päivänä saman matkan joutuu tekemään taas luutapallovarustekassia raahaten.
Tiistai on siis arkisen kamala päivä.
Vaan tänä arkisena tiistaina on tapahtunut kaksi iloista asiaa: olen varannut neljän aikuisen liput Finnairin suoralle lennolle Helsingistä Hong Kongiin aprillipäivänä. Ensimmäinen etappi Suuresta Juna(+lento)matkasta on lyöty lukkoon kahdella tonnilla euroja.
Toinen iloinen uutinen on se että valtion virkaehtosopimukseen vuosilomista on vihdoin tullut joku tolkku! (Niille, jotka eivät sitä jaksa lukea läpi voin kertoa että merkittävimmät muutokset ovat ne että lauantai ei enää ole lomaoikeutta syövä arkipäivä, ja talvilomanpidennyspäivät on sisällytetty peruslomapäiviin. Lomaa ei tullut lisää mutta sen suunnittelu ja laskeminen muuttui paljon helpommaksi!)
HetsQ, joka aikoo selvitä tästäkin tiistaista jotta pääsisi nauttimaan iloisten uutisten käytäntöönpanosta.
26.1.09
Ilmastonmuutokset uhrit
Kaikki ne jotka ovat jännittyneinä käyneet blogista tarkistamassa luutapallotuloksia ja riifreshanneet selaintansa jännituppitulehduksen partaalle ovat ilmastonmuutoksen välillisiä uhreja.
Suoria uhreja olemme me pelaajat. Lauantaina todettiin jään sulaneen kentältä sateen myötä. Emme saaneet viikottaista voittoannosta ja kärsimme siten pahasta voittovajeesta.
HetsQ, joka on saanut tietää että tänään jäätä kentällä tuntuu olevan. Kuinkahan keskiviikkona? Silloin vastassa pelottavan isot kanadialaiset.
Suoria uhreja olemme me pelaajat. Lauantaina todettiin jään sulaneen kentältä sateen myötä. Emme saaneet viikottaista voittoannosta ja kärsimme siten pahasta voittovajeesta.
HetsQ, joka on saanut tietää että tänään jäätä kentällä tuntuu olevan. Kuinkahan keskiviikkona? Silloin vastassa pelottavan isot kanadialaiset.
22.1.09
Oppitunteja työmatkalla
Heräsin tänään puoli tuntia tämän viikon normaalia aikaa myöhemmin, joten ehdin olla järkevä. Laitoin jalkaan kumisaappaat, ja kun laitoin päälle puhtaat housut, tungin vielä lahkeetkin saappaisiin jottei alareunat olisi märät ja likaiset perillä. Olen luontevammin käytännöllinen, en tyylikäs.
Kolistelin 45 sekuntia hissillä alas ja alakerran tätejä tervehtien ulos pihalle. Usein hissimatkalla vasta solmin kengännauhat ja laitan takin nappeja kiinni, mutta tänään, kiitos saappaiden ja rauhallisemman startin, käytin tuon ajan sen tosiasian pohdiskeluun että viihtyvyyteen verrattuna kulutan näissä kotitalon hisseissä elämästäni turhan monta tuntia.
Oranssipukuiset työmiehet ja -naiset olivat liukastaneet lähiaukion laatat lumikolillaan, eikä kumpparit ainakaan lisänneet kitkaa alustan ja minun välillä. Pysyin kuitenkin kunniallisesti pystyssä ohi Leninin. Aukion ylitettyäni olin tyytyväinen että työajassa on liukumaa jos sitä on kadullakin: olin liikkeellä vartin myöhemmin kun minun pitäisi virallisesti olla jo töissä.
Moskovan liikennevaloissa oppii tunnollisinkin suomalainen kävelemään punaisia päin. Valoilla ei oikeastaan ole merkitystä, sillä vihreilläkään ei voi olla varma ettei autot aja päälle. Tänään kuitenkin jäin odottamaan valojen vaihtumista muiden puikkelehtiessa autojen välistä yli tien. Odottamaan oli nimittäin jäänyt myös isä kaksi noin ekaluokkalaista lasta käsipuolessaan. En kehdannut pilata liikennekasvatustuokiota.
Moskova-joen ylittävälle sillalle saapuessani aloin kyllästyä liukasteluun. Sitäpaitsi vasen jalkapöytä on ollut kipeä ensimmäisestä luutapallo-ottelusta alkaen, mutta kun se ei estä pelaamista ei se saisi estää kävelyäkään. Päätin kuitenkin kurkistaa josko voisin jouduttaa työmatkaa trollikalla. Nyt kun pieniä lapsia ei ollut näkemässä, luikin rantaanpäin menevän tien yli autojen väistellen vaikka oikeasti siinä kohdassa pitäisi mennä tien ali.
Pysäkin kohdalla menin tien viereen tähystämään loskassa virtaavaa ruuhkaliikennettä. Trollia ei näkynyt, mutta katumaasturi kaasutti ohi niin että kemikaaleilla sulatetun tien rapa lensi puhtaille housuille aina vyötäröä myöten. Kiroilin. Pysäkillä seiskoleva mies nauroi sydämellisesti. Pyyhin housuja Äitin kutomilla värikkäillä hanskoilla sillä seurauksella, että housujen ja kassin lisäksi myös joululahjahanskat olivat - ja ovat edelleen - ravassa. Jatkoin luikastellen matkaani. Trollikka meni ohi noin minuutin myöhemmin.
Päivän opetus: Moskovan liikennettä ei voi päihittää. Sen vuoksi varmaan aina kannattaisi myös odottaa vihreää valoa.
HetsQ, joka vihdoin oppi myös sen että töihin tuodaan erilliset työhousut, ja työmatkat kuljetaan kurahaalareissa.
Kolistelin 45 sekuntia hissillä alas ja alakerran tätejä tervehtien ulos pihalle. Usein hissimatkalla vasta solmin kengännauhat ja laitan takin nappeja kiinni, mutta tänään, kiitos saappaiden ja rauhallisemman startin, käytin tuon ajan sen tosiasian pohdiskeluun että viihtyvyyteen verrattuna kulutan näissä kotitalon hisseissä elämästäni turhan monta tuntia.
Oranssipukuiset työmiehet ja -naiset olivat liukastaneet lähiaukion laatat lumikolillaan, eikä kumpparit ainakaan lisänneet kitkaa alustan ja minun välillä. Pysyin kuitenkin kunniallisesti pystyssä ohi Leninin. Aukion ylitettyäni olin tyytyväinen että työajassa on liukumaa jos sitä on kadullakin: olin liikkeellä vartin myöhemmin kun minun pitäisi virallisesti olla jo töissä.
Moskovan liikennevaloissa oppii tunnollisinkin suomalainen kävelemään punaisia päin. Valoilla ei oikeastaan ole merkitystä, sillä vihreilläkään ei voi olla varma ettei autot aja päälle. Tänään kuitenkin jäin odottamaan valojen vaihtumista muiden puikkelehtiessa autojen välistä yli tien. Odottamaan oli nimittäin jäänyt myös isä kaksi noin ekaluokkalaista lasta käsipuolessaan. En kehdannut pilata liikennekasvatustuokiota.
Moskova-joen ylittävälle sillalle saapuessani aloin kyllästyä liukasteluun. Sitäpaitsi vasen jalkapöytä on ollut kipeä ensimmäisestä luutapallo-ottelusta alkaen, mutta kun se ei estä pelaamista ei se saisi estää kävelyäkään. Päätin kuitenkin kurkistaa josko voisin jouduttaa työmatkaa trollikalla. Nyt kun pieniä lapsia ei ollut näkemässä, luikin rantaanpäin menevän tien yli autojen väistellen vaikka oikeasti siinä kohdassa pitäisi mennä tien ali.
Pysäkin kohdalla menin tien viereen tähystämään loskassa virtaavaa ruuhkaliikennettä. Trollia ei näkynyt, mutta katumaasturi kaasutti ohi niin että kemikaaleilla sulatetun tien rapa lensi puhtaille housuille aina vyötäröä myöten. Kiroilin. Pysäkillä seiskoleva mies nauroi sydämellisesti. Pyyhin housuja Äitin kutomilla värikkäillä hanskoilla sillä seurauksella, että housujen ja kassin lisäksi myös joululahjahanskat olivat - ja ovat edelleen - ravassa. Jatkoin luikastellen matkaani. Trollikka meni ohi noin minuutin myöhemmin.
Päivän opetus: Moskovan liikennettä ei voi päihittää. Sen vuoksi varmaan aina kannattaisi myös odottaa vihreää valoa.
HetsQ, joka vihdoin oppi myös sen että töihin tuodaan erilliset työhousut, ja työmatkat kuljetaan kurahaalareissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)