Kalugan aukiolla haisee aamukahdeksalta kalalta. Pojat (siinä iässä että tuskin kouluun heräisivät ennen seiskaa) skeittaavat jo toista tuntia.
Töissä vaaditaan olemaan joulun ajan paikan päällä varmuuden vuoksi. "Koska tää on Moskova" ja "Aina on tehty näin, ei se kenellekään muulle ole ollut ongelma" ovat ainoat vastaukset jotka saa kun kysyy perusteluja sille, että vapaa-aikaa ei saa viettää missä haluaa.
Illalla seurustelen Mikkomikon kanssa Skypen äärellä ja huomaan että kenenkään muun (paitsi työkavereiden...) kanssa seurusteluun ei jää aikaa jos aviomies asuu tuhannen kilometrin päässä.
Kalugan aukiolla kuvataan illalla tv-sarjaa tai elokuvaa, ja välineistöön kuuluva valopallo valaisee olohuoneen ja piirtää seinälle varjoviherkasveja.
HetsQ, jonka päivät ei aina ole tällaisia eikä aina samanlaisia, mutta ei voi väittää ettei kahta samanlaistakaan olisi. (...ja joka ei osaa pilkkusääntöjä mutta ei jaksa tänään niistä välittääkään.)
3 kommenttia:
GRRRRRR! Terveisin toista viikkoa putkeen päivystävä Apuväline-Anni, jonka kolmesta päivystysviikosta kahtena iso maanjäristys. Vietänpä taas vapaa-aikaa näköetäisyydellä toimistosta...
Mitä hittiä, monta viikkoa putkeen te päivystätte? Ja monta kertaa vuodessa? Tapahtuuko siellä muuta kuin maanjäristyksiä päivystysvuorolla?
Päivystystä on noin joka neljäs viikko. Kopkop vielä ei ole sattunut muuta kuin järinää, kun pommitukset oli sopivasti viikko ennen saapumistamme :D
Lähetä kommentti