Neljännen viikon neljäs päivä

Yhtäkkiä on taas jo torstai. Se on hyvä, sillä torstain jälkeen tulee perjantai joka on yleensä MikkoMikon työviikon viimeinen päivä. Nyt on kello 22.09 ja hän on vasta matkalla töistä kotiin. (Kirjoitin ensin että yöistä kotiin - ei ihan väärin sekään.)

Aloitin tämän päivän tehokkaasti pesemällä silmälasit jo ennen aamupalaa. Niinpä saatoin aamupalalta mennä suoraan päiväunille ja herätä niiltä onnittelemaan Elinaa 34. synttäreistä. Söin lounaaksi luumukiisseliä. Luumukiisseli ja rosolli voisivat kuulua ympärivuotiseen ruokamuotiin.

Sitten kahvittelen kaverin kotiin perustetussa pop up -kahvilassa, jonka ainoa asiakas olin. Erinomaista palvelua! Lettuja marjoilla ja hillolla ja kermavaahdolla ja muffinsseja samoilla koristeilla, nouto kotoa, palautus kotiin. Olo kuin miljonäärillä.

Illalla oli aikomus saunoa. Mutta saunavuoro päättyi klo 21 ja saunakaveri on siis vasta matkalla töistä kotiin. Hyvitykseksi menetyksestä keitin teevettä ja tyhjensin höyryävän astianpesukoneen.

Hetsku, jota nyt närästää, siis fyysisesti. MikkoMikolla tunne saattaa olla henkisempää laatua. Amerikkalainen työkulttuuri - en tykkää.

Neljä viikkoa, neljäs viikko

Piti jo monta päivää sitten sanoa jotain oleellista mutta se unohtu. Niin kuin ruoka tippuu pöydälle tai paidalle, astiat putoavat kädestä, törmäilen oviin ja ... unohdan mitä pitikään sanoa.

Neljä viikkoa laskettuun aikaan. Neljäs viikko lomaa meneillään. Kolme viikkoa on jo mennyt, mutta yritetäänpä tästä neljännestä pitää jonkinmoista päiväkirjaa.

Maanantaina olin liikkeellä koko päivän, kävin kolmella erillisellä kauppareissulla. Jos ruokaostoksia ei lasketa, kulutin reissuilla yhteensä 1,03 dollaria 0-6 kuukautta vanhoille sopiviin sukkahousuihiin. Kuvan taso ei huimaa päätä, mutta ei huimaa ompelutyön tarkkuuskaan, vaikka merkkihousuista (Gap) onkin kyse.

Jos bongaa virheen jo ylemmästä epäselvästä kuvasta, saa kaksi pistettä.

Vähän niin kuin itse olisin ommellut.

Eilisen suuri urakka oli lasangen valmistus. Koska hengästyn salaattilinkoa pyörittäessäni, pyykkejä ylös kantaessani tai porkkanaa raastaessani, kesti lasangen valmistus neljä tuntia. Muodikasta hidasta ruokaa.

Tämän päivän suoritus oli käydä parturissa (ja unohtaa pipo sinne). Edellisestä kerrasta vain neljä kuukautta. Parturikaan ei kysynyt että mitä mieltä olen, vaan sanoi että näyttääpä paremmalta ja terveemmältä. Toinen huomioitava juttu on etten nukkunut päiväunia, ja olen ollut hereillä noin aamukahdeksasta jo keskiyöhön!

Huomenna yritän ehkä pestä silmälasit.

Hetsku, aina skarppina ja nälkäisenä.

En käännä takkiani

En aio perua päätöstäni siitä että en osta mitään takkia raskausmahaa varten. En, vaikka varsinkin se toinen jolla talven yli on sinnitelty alkavaa ärsyttämään. En, vaikka nyt kevät tuntuu olevan myöhässä. Vuosi sitten tähän aikaan oli jo kuljettu shortseissa ja t-paidoissa ulkona, kirsikkapuut kukkivat niin aikaisin että Kirsikkakukkafestivaalin aikaan paras loisto oli jo mennyt. Kyllä nytkin on ollut lämpimiä päiviä, mutta maanantaina satoi lunta ja sääennusteen mukaan ensi maanantaiksi on luvassa samaa.

Mutta ne takit: toinen, siedettävämpi, on punainen villakangastakki jossa on neljä nappia takin yläreunassa. Toimii ihan hyvin, on hyvä silloin kun pitää olla tyylikkäämpi (mulla on siihen sopiva punainen hattukin, mutta tyylikkäitä ja mukavia kenkiä toisaalta ei ole, joten plussat takista menevät vähän hukkaan). Se ei pidä tuulta hyvin, saati sadetta.

Toinen takki on taas sadetta ja tuulta hyvin pitävä, suomalaisen makuun hyvä ja käytännöllinen, mutta sen kanssa on mahdoton olla tyylikäs. Ei sillä että normaalipäivänä kovasti yrittäisin, mutta tämän takin ja muiden päälle menevien asusteiden kanssa olen jopa koominen. Harmi kun mun aamuisesta olemuksesta ei saatu kuvaa. Jalassa vaaleanpunaiset tennarit ja lainassa olevat äitiysfarkut, jotka on ihan mukavat mutta ei omaa tyyliäni. Likainen (toki sen voisi edes pestä...), valkoinen sadetta ja tuulta pitävä takki, jonka vetskarin voi avata alhaalta ylöspäin sen verran että maha mahtuu ulos. Alla vihreä-valkoraidallinen huppari jossa mahan kohdalla tasku - juuri se on pakko olla koska takki on auki eikä maha saa jäätyä. Päässä harmaa pipo joka on ehkä 10 vuotta sitten ollut hieno, jos silloinkaan. Kädessä mintunvihreät lapaset joissa koirien kuvia, kaulassa puna-keltainen kaulahuivi. Voitte kuvitella mikä kirjo!

Rumat ne vaatteilla koreilee, lohduttaa Äiti aina. Ja sitäpaitsi MikkoMikko pitää silti kädestä kiinni ulkona kävellessä. Joten mitäs tyylistä. Mutta kyllä se takki silti rasittaa. Vaikka sen voi aukaista alhaalta niin että maha mahtuu ulos, niin se on kuitenkin vedettävä kiinni aina mahan yli. Olen ratkaissut ongelman vetämällä takin myttyyn kainaloon niin että saan vetskarin vedettyä kiinni ylös asti ja sitten avannut vetskarin alhaalta. Ei ihan ketterästi enää käy sekään. Mutta periksi en anna.

Niin että tulisi jo se kevät. Nyt olisi aikaa nauttia siitä ulkona.

Hetsku, varmana siitä että takatalvi helpottaa samana päivänä kun lapsi pullahtaa ulos.

33+2

Hetsku tänään, ja 33+2 on kolkytviis.

Lomailemisen hyvinkin siedettävä helppous

Kaksi lomapäivää takana. Samoin noin neljä tuntia päiväunia (ja noin kymmenen heräämistä yöunien aikana), noin tusina ruokailua, neljä soitettua ja kaksi vastattua puhelua työpaikalta, noin 10 saapunutta työsähköpostia, kaksi Annie Hallin katsomisyritystä, yksi pyörtymis-heikotuskohtaus metron hississä ja vasta yksi itku, tämän videon äärellä.

Josko huomenna vihdoin pääsisin postiin.

Hetsku, lomalla