- Heräsin väsyneenä ja unenpöppörössä löin jalkani kylpyhuoneen portaaseen. En tiedä miksi siinä pitää ylipäänsä olla porras.
- Vaikka oli kiire torkkuilun vuoksi, avasin tietokoneen ja tarkistin paljonko sitä palkankorotusta näin takautuvasti maksetaan (sillä tilinauhat tulevat aina noin viikon myöhässä). Vastaus: sitä ei maksettukaan vielä.
- Töissä sain tekstiviestin upouuteen työkommunikaattoriin: vuorokauden käytössä ollut vehje on tuottanut laskua 33 000 ruplaa (yli 700 euroa). Työpäivästä kului liikaa sotkun selvittämiseen (virhehän se oli, tietenkin), joten töitä piti perjantainakin paiskia melkein puoli seitsemään asti.
- Luulin tuurin jo kääntyneen kun lähdin töistä ja samassa talossa asuva kollega lupasi tarjota taksikyydin kotiin. Ekassa risteyksessä taksi ajoi kolarin. Tuuri oli kuitenkin sen verran myötäinen että kukaan ei satuttanut itseään, ei ihmiset eikä autot.
- Menin lohduttomana seuraamaan kollegan tavaroiden pakkausta. Yksi läheisimmistä (työ-)kavereista muuttaa Suomeen. Sain kaikenlaista tavaraa joka ei mahtunut muuttokuormaan. Laskin että minulla on riisiantipatiasta huolimatta, kiitos kolmen poismuuttaneen (Laurakaisan, Eevan ja Pirjon), riisiä enemmän kuin suurtalouskeittiössä. Jos kesällä saan kutsun häihin, voin tuoda riisit. Siis jos niitä kukaan tiedostava enää heittää.
Näiden pienten vastoinkäymisten takaa pilkottaa tietysti suuri onni. Onneksi olen työpaikassa joka tarjoaa minulle mahdollisuuden asua ulkomailla ja vaihtaa työpaikkaa saman organisaation sisällä vaikka kolmen vuoden välein. Takautuva palkankorotuskin tulee, joskus. Ja vaikka joudun jäähyväisiä sanomaan enemmän kuin keskivertotyöpaikalla, saan myös uusia riisiä ja taksikyytejä tarjoavia työkavereita. Eikä ne vanhatkaan mihinkään häviä, ne vaan muuttaa (tai sitten muutan itse).
HetsQ, joka tänään menee luutapallogaalaan vastaanottamaan kultamitalia, ja jos luoja suo, kertoo niistä mehukkaita tarinoita huomenna.
PS. iTunesin random-soitto valitsi soittolistalta Jenni Vartiaisen Tuhannet mun kasvot -biisin. "Kun sua tervehdin, se myös hyvästin sisältää". Onkohan Jennikin ollut samassa paikassa töissä kuin minä?
2 kommenttia:
ihanaa hetsku että olet olemassa. muuten mulla menisi usko siihen, että meidän työpaikassa kukaan viihtyisi. välillä tulee vähän liikaa negaa kahvitunneilla korviin. sitten sitä helposti valuu itsekin siihen hyväosaisten marisijoiden laajaan joukkioon, ja jos ei sinua olisi, olisin varmaan minäkin jo menetetty sielu.
vaikka oikeasti hei, mehän voitettiin lotossa :-)
Kiitos ihanuuksista. Mä kyllä viihdyn. Lienen liian tyhmä ymmärtääkseni että täällä asiat olisi jotenkin paljon kurjemmin kuin keskiverrosti työpaikoilla. Joskus kyllä tekis mieli valittajille sanoa että "just p-le teidän takia täällä on niin ankeaa! lähtekää menemään niin muiden olo helpottuu." Vaan nehän pysyy kuin purkka tukassa.
Lähetä kommentti