Kotiinpaluu, sujuvasti

Maailma haluaa hyvitellä. Ja minä sallin sen.

Olen junaillut itseni Suomeen ja takaisin Moskovaan keskimäärin kerran kuussa. Keskimäärin vuorokausi joka kuusta on siis mennyt junaillessa. Kerran, viime kesäkuussa, kävin Suomessa lentäen eikä se ollut mukava keikka.

Pari viikkoa sitten annoin lentoyhteydelle toisen mahdollisuuden. Menopaluu junalla 200 euroa, lento 220 euroa. Matkat lentäen yhteensä noin 10 tuntia (lentokenttäsiirtymiset ja odottelut mukaanluettuna), matkat junalla noin 26 tuntia. Perilläoloaikaa lentäen yksi ilta ja yö enemmän. Maailman pelastuminen odottakoon vielä hetken, hei me lennetään!

Hermoilin matkaa Moskovan keskustasta noin 30 kilometrin päähän Sheremetjevon lentokentälle ylipaljon. Jos juna lähtee keskustasta 13.55, voinko ehtiä kello 16.05 lähtevälle lennolle? Voit, vakuuttivat kaikki kollegat yhdessä ja erikseen. Jos pitää mennä neljän metropysäkin päähän, vaihtaa linjaa ja mennä vielä yksi pysäkinväli ja löytää oikea lippuluukku, niin voiko töistä lähteä vasta klo 13? Voi, jos haluaa olla puoli tuntia ennen junan lähtöä laiturilla, luvattiin.

Niin lähdin töistä kello 12.55 ja odotin boardausta kentällä jo klo 14.55. Ja kun en laittanut tavaroita ruumaan, olin ulkona Helsinki-Vantaan lentokentällä jo klo 16.56, neljä minuuttia ennen viralllista laskeutumisaikaa. Ja Emilon, Okkelin ja Veelan kiipeilypuuna Pikkuhuopalahdeessa ennen kuin Pikku Kakkonen loppui.

Paluumatka sujui myös varsin suosiollisissa (ja maailmantuhoamisellisissa) merkeissä. Lentomatkustamisen päälle vähän yksityisautoilua Lahdesta Vantaalle, ilman jonotusta läpi turvatarkastuksesta ja passintarkastuksesta, tax free -eurot kouraan ja portille noin kymmenessä minuutissa lähtöselvityksestä. Ainoa hidaste tuli nesteestä - tietenkin! - jota oli liian isossa pullossa joka kuitenkin mahtui litran minigrip-pussiin. Kuinka monta kertaa täytyy lentää että selviää Helsinki-Vantaan turvatarkastuksesta moitteetta? Enemmän kuin kaksi, ainakin minun. 

Lentokone tärähti Sheremetjevon kenttään aikataulun mukaisesti klo 20.30 Moskovan aikaa, ja vaikka en rynninytkään ensimmäisenä koneen ovelle enkä edes kiilannut ketään passijonossa, ja vaikka juna-asema on eri rakennuksessa jonne pitää juosta loskaisen pihan poikki rakennustyömaan vieressä ja sivuovesta sisään ja tyrkkyjä taksikuskeja väistellen ja kolmanteen kerrokseen rullaportaita jotka eivät liiku, ja vaikka vielä pitää ostaa luukulta lippu ennakkoon, niin silti ehdin klo 20.50 lähtevään junaan. Ja kun metro kulkee Moskovassa sataprosenttisen luotettavasti, olen kotona jo klo 21.55. Lentomatkustaminen on IHANAA!

Kotona odotti vielä yllätyslahja. Sydämenmuotoisessa rasiassa kaksi tälläistä kahvikuppisettiä. Onko kauniimpaa nähty?


HetsQ, jonka elämä oli viime päivät yhtä juhlaa. Nyt vastapainoksi nelisen viikkoa yhtä arkea. Se alkoi tosin jo tänään tunnin hammaslääkärisessiolla ja jatkuu huomenna klo 10 alkavan parituntisen budjettipalaverin merkeissä.