"Mulla on vähän moitittavaa", sanoi turvatarkastuksen virkailija tänä aamuna puoli tuntia ennen lennon lähtöä tyhjä Elmex-tuubi kädessään, ja jotenkin arvasin että tästä ei tule hyvä päivä. Nelituntinen yöuni ei paikannutkaan kahta Törnävän ala-asteen luokassa 302 nukuttua levotonta yötä, eikä pakkaamiseen varaamani kymmenminuttinen selvästikään ollut riittävä.
Päivää ei pelastaisi edes se että kilon pussi talkkunajauhoa ja äitin mukaan pakkaamat kaalikääryleet todettiin toisella läpivalaisulla vaarattomaksi, tai se että sain pitää (tyhjän) hammastahnatuubin sillä se sisälsi (täytenä) vain 75 millilitraa potentiaalisesti vaarallista nestettä.
Olin siis nukkunut siis neljä tuntia vaatteet päällä, noussut liian myöhään ehtiäkseni suihkuun, pakannut äitin luokse paperipussiin välivarastoimiani tavaroita rinkaan sikinsokin ja vasta taksin tilattuani huomannut etten ollut varma olinko pakannut toisen kännykkäni ja toisen rahapussini mukaan. Olin etsinyt niitä yhtä tehokkaasti kuin väsynyt, myöhässä oleva hermostunut ihminen vain voi. Olin tilannut taksin Vantaalle Helsingistä asti, enkä sitä odotellessani ollut varma ehtisinkö lennolle ja töihin. Ja olin käytännössä jo valmiiksi myöhässä töistä.
Oloni ei siis ollut helpottunut vaikka ehdinkin passintarkastuksesta portille ennen kuin nimeäni ehdittiin kuuluttamaan. Portilla kaivoin kovin sekaisesta kassistani passia (miten se olikin kahdessa minuutissa ehtinyt kaivautua pohjalle!) ja haaveilin jatkounista ikkunaluukkuun nojaten.
Ja vasta silloin oivalsin että puuttuvan lompakon myötä minulta puuttuu myös Oleellinen Asiakirja.
Jatkounien sijaan pohdin lennon ajan miten selvitä OA:n (ja ÄO:n!) puutteesta. Miten ehtiä töihin vain neljä tuntia myöhässä. Miten ilmoittaa töihin ettei minua saakaan venäläisestä puhelimestani kiinni jos en selviäkään töihin koko päivänä. Miten voin päivystää jos olenkin itse autettava.
Nyt olen onneksi kotona turvallisesti päivystyspuhelimen kanssa (ja edelleen ilman toista kännykkääni ja lompakkoani). Selvisin akuutista pulasta - ainakin hetkeksi. Kohta varmaan huomaan uuden katastrofin. Siihen asti vastailen alati soivaan päivystyspuhelimeen ja yritän kuulostaa varmalta ja vakuuttavalta.
Hetsku, joka myöhemmin kertoo miten mukava Provinssi-viikonloppu olikaan. Ensin täytyy selvitä tästä kaaoksesta.
2 kommenttia:
Käsittämättömän hyvä aloitus tässä jutussa. Pakottaa lukemaan. Sellainen aloitus, jota työssään yrittää tehdä hampaat irvessä siinä useinkaan onnistumatta.
Ehkä pitäisi ottaa hampaat pois irvestä.
SannaPi.
No hyvä jos tuosta episodista seurasi jotain hyvääkin. Tilanne oli kyllä sellainen että teki mieli itkeä.
Lähetä kommentti