Lurakasa poistui eilen Mossesta työnantajan henkilöstöpolitiikkaan kyllästyneenä. Ehkä elämäkin oli liian suppeaa. Olen viime aikoina pohtinut omaa mennyttä vuottani täällä. Kesäkuun viimeinen päivä on hyvä tehdä pientä raporttia kuluneesta. Kakkoskvartaali pulkassa. Kohta on melkein vuosi pulkassa komennustakin. Missä mennään, Jouko ja Kosti? (Tai keitä ne nyt olikaan?)
Suurin osa kakkua täällä on ehdottomasti ja valitettavasti työ. Oma työkenttä on hanskassa. Ylläreitä ei tule juurikaan eteen, ellei sellaiseksi lasketa aika-ajoin iskevää kummastusta koskien talon hallintotapoja. Työkaverit on tuttuja ja joukosta on löytynyt ne omat tyypit. Vuoden täällä oltuani alan olla porukan keskisakkia Moskova-iän suhteen. On hauska yhdessä muistella vanhoja keissejä ja jännittää uusia henkilövalintoja.
Arki on asettunut uomiinsa liiankin hyvin. Oma polku - suorastaan ura - johdattelee mua samaa reittiä aamuisin töihin, ja töistä joskus kaupan, joskus diplomaattiakatemian kautta kotiin. Iltaisin kotona kirjojen lukua ja netissä surffailua. Uutta hienoa teeveetäni olen katsonut nyt kun iltaisin on tullut jalkapalloa, mutta muuten tuskin ollenkaan. Viikonloppuisin mennään jonkun luokse kylään, luutapallopeliin, ylitöihin, vieraiden kanssa Punaiselle torille tai pidennettyä viikonloppua viettämään Suomeen.
Taloudellinen tilanne on parantunut kohisten. Vipit on maksettu ja opintolaina on muisto vain. Pankit tarjoavat mielellään mulle enemmän asuntolainaa kuin haluaisin ottaakaan. Ensimmäistä kertaa rahaa tulee enemmän kuin sitä kuluu. Se on siis mahdollista!
Tilanne siis tyydyttävä. Oma kuvio on otettu haltuun ja rahatilanne sallii melkein mitä vain järjellistä ja joskus järjetöntäkin.
Toinen vuosi saa luvan tuoda tullessaan aikoinaan lanseerattua Uutta Meininkiä. Uusia ihmisiä, vaikkei vanhoissa olekaan vikaa. Uusia kaupunginosia, metroasemia, kadunpätkiä ja ravintoloita. Matkoja lähialueille ja kaeummaskin. Uusia harrastuksia. Joka viikko jotain uutta.
Aloitin jo viime viikolla. Kävin ensimmäistä kertaa työmatkan varrella olevalla R-kioskilla (Huimaa! Mutta siitä se idea oikeastaan lähti.) Maksoin ensimmäistä kertaa puhelinlaskun pankissa. Jännitti, kun olin kuullut aiheesta kauhutarinoita, mutta hyvin se meni. Kävelin lähikirkon pihalla kirkon ympäri. Tulin kotiin uutta katua pitkin kiertäen. Ja palasin vähän matkaa takasinpäin antaakseni rahaa kadulla kerjänneelle miehelle, sillä hänen ohitse pankkiin mennessä vannoin että jos laskunmaksu sujuu ongelmitta, annan hänelle rahaa. Taikauskoisuus on ainakin uutta.
Olin ensimmäistä kertaa yhdellä työkaverilla kylässä - läksiäisissä. Sen jälkeen menimme ensimmäistä kertaa ravintolaan jonka nimeä en vieläkään muista. Zherhsktzhanra. Tänään menin ensimmäistä kertaa metrolla yliopiston asemalle ja sen läheiseen ostoskeskukseen. Tein paljon hyviä vaateostoksia loistavan ostosteluavustajan kanssa. Hääeleganssi alkaa olla sukkahousuja lukuunottamatta kasassa, vaikka häihin on vielä melkein kuukausi. Se on Uutta Meininkiä jos mikä!
Hetsku. Vähän uutta, vähän vanhaa, vähän sinisiä korkokenkiä. Ja Laurakaisalta lainaan jäänyttä CMX:ää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti