Tiistai on kamala päivä. Tiistai on töissä aina kalapäivä, ja kahtena kertana neljästä kala on luvalla sanoen tosi pahaa. Kun maailman eri kolkissa asuneet ja ties mitä paikallista möhnää maistaneet kollegat ovat kaikki samaa mieltä, sen on oltava totuus.
Tiistaisin töiden jälkeen on venäjän tunnit (niin kuin torstaisinkin, mutta torstai on muulta osin toivoa täynnä). Opettaja on pätevä, johdonmukainen ja mukava ja tunnilla ollessa olen aina tosi motivoitunut oppimaan. Silti ajatus työpäivän jälkeisestä puolentoista tunnin mittaisesta tahattomasta nolaamisesta ei houkuta, ei vaikka töistä lähtiessä tulee aina sen verran kiire että tunnilla ehtii todellisuudessa olla noin tunnin ja vartin.
Eikä siinä tietenkään vielä kaikki: tunnin jälkeen on tungettava itsensä metroruuhkaan. Kiovan asemalla on pinnistettävä että ajelehtii oikeassa ihmisvirtauksessa oikeasta luukusta ulos ja pääsee trollikkajonoon. Trollikassa ei todennäköisesti saa edes seisomapaikkaa kuin lipuntarkistushyrrän vierestä ja koko matka pitää kohautella olkapäitä että ei, ei kerta kaikkiaan mahduta liikkumaan eteen- tai taaksepäin. Pari pysäkkiä ennen oikeaa pysäkkiä aloitetaan tunkeminen kohti keskiovea. Ulos trollikasta hypätään (ei sentään vauhdissa) sitten kun ollaan menty Lukoilin bensa-aseman ohi.
Tätä tuskallista matkaa tehdään luutapallokapteenien kokoukseen, jonne ehditään ajoissa tai myöhässä riippuen ruuhkatuurista. Kokous sisältää puolestatoista kahteen tuntia jaarittelua yhdestä asiasta joka ei kiinnosta ollenkaan, yhdestä joka ei kosketa naisten joukkueita ja sitten vielä paluun ensimmäiseen kun ranskalainen miesten joukkueen kapteeni vielä haluaa palata aiheeseen tultuaan myöhässä.
Noin kello 22 pääsen kotimatkalle, siis trollikalla Kiovan asemalle ja sieltä kehämetroa pitkin Oktjabrskajalle. Ja vaikka niin metrossa kuin trollikassakin on siihen aikaan jo väljempää, alkaa valmiiksi ahdistus siitä että seuraavana päivänä saman matkan joutuu tekemään taas luutapallovarustekassia raahaten.
Tiistai on siis arkisen kamala päivä.
Vaan tänä arkisena tiistaina on tapahtunut kaksi iloista asiaa: olen varannut neljän aikuisen liput Finnairin suoralle lennolle Helsingistä Hong Kongiin aprillipäivänä. Ensimmäinen etappi Suuresta Juna(+lento)matkasta on lyöty lukkoon kahdella tonnilla euroja.
Toinen iloinen uutinen on se että valtion virkaehtosopimukseen vuosilomista on vihdoin tullut joku tolkku! (Niille, jotka eivät sitä jaksa lukea läpi voin kertoa että merkittävimmät muutokset ovat ne että lauantai ei enää ole lomaoikeutta syövä arkipäivä, ja talvilomanpidennyspäivät on sisällytetty peruslomapäiviin. Lomaa ei tullut lisää mutta sen suunnittelu ja laskeminen muuttui paljon helpommaksi!)
HetsQ, joka aikoo selvitä tästäkin tiistaista jotta pääsisi nauttimaan iloisten uutisten käytäntöönpanosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti