Aika on pieni ja maailma menee nopeasti

Väitän että

- aika menee nopeasti ja että
- maailma on pieni (ja Suomi vielä pienempi).

Todistelua:

Olin kolme vuotta sitten Meksikossa, enkä voi millään uskoa että siitä on kulunut jo kymmenosan verran koko elämästäni. Muistan kuin toissapäiväisen kun jännitin jatkolentoa Aeromexicolla Pariisissa sitä odottaessani, kun ravasin Mexico cityn lentokentällä (kolmesti ensimmäisen kolmen päivän aikana) ja kun ajelin luksusbussilla pääkaupungista Guadalajaraan, Puerto Vallartaan ja sieltä Sayulitaan ja lopuksi Guanajuaton kautta takaisin pääkaupunkiin.

Toisaalta olen puolimatkan krouvissa ehkä-kolmen-vuoden Moskovan pestistäni, ja vastahan sain tänne viisumin! Olen siis eläkkeellä ennen kuin ehdin sanoa valtion tuottavuusohjelma.

Vaan takaisin Meksikoon.

Sayulita on noin neljän tuhannen asukkaan pieni kylä Meksikon rannikolla Tyynen valtameren puolella. Eihän se nyt ihan käpykylä ole kun mekin sitten eksyttiin reissullamme, mutta aika pieni kuitenkin kun ajattelee että se on puolet ex-Jämsänkoskesta (joka kuitenkin oli aikamoinen käpykylä). Sen verran turistit olivat ennen meitä Sayulitaan ehtineet että kahviloita, ravintoloita, bungaloweja ja surffikauppoja kylässä riitti meidän tarpeisiin.

Kun ensimmäisen Sayulita-päivän iltana menimme rantaan ihailemaan merta huomasin surffikaupan jonka nimi oli Sininen. Hämmästelimme sattumaa, mutta olin vakuuttunut että joku meksikolainen mies on tavannut joskus suomalaisen naisen joka on opettanut sanan miehelle joka vuorostaan on tykästynyt sanaan ja antanut sen kaupalle nimeksi.

Merta ihailtuamme jatkoimme toista tietä pitkin takaisin majataloomme kun kuljimme Aurinko bungalowin ohitse. En enää uskonut aiempaan teoriaani. Poikkesimme seuraavana päivänä Siniseen ja tapasimme Eiran, joka oli muuttanut Haukivuorelta Meksikoon miehen perässä vuosia sitten. Sekä bungalow että surffikauppa olivat Eiran perheen omistuksessa, ja perheen poika Kalle oli Eiran puheiden mukaan kova surffari. Eira yritti innostaa meitäkin jäämään Sayulitaan ja opettelemaan surffausta, mutta ajan rajallisuuden vuoksi se jäi.

Ja nyt (eli eilen), melkein kolme vuotta myöhemmin, olen Moskovassa, luen sängyssä uutisia läppäriltä ja murustelen leipää sänkyyn. Ja luen Hesarista haastattelua Kallesta.

Maailma on pieni. Aika menee nopeasti. MOT.

HetsQ, joka huhtikuussa arvioi että
- meneekö aika nopeasti jos istuu junassa päivätolkulla ja
- voiko maailma olla pieni jos Siperia yksin on suuri.