Vuosi vaihtui, mitä tapahtui?

Otsikko ei viittaa siihen, että minuun olisi iskenyt dementia tai muu tauti, enkä muistaisi miten vuosi vaihtui. Mietin vain tänään että miten tiivistäisin toisaalta viime viikot ja toisaalta koko viime vuoden lyhyesti blogiin, joka on ollut päivittämättä jo pari viikkoa. Kaivelin kameran muistikorttia, ja siltä löytyneet kuvat kertokoon kuvatekstien kanssa menneestä.

Joulu ja uusivuosi

Joulurauha totetui keskimääräisesti hyvin. Aattoilta oli superrauhallinen, joulupäivästä tapaninpäivään mulla oli seurana kolme keski-iältään 3,5-vuotiasta vauhdittajaa (+Äiti, jonka ikää ei ole huomiotu ikälaskelmissa, sillä se antaisi väärän kuvan meiningistä). Joulupäiväisen maidonhakureissun parhaita paloja oli utelias ja ihmisrakas kissa.

Joulun jälkeen piti palata heti välipäiviksi töihin. Postilaatikkossa oli kiva läjä kirjeitä. Onneksi ne ei olleet laskuja, vaikkei juuri mitään paljon mukavampaakaan.

Uudenvuodenvastaanotto järjestettiin Melantiérin residenssissä, pääruokana blinit, joiden valmistamisen vaikeuskerrointa kasvatti tattarijauhojen löytämisen vaikeus. Lopulta liian karkeita (suomalaisia!) jauhoja saatiin alakerran ökykaupasta. Ohjelmanumeroina oli syömisen ja juomisen lisäksi polaroid-kuvaus juhlaportin alla, Medvedevin uudenvuoden puheen ja Kremlin kellojen kilkatuksen kuuntelua tv:stä, tinojen valantaa, sijoiltaan menneen polven paikalleen vetämistä ja sohvan kantamista olohuoneesta eteiseen polvipotilasta varten.

Uudenvuodenpäivänä Moskova on hämmentävän tyhjä ja rauhallinen.

Vuosi 2008

Vuonna 2008 matkustin junalla kymmeniä tuhansia kilometrejä. Tulin niin tutuksi VR:lle ja Venäjän rautateille - tavallaan myös VR -, että lippuun osattiin merkitä myös siviilisääty.

Parasta vuodessa 2008 oli se, että tapasin Mikkomikon. Nyt en ole enää sinkku, mikä veeärrille täten tiedoksi saatettakoon.

Hetsku, melkein sama vanha ihan uuessa vuodessa