Aloitan viikonloppuna kuvaamaan omaa versiota kauhuelokuvasarjaan "Tiedän mitä teit viime kesänä". Elokuva lähtenee teatterilevitykseen alaotsikolla "Kun keittiössä koisataan, ei parane koisata".
Se ei ole painajaismainen kuvaus arkiaamuista, jolloin nukahdetaan aamupalan ääreen tai herätään hämmästykseen siitä, että keittiössä nukkuukin joku vieras ihminen. Elokuva tulee olemaan verta, hikeä ja kyyneleitä roiskuva tarina siitä, miten kaikilta Moskovasta pois muuttaneilta kollegoilta lahjaksi saadut riisit, jauhot ja mausteet täyttivät keittiönkaapit, ja miten tavallisen siivouksen yhteydessä täydestä jauhokaapista tavoitettu ötökkä johti em. nesteitä roiskuvaan, koko viikonlopun kestävään koisajahtiin ja siivoustalkoisiin.
Kaikki roskiin - ei se maailma pelastu siis toisien jämäruokia kaappeihin säilömälläkään. Olkoon se elokuvan opetus.
Sanoisin perkele, jos kiroilu ei olisi rumaa ja syntiä.
HetsQ, jonka viikonlopusta ei tullut tylsä, eikä muutenkaan sellainen mitä haettiin.
3 kommenttia:
Täydet sympatiat Stassovoylta: vietin viime kesänä kaksi päivää samoissa puuhissa ystävieni riisihäröjen kanssa linjalla osa roskiin - loput pakastetaan varmuuden vuoksi.
Tsemppiä koisjahtiin toivottaa Koccy
PRKLE, oliko meiltä tulleissa riiseissä elämää? t. Entinen naapuri
Emmä tiiä mistä se tuli, ja oliko ne edes koisia, kun ei ollu ku yks toukka kaapissa. Onhan siellä kahden kääntäjän ja yhden vuoden jälkeen lähteneen sihteerinkin riisejä teiän ja omien lisäksi...opinpahan vaan ettei niitä kannata jemmata kaappeihin enempää kuin mitä oikeasti käyttää. Riisiä ei yhtään, kun ei sitä koskaan keitä ja käytä.
Lähetä kommentti