Aika rientää vaikkei tekisi mitään. Yhtäkkiä on taas kolme luukkua kirjoittamatta. Täytyy senkin takia niputtaa yhteen päiviä, etten keksi enää kovin montaa erilaista tapaa kirjoittaa otsikkoon luukuista. En todellakaan tiedä miksi lähdin sen kanssa kikkailemaan, mutta kun on kerran lähetty niin sitten loppuun asti kitkutellaan. Sen merkeissä olen iloinen että luukkuja ja öitä jouluun on jäljellä enää viisi.
Pikkujoulut olivat oikein perinteiset ja kestivät 12 tuntia. Niinpä seitsemäntenä(toista) päivänä lepäsin, luojan lailla. Illalla suunnittelin kaverin valmistujaisjuhliin lähtemistä, mutta onneksi passasin, kun MikkoMikko vuorostaan viihtyi juhlissa aamukolmeen saakka. Mä olisin varmaan joutunut menemään auton takapenkille nukkumaan jos olisin lähtenyt mukaan.
Kahdeksantenatoista päivänä olikin sitten pakko olla ahkera: siivoskella, pestä pyykkiä ja käydä kävellen kaupassa ostamassa porkkanoita ja raejuustoa. Illan päätti joulujatsikeikka legendaarisella Blues Alley -klubilla. Seurueessa mukana ollut Laura kommentoi että nyt tuntui ensimmäistä kertaa joululta.
Yhdeksästoista oli tänään, ja meitä molempia jännitti MikkoMikon töihinmeno ja mua vähän mun omanikin. Omastani selvisin ihan kunnialla, MM ei ole tätä kirjoitettaessa vielä palannut, mutta raportoi puolessavälissä päivää että on vielä elossa, kohtuullisen hyvältäkin tuntuu, mutta työpäivä päättyisi vasta klo 19. Ekalla päivällä on sen verran mittaa, että herra saattaa olla hiukan väsynyt saapuessaan.
Hetsku, joka yrittää keksiä valmistella mukavaa kotiinpaluuta puolisolle aina niin "hauskan" Vinkkejä hyvälle aviovaimolle -artikkelin hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti