Kun ummikot keskustelevat natiivien kanssa

En ole ihan ummikko kun venäjää puhutaan mutta aina se ei ehkä siltä vaikuta. Vaikka oikeasti ymmärtäisinkin mitä toinen sanoo (näin ei aina suinkaan ole), niin saan itse möläytettyä aina jotain sellaista, että vastapuoli kuvittelee/tietää, että tuo ei kyllä nyt ymmärrä yhtään mitään. Alla muutama esimerkikkikeskustelu kuluneelta viikolta suomennettuna siten kun itse kuvittelin keskustelun menevän.

Laatikkomies

Puhelin soi. Vastaan nimelläni.
Mies: Hyvää päivää.
Heta: Hyvää päivää.
Mies. Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä pälä pälä.
Heta. Anteeksi, en puhu kovin hyvin venäjää. Voitteko toistaa?
Mies: Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä pälä pälä.
Heta. Hmm. Puhutteko englantia?
Mies. Ei, en myöskään puhu englantia [niin se sanoi: myösKÄÄN]. Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä pälä pälä.
Heta: En ymmärrä.
Mies: Pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä pälä pälä. Pälä pälä pälä. Koska olette pälä pälä pälä kotona?
Heta: Minä? Kotona?
Mies: Niin.
Heta. Puoli kuusi.
Mies: Puoli kuudelta? Pälä pälä pälä. Näkemiin.
Heta: Näkemiin.

Ja puoli kuuden jälkeen tuli mies hakemaan pahvilaatikoita kotoani. Niitä noutaessaan hän ei enää puhunut mitään, paitsi kysyi "Tässä kaikki?", kun oli ottanut viimeisen pahvilaatikkokasan. Vastasin sanomalla "Kyllä. Kiitos. Näkemiin".

Aulatäti

Olen lähdössä töihin. Kun suljen ovea, yksi aulassa istuskelevista tädeistä kävelee ohi.
Heta: Huomenta.
Täti: Huomenta. Oi, on kylmä! Pälä pälä pälä pälä pälä. [En ymmärrä mitään puheesta, mutta sen verran elekielestä, että hänen mielestä minulla on liian vähän vaatteita.]
Heta: Ahaa. No...[mietin miten saan sanottua että minulla on koko ajan ollut ihan liian kuuma, hyvä vaan jos vähän palelee.]
Täti: Te menette autolla?
Heta: Ei. Jalan.
Täti: Pälä pälä pälä pälä pälä, vain 15 astetta. [Piirtää vahvistukseksi seinään numeron 15].
Heta: No. Kaikki kunnossa [En keksi mitä muutakaan sanoisin.]
Täti: Pälä pälä pälä pälä pälä. Näkemiin.
Heta: Kiitos. Näkemiin.

Ulkona olikin kylmä, muttei liian. Seuraavana päivänä (eli tänään) sama täti tulee taas vastaan, ja nyökkää tyytyväisenä kun näkee pitkähihaisen päälläni. Täti sanoo yksinkertaistetulla venäjällä, että nyt on vielä kylmempää, vain 7 astetta. Sanon että "tänään minä autolla", ja hymyilen.

Sitten yksi ihan onnistunutkin keskustelu, kuin esimerkki kielten oppikirjoista.

Tien kysyminen

Olen lähdössä töistä kotiin. Tiellä nainen pysäyttää.
Nainen: Anteeksi, tiedättekö missä on Pretšistenka [katu]?
Heta: Tiedän. Se on tuolla [Vot tam - sen opin jo kolmannella luokalla koulussa. En tiedä oliko oikea lauseke, mutta täti on nyökkää].
Nainen: Onko se kaukana?
Heta: Ei...se on...
Nainen: Vain vähän? [Tolko tšut tšut? se kysyi!]
Heta: Niin. Ehkä 200 metriä.
Nainen: Hyvä. Kiitos.
Heta: Näkemiin.

Olen tehnyt noin parinkymmenen keskustelun pohjalta sellaisen havainnon, etteivät venäläiset oikein ymmärrä miten puhutaan sellaiselle, joka ei puhu venäjää hyvin. He eivät käytä yksinkertaistettua kieltä - aulatätiä lukuun ottamatta -, vaan puhuvat koukeroisesti outoja termejä käyttäen. Jos halutaan tietää osoite, kysytään vaan "Osoite?", eikä kysytä että "Mikä on sen kadun nimi, jossa asuntonne täällä Moskovassa sijaitsee?". Eikö?

Hetsku, joka ajattelee että pikkuhiljaa. Pikku-pikku-hiljaa-hiljaa.

Ps. Olin eilen katsomassa venäläistä leffaa nimeltä Gljanets, Kiilloksi sen kai voi suomentaa. Kertoi muotimaailmasta. Niin ainakin kuvien perusteella luulen, ymmärsin ehkä noin 10% dialogista. Uskallan silti antaa arvion: kaksi tähteä.