Melkein nauratti kun viime yönä heräsin taas siihen että hiustupet kiehuivat hiessä. Kello oli tietenkin 2.15. Ehkä aivoni kävivät liian kovilla kierroksilla, sillä kiitos huutavan ilmastointilaitteen makuuhuoneessa oli kohtuullisen viileää, ja sain nukuttua melko hyvin loppuyön pömpelin ulvomisesta huolimatta. (Pia, tätä ei lasketa kategoriaan "kuumudesta valittaminen". Tämä tarina kuuluu sarjaan "mitä tapahtui yöllä".)
Viime yö olikin melkoisen tapahtumarikas, sillä menin taas vaihteeksi naimisiin. Sulhanen on etunimeltä tuttu, sillä kävimme yläastetta samaan aikaan, mutta en oikeassa elämässä häntä voi sanoa tuntevani. Vihkiminen tapahtui seuraintalolla. Talon iso juhlasali oli aluksi melkein tyhjä, sillä selitin jollekin vieraista että kihlat oli vaihdettu keskiviikkona, "ja naimisiin päätettiin mennä nyt sit heti lauantaina". Hiljalleen väkeä valuikin paikalle, yllättäviäkin vieraita, joiden olemassaoloa en olisi hereillä ollessani edes muistanut. Vihkikaava oli pitkä ja venäjänkielinen. Heräsin siihen, että sanoin da. Miten venäjäksi oikeasti vastataan "tahdon"? Hotšu?
Olen aika monta kertaa jo mennytkin naimisiin öisissä seremonioissa. Usein häät ovat painajaisia, en tunne sulhasta, olen sitä mieltä että "tämä on virhe!", ja juhlatkin on ihan katastrofaaliset. Toivottavasti oikeassa elämässä kaikki on sitten joskus päinvastoin!
Hetsku, naimisissa tietämättä uutta sukunimeään!
6 kommenttia:
Voi apua!
Mikä uni!
Olinko mä paikalla? Toivottavasti.
Hyväksytäänkö naimisissaolo viralliseksi, jos morsian on vastannut väärin sanoin tahdon?
Mäkin näin vauhdikasta unta viime yönä. Menin sellaiseen episodityyppiseen näytelmään yleisöksi. Siellä oli huippunimiä kuten Esko Salminen etc näyttelemässä. Suurin osa oli kyllä täysin tuntemattomia, mutta hirmu hyviä näyttelijöitä (ainiin, myös Pepe willberg oli mukana, tosin vain lauloi yhden laulun). Kesken kaiken mut otettiin siihen mukaan näyttelemään. Yleisö nauroi aina ihan kauheasti, kun mä improvisoin vuorosanoja (mulla oli kauheasti sanaleikkejä siinä. Mm. kun joku sotki vihreällä maalilla, mä huusin "tämä oli kauhea vihre" ja yleisö nauroi). Näytelmän lopuksi yksi näyttelijä tuli sanomaan, että musta voisi tulla yksi sen teatterin suosituimpia näyttelijöitä. Samassa mulle tuli rimakauhu, sillä ajattelin, etten ikinä voisi onnistua yhtä hyvin, jos mun pitäisi oikeasti tehdä samaa hommaa työkseni.
No sitten yhtäkkiä se teatteri oli myös kodittomien ja ongelmaisten turvatalo. Siel haisi kusi ja ovi piti laittaa äkkiä lukkoon, ettei kadulta tule epämääräistä jengiä sisään....
Sitten kävelin kadulla ja luin uudestaan näkemäni näytelmän käsikirjoitusta. Olin ihan että vau, täähän on tosi hyvä käsikirjoitus, että nyt kun luen sen uudestaan, niin tajuan monta juttua paremmin.
Näytelmään sisältyi myös verensiirtoa ja hivin pelkoa, joka paljastui turhaksi, mutta vasta sitten, kun sain käsikirjoituksen luettavaksi...
Jep, perhe oli paikalla, ja Kene!Kene oli kiltisti, eikä se tietenkään ollut unessa yhtään ihmeellistä, että koira-vainaa on paikalla.
Vaan kyllä sun uni oli mun unea pimeämpi. Piste sulle, siis. Raportoikoon muutkin pimeistä unistaan, nyt tai myöhemmin. Tämä foorumi olkoon niille aina avoin.
Mä näin sellasta unta että vähän ennen viittä aamulla siiamilaisen märkä nenu tökki mun naamaani... Eikä kun eihän ollutkaan unta, vaan täyttä totta... Mä heräsin, ja siiamilainen vielä nipisti varmuuden vuoksi. Hereillä siis oltiin.
-erow
Unet! Nehän on mahtavia, paitsi se lentokoneen putoaminen. Pelottavat laitteet ja kaiteettomat portaat ovat myös pahoja. Naimisiinmenosta olen nähnyt vain yhden unen vaikka/koska tilanne on ollut päällä par er kertoo.
Olin hyvin hämilläni, kun muistin tulevasta miehestäni vain sinisen puvun.
Harmittaa kun ei ole tullut kirjoitettua muistiin parhaita paloja. Useimmista olen kertonut, mutta nyt ei tule mieleen yhtäkään tänä kesänä nähtyä, vaikka muistan, että jollekin naurettiin yhdessä.
Jokin avainsana saataisi auttaa.
Kene on mukana silloin tällöin. Ihmettelen joka kerta, miksei sitä tarvitse viedä ulos.
Paprikat ovat edelleen surullisia. Pääsin eroon kelvottomasta hampaasta. Kaunis ilma täällä.
Äiti
Lisää unia...
unohdin kertoa, että näin tuona samaisena yönä myös toisen unen. Sitäkin voitanee sanoa suht pimeäksi.
Olin kylässä Timo T.A. Mikkosen luona. Ensimmäisenä vastassa oli vaimonsa (en muista nimeä, mutta tämä nuorehko, joka on mm. paasannut julkisesti siitä, kuinka lapset pitää kasvattaa kotona ja hyvin etc). Hän oli alusvaatteisillaan, itki ja huusi. Ajattelin, että oho, tuolla on aika vaikeaa näköjään. Sitten tuli myös itse Timo, joka olikin enemmän sellainen vähän surullinen papparainen. Taisi vähän itku olla silmässä hänelläkin. Mietin unessa, että hei, toihan on ihan inhimillinen ukko, ei olekaan sellainen itseään täynnä oleva p. Sitten vaimonsa vähän rauhoittui ja siinä jotakin jutusteltiin ja vaimo sanoi, että "Timo sanoo julkisuudessa kaikenlaista, mutta ei se oikeasti ole niin tiukka". Sitten siellä oli kylässä myös joku pitkätukkainen hippi. Se siellä saunoi ja viiletti. Sitten tuli mun aika lähteä kylästä pois ja hipin kanssa surkuteltiin sitä, että hän ei ehtinytkään opettaa mulle Astanga-joogaa.
Voi Sanna rakas! Suosittelen terapiaa pikimmiten, perusteilla: a) mitä tekemistä hyvillä näyttelijöillä ja Pepe Willbergillä on keskenään? ja b) miten timoteeaa voi edes unessa olla hyvä tyyppi? Diagnoosini onkin, että tilanteesi on vakava.
Ehkä sunkin Hetsku kannattaa harkita, sillä eikös naimisiinmenounet ole jo toisen asteen painajaisia?
(BTW katoin eilen elokuvan The Gift, jossa nainen näki enteitä ja enneunia... pelottava elokuva ja arvaatte, miten viime yö allekirjoittaneella meni.)
Mutta vaihdoin jo pelkän lakanan fleeceen ja pussilakanaan, yöllä enää +8 astetta ulkona.
Työstressi alkaa vähitellen hiipiä päälle, ennen aikojaan. Pahus.
virpi
Lähetä kommentti