Tavarat tulivat kera yhdeksän riuskan miehen. Yksi miehistä puhui englantia, ja minäkin latelin adrenaliinipaukuissani venäjää, joskin aika erikoisin lauserakentein. Kommunikaatio siis pelasi. Hissi taas ei pelannut noin puolen tunnin ajan, joka oli myös sama aika kuin herrojen ruokatunti, eli lieneekö vika ollut todellakin hississä vai sen käyttäjissä, tiedä häntä.
Sain käteeni melko sekavan listan tavaroista, jotka Kristianinkadulta oli pakattu, mutta listan mukaisesti kaikki tavarat toimitettiin, paitsi listan item no 32, chair/stul, joka myöhemmin löytyi yhdestä laatikosta. Tuota puolituntista lukuun ottamatta kaikki sujui noin tunnissa.
Kaikki hyvin, siis? No ei. Gigantista ostamani ylellisyystuotteet eli tv, pesukone, mikro ja stereot puuttuivat pakkauslistasta eikä niitä ilmestynyt ohi listankaan. Ovat Suomessa muuttofirman varastossa. Siis ei Venäjän tullissa, ei rajalla jumissa, ei avaruusolioiden kaappaamaassa rekassa ulkoavaruudessa. Vaan Suomessa, muuttofirman varastossa.
Hetsku, älkää-edes-kysykö-milloin-ne-saan-raivossa.
2 kommenttia:
Hep!
Kiva kuulla (tai paremmin lukea) että kotitaloustarvikkeet löytävät tiensä perille saakka, vaikkakin useammassa osassa. Pysyy hyvä vireystila yllä kun saa jännittää mitä saapuu minäkin päivänä.
Itte tässä jännitän mistä löytyisi huomiseksi työmotivaatio, kun lomatkin on nyt lusittu. Sopiva työntekoilma ainakin näyttäisi tulevan, kun sadetta on povattu. Kyllä se tastä taas lähtee.
Timå
Tervetuloa takaisin työläisten arkeen. Eihän se niin pahalta tunnu, eihän? Jos tuntuu (tai vaikka ei tuntuiskaan), niin ala suunnitella Apuväline-Annin ja Mikon kanssa matkaa Moskovaan lokakuulle!
Lähetä kommentti