Kun kysyy ohjeita, neuvoa tai lupaa tehdä jotakin, saa usein vastauksen "No periaatteessa tämä pitää tehdä näin..." ja silloin tietää, että käytännössä asia tehdään toisin.
Kun kysyin kirjallista ohjetta päämajasta erääseen hallinnolliseen kysymykseen, sain vastauksen, ettei kirjallista ohjetta ole, vaan käytäntö on tämä. "No tästä käytännöstä siis poiketaan", totesin. Ei kuulemma - "se [käytäntö] on periaate". Josta kuulemma poiketaan, sanoi Laurakaisa, jolla oli asiasta parempaa tietoa.
Mullahan on ollut periaate ja käytäntö, että Ikeaan ei mennä. Kun sunnuntai-aamuna ajelimme Ikeaan ja muille Megamallin kaupoille "osteleen", ja muut ostelivat ruotsalais-kiinalaisia kirjahyllyjä, niin minä ostin muista kaupoista vaatteita, venäjänkielisen Newsweekin, lankarullan ja kaasuvettä.
Kun ostokset oli tehty, mentiin syömään Ikean ruokalaan. Minäkin!
Hyväksyn tappioni tässä taistelussa. Ikeassa on käyty. Tosin niiden Kuuluisien Expatriaatti-herkkujen eli lihapullien takia ei tarvi mennä uudestaan. Mulla onkin siis uusi periaate: ei toistamiseen Ikeaan. Ja sellainen periaate, että periaatteista pidetään kiinni, mutta elämää ei tehdä niiden kautta vaikeammaksi kuin se onkaan. Eli tarvittaessa mennään toistekin Ikeaan syömään.
Hetsku, aatteet on mun vaatteet.
2 kommenttia:
Heippa Viertolan koulusta!
Keskusteltiin välkällä apulaisrehtorin kanssa siitä,pitääkö periaatteista eli yhteisistä mikä-kaikki-on-kiellettyä-sopimuksista pitää kiinni?
Hänen mielestään ei, jos kiellot ovat perusteettomia tai sääntöjen rikkomisesta ei ole kenellekään haittaa. Hmmmmm...
Suomalaisessakin koulussa tapaa joskus oppilaita, jotka kysyvät:miksi? Auktoriteetilla on helppoa. Hän voi aina vasatata: Siksi, että minä sanoin. Meikäläiselle vastauksen keksiminen tuottaa enemmän päänvaivaa.
Nyt täytyy lopettaa, kun oppilaat saavat tehtävänsä valmiiksi.
Hyvää työpäivän jatkoa! Täällä on syksy.
Erityisopettaja koulusta.
Mullakin oli joskus - muistin sun tekstin luettuani - periaate, että ei ikeaan.
Nyttemmin olin jo unohtanut koko periaatteen. En kyllä edelleenkään ole sieltä ostanut muuta kuin yhden vaatesäilytysripustimen ja niitä lihapullia ja piparjuuritahnaa ja sen sellaista.
Ikeassahan on lastenparkki, johon yli 3-vuotiaat lapset voi jättää tunniksi. Ajattelin, jotta sinne täytyy sitten mennä joku kerta lounaalle, kun pojatkin ovat jo kolme.
Kesällä oltiin siellä kerran koko konkkis. Ei oltu ainoita, jotka oli keksineet, että Ikeassahan on kiva käydä kesälomalla sadepäivänä lounaalla.
Oli hermot aika kireellä siinä vaiheessa, kun Ennio vihdoin tuli lihapullatarjottimien kanssa pöytään, jossa mä yritin pitää kolmea huutavaa suuta hiljaisemmalla. (Olin siinä vaiheessa sanonut noin sata kertaa "kohta tulee ruokaa, ihan kohta, kohta tulee maitoo, ihan kohta."
Kun lapset lopetti ruikuttamisen, oltiin minä ja Ennio itkun partaalla kaiken sen jonottamisen, tönimisen etc jälkeen. Joku mummu oli sitä paitsi etuillut Enniota lihapullajonossa.
Periaatteessa kaikki on kuitenkin hyvin oltiin sitten Ikeassa tai ei, jos kaikki saavat ruokaa ja kaikkia jossakin vaiheessa naurattaa.
Lähetä kommentti