Olen raportoinut Moskovasta kai pääasiallisesti positiivisessa sävyssä, niin tässä blogissa kuin yksityisissä viesteissäkin. Joku on ehkä saattanut epäillä että vakuuttelen itselleni kaiken olevan hyvin, tai että värvään Moskovan-matkustelijoita. Kummastakaan ei ole (tietoisesti) kysymys, joten siksi otankin käsittelyyn joitakin kotikaupunkini (huh?) epäkohtia:
Kahvi on SAATANAN kallista. Puoli kiloa Pauligia maksoi lähi-Perekrestokissa noin 10 euroa. Ehkä vois ostaa jotain muutakin merkkiä, mutta ilmeisesti hyvä kahvi on täällä kallista, ja Paulikki on vaan parasta (tämä on täysin objektiivinen arvio).
Hanavettä ei voi juoda tosta noin vaan. En sitä kyllä voinut tehdä Krunikassakaan, sillä vesi vaati aina muutaman jääpalan, jotta se oli mielestäni riittävän kylmää. Täällä vesi pitää ostaa kaupasta, tai liruttaa erikoishanasta, joka kotonani onneksi on.
Kierrätyksen puute - maailma ei ehkä pelastukaan! Kaikki vaan samaan roskakuiluun, sanomalehdet, lasipullot, banaaninkuoret ja maitotölkit, niin minun kotini kuin koko maankin mittakaavassa. Kannattaako siellä Maakujalla siis pistää kahvinpuruja toiseen ja pizzalaatikkoa toiseen astiaan? [Kannattaa.]
Sovittuja treffejä muutellaan (siitä ilmoittamatta). Se on kai suomalaisen jämptiyteen tottuneiden vika, ei niinkään Moskovan. Jos itse lupaan olla jossain kello 16, soitan jo kello 15 että tulenkin vasta kello 16.10. Moskovassa maanantaina kello 19 tarkoitti ensin että tiistaina kello 19 ja sitten että keskiviikkona klo 19.15. Ja tiistai-aamuna klo 8.30 tarkoitti vain että tiistai-aamuna kello 9.10. Ei muunnella!
Byrokratia. Don't get me started.
Hetsku sunnuntai-illan hyvissä fiiliksissä ärsytyslistan kirjoittamisesta huolimatta.
6 kommenttia:
Korvan taakse laitamme siis tuliaisvihjeen. Joka unohtuu monta kertaa ennen lokakuuta.
Anni
Kahvin hinnasta
Lähettäkäämme laatikollinen aitoa oikeaa juhlamokkaa prioriteetti 1 luokituksella Moskovaan, nyti ja heti! ;=)
Mikko
Kollega kertoi, että Stokkalla on joskus ollut Juhla-Mokka erikoistarjouksessa noin 5 euroa/pkt, joten saa sitä ehkä hyvällä tuurilla halvemmallakin täältä, mutta kyllä se kahvipaketti varmaan on ihan tervetullut tuliainenkin. Vielä tervetulleempia olisivat Eräs Anni ja Eräs Mikko!
Kahvi se vaan suomalaisen tiellä pitää. Minut voi kahvilla houkutella vaikka minne. Eduskuntavaalien aikaan hihkuin onnesta, kun sunnuntaikävelyllä demarit tarjosivat painunutta termarikahvia ja vohveleita (joita en ikinä itse kaupasta ostaisi). Huomenna lähi K-kaupassa tarjotaan kahvia JA kakkua! Merkitsin tapahtuman kalenteriini, jotta muistan mennä. Voisin siis tulla Moskovaan juomaan kahvia...
Muuten. Minähän kirjoitin aiheesta pakinatyyppisen artikkelin vuosia sitten. Olin juurikin Moskovassa ja siellä oli kauhean vaikeaa tilata venäjäksi kahvia, jossa oli maitoa, mutta ei missään nimessä sokeria.
Tuupa iltakaffeelle, ja tuo paketti sieltä mukana, niin keitän sulle suodatettuun vesijohtoveteen keitettyä kahvia. On hyvää. Laktoosittoman maidon (tuo sitä samalla purkki)puutteessa menee vallan hyvin myös mustana.
Kaupungillakin kahvin tilaaminen lienee nyt aiempaa helpompaa, kiitos kappukiinojen ja muiden.
Jos vielä löydät jostain tuon kahvinjuontiartikkelin, niin laita tulemaan spostilla?
Joo.
Iltajunalla Moskovaan kahville.
Siitä saisi varmaan novellin-kin.
Minä haluaisin kaivaa sen artikkelin esiin. Se oli Sykkeessä kesällä -97, eli varmaan sen sieltä saisi kaivettua...nimittäin eilen aloin kaivella omia arkistojani enkä sitä löytänyt...Löysin sen sijaan itse tekemäni lehden "Kaiken karvaiset lukijat" vuodelta 1981.
Aika hyvin muuten lukijalähtöisesti nimetty lehti. Iltasanomien uusi päätoimittaja Reijo Ruokanen (vai Ruokonen) sanoi eilen HS:n haastattelussa, että lukija pitää aina pitää mielessä juttuja tehdessä.
Minä lukijana sanoisin, että nyt voisi jo alkaa laittaa jotakin rajaa ihmismielen pimeyksien räjäyttämisestä kaikkien tajuntaan kassajonoissa. Kun itselläkin tekee välillä tiukkaa lasten ja olemisen kanssa muutenkin, niin on kamalaa lukea lööppejä "isä tappoi lapsensa, äiti tappoi lapsensa, myrkytti, kuoli, hukkui, katosi, murhasi vaimonsa kellariin jne". Hyi hitto vaikka mielelläni luenkin juoruja ja myös ihmismielen pimeyksiä, niin lööpeillä joka paikassa ahdistelu voitaisiin mielestäni asettaa lailla rikokseksi. Lööpit johonkin pimeään nurkkaan, jossa niitä voi halutessaan käydä lukemassa, mutta ei joka hemmetin nurkkaan, kadulle, päivänpaisteeseen pilaamaan ihmisten jo muutenkin vaikeaa elämää.
Onkohan koko Sykettä enää olemassa?
Lähetä kommentti