Muutossa aina häviää tai hajoaa jotain. Sehän on sääntö. Gigantista ostamaani elektroniikkaa ei varmaan vielä lasketa kadonneeksi tahi hajonneeksi, voihan ne vielä tulla ehjinä tai rikkinäisinä.
Matkalla Moskovaan hajosi, turmeltui tai katosi kuitenkin:
- Maljakko, jonka ostin noin kuukausi ennen lähtöä, oli haljennut. Ei lahja, ei suuria tunnesiteitä, jouti mennäkin, jos jonkun piti.
- Keittiön tuolit ja pöytä saapuivat naarmuuntuneina, mutta arvethan komistavat niin miestä kuin huonekaluakin.
- Vuonna 1998 ensimmäiseen omaan kämppään ostamani lamppu hajosi, mutta ei ihan käyttökelvottomaksi. Ei suuri tappio sekään, kun kämpässä oli kuitenkin lamput jo valmiiksi. Ja rumakin se oli.
- Äitiltä joululahjaksi saamani kello, jonka piti olla aina oikeassa ajassa, sekosi. Ensin näytti sinnikkäästi Suomen aikaa (ehkä sillä oli jetlaaki?), ja kun otin hetkeksi patterin pois, se tuli siihen tulokseen että jossain täytyy kellon olla 14.10 tai 2.10, vaikka Moskovassa kello oli 7.58.
- Muuttotappioksi voidaan laskea sekin, että äitin lähettämä kommentti koskien Sanoja viikonvaihteeksi -postaustani oli kadonnut matkalla äitin läppäriltä mun blogiin ja internetin varastoihin. Äiti soitti perään ja selosti asiat puhelimitse, eli se hukkaus saatiin osin paikattua.
26 päivää kestänyt jatkuva hikoilu päättyi. Aamulla ulkona vain +16c. Vilpittömät pahoitteluni niille joiden mielestä on kylmä, ja lämpimät onnittelut meille muille!
Hetsku, joka yrittää pian välittää kuvallista informaatiota Moskovasta ja uudesta kodista.
1 kommentti:
Heippa Ilolasta!
Muuttotappiot vaikuttavat ihan kohtuulisilta.
Tunnearvot ajavat meikäläisellä selkeästi rahallisten arvojen edelle. Muistui silti mieleen, kun muutossa lapsen kädestä putosi kristallimalja. Sillä oli jonkinverran tunnearvoakin ja naapuri ihmetteli, kun en surrut menetystä. Sillä kertaa käytännöllinen puoleni voitti. Olin huojentunut, kun siitä päästiin eroon. Aina sai pelätä, että koska sen joku pudottaa. Sirpaleetkaan eivät satuttaneet ketään.
Onhan sitä Jyväskylän aikoina tehty pienimuotoinen muutto taksillakin. Kuski jäi ihmettelemään, mitä opiskelija tekee kassillisella tyhjiä munakennoja. Sellaiseen kysymykseen ei liene oikeaa vastausta. Kerran muistan jääneeni suremaan jääkaapin sisältöä, joka meni roskiin. Uudet farkut on heitetty menemään jne.
Toisaalta, on tullut muutettuakin aika usein, varsinkin opiskeluaikoina.
Viikonloppuna piti vähän katsella painajaista työasioista, vaikka kaikki sujuu koko ajan paremmin.
Sanna teki lapsineen vertailua kaupunkilais-oravien ja metsä-oravien syöttämisestä. Metsäoravat osaavat käyttäytyä!
Viimeksi unohdin innoissani henkilöölisyyden merkityksen!
Hetan äiti.
Lähetä kommentti