Joku on vaikuttanut muhun. Vaihtoehtoja on kolme:
a) Oikea, perinteinen talvi, johon kuuluu reilusti lunta ja tarpeeksi pakkasta, niin että se lumi pysyy maassa jopa Moskovassa, vaikka katuja yritetään suolauksella sohjossa pitääkin. Lumiset olosuhteet ja paistava aurinko tekevät päivistä valoisia, vaikka kaikki se valoisa aika tietysti ollaankin töissä, loisteputkien valossa, sälekaihtimet suljettuna kun raksamiehet kolkuttaa telineillä ikkunoiden takana.
b) Ravintolalakko, joka alkoi 2. tammikuuta. Olen nyt jopa 11 päivää pärjäillyt ilman ravintolaruokia ja -juomia. (Veden, teen tai tavallisen kahvin tilaaminen on sallittua, esimerkiksi jos on kävellyt pakkasessa monta tuntia ja tarvii sulatella naamaa.) Oli mieltäylentävää juhlaa syödä viime sunnuntaina nakkikeittoa ja itsetehtyjä sämpylöitä. En kymmenen vuotta sitten voinut käsittää, miten joku voi kyllästyä ravintolaruokailuun. Arvannette, että nyt käsitän.
c) Noin 40 minuuttia kestänyt hölkkälenkki Gorkin puistossa, pakkasella, kollegan, jonka lempinimi on Ferrari, vedossa. Se oli eilen.
Joku ylläolevista tai yhdistelmä abc on vaikuttanut siihen, että olen paljon paremmalla tuulella kuin äsken. Jopa MikkoMikko huomasi sen tänään aamulla kellon ollessa kahdeksan. Eli muutos on huomattava.
HetsQ. Varovasti nyt, ettei taika särjy.
1 kommentti:
Rakas HetsQ,
unohdit (?) vaihtoehdon d) hormonit :) ja niitähän riittää joka lähtöön, mm. rakkaus- jne.
Talvi, valo ja lenkkeily - noh, ok, mutta niissä on vähän selittelyn makua.
Puspus,
virpi
Lähetä kommentti