Siltä se siis tuntuu kun maa järisee. Että ensin miettii ajoiko joku tosi iso rekka ohi. Vai tuleeko tuo jyrinä jostain remonttiprojektista talon sisältä. Kestääpä se kauan. Ja ravisteleepa se melko paljon, kun ikkunatkin helisevät. Onko joku vesi- tai kaasuputki räjähtämässä?
Sitten hoksaa että kyse voisi olla maanjäristyksestä. Menee hölmönä seisomaan oviaukkoon. Alimmassa kerroksessa työskentelevänä pelkää että koko talo sortuu päälle. Isompaa ravistelua ei kestä ehkä kuin korkeintaan 10 sekuntia, mutta ne onkin niitä pitkiä sekunteja.
Sitten joku huutaa että kaikki ulos. Ihan kuin olisi vain odottanut joltain tätä käskyä; vasta sitten tajuaa lähteä pihalle. Loikkii portaat ylös ennätysnopeasti, eikä muista ajatelleensa matkalla (joka kestää ehkä toiset kymmenen sekuntia) yhtään mitään. Myöhemmin joku kommentoi että avoimet portaatkin tärisivät niin että joku pelkäsi että ne irtoaa.
Sitten seisoo isossa porukassa pihalla hölmistyneenä. Mitä se oli? Maanjäristys tuntuu loogiselta vastaukselta, mutta eihän täällä Yhdysvaltojen itärannikolla pitäisi järistyksiä olla. Hetken pihalla seisottuaan porukka päättää mennä sisälle. Alakerran työhuone ei kovasti houkuttele*.
Hetsku, shaken and stirred, niin kuin tässä yhteydessä kuuluu sanoa.
* Mutta ruoka kyllä houkuttelee. Otsikkoon lainattu laulu voisi jatkua että "Vaikka maa alla horjuu, niin nälkä kuole ei".
2 kommenttia:
Vaikka taivas repeää?
Olette selvinneet luontoäidin asettamista haasteista?
Päivitystä kaipailen...
=)
Terkkuja, SannaPe
Kiitos Sanna tsempistä, päivittelen taas viikonlopun aikana kun meno (ja sade, toivottavasti...) vähän rauhoittuu. Vieraita on ollut putkeen reilut pari viikkoa ja duuniakin on riittänyt. Mutta nyt tosiaan on satanut putkeen maanantaista, ja alkaa jo naapurilla kastua lattia ja se valuttaa myös meidän seinän märäksi. Oh boy. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Rankkasateet+piinaavat+Yhdysvaltain+koillisosaa/1135269210628
Lähetä kommentti