Jo vuosikymmenen ajan olen ajatellut että mankeli olisi kätevä. Suorat lakanat ovat ylellisyyttä, johon silittämistä vihaavalla ei kuitenkaan ole pääsyä (kuin satunnaisesti). Vuosi sitten kaihoni mankelin perään muuttui niin äänekkääksi, että MikkoMikko tutki jo netistä, millaisia mankeleita Amerikasta voisi saada. Amerikkalaisia antiikkimankeleita sai e-Baysta alle satasella, mutta niiden toimintaperiaate vaikutti youtube-videoiden perusteella väärältä (vaikka kai nekin lakanat suoristi). Uusinta uutta, hyöryllä varustettuja hienouksia, sai vajaalla kahdella tuhannella dollarilla. Jos olisin mankelinnälässäni uuden tekniikan perään, niin ei siinä pari tonnia olisi tuntunut. Mutta kun halusin sellaisen ikuisesti kestävän perusmankelin, jonka rullien väliin lakana laitetaan, annetaan pyöriä joitakin kertoja, ja sitten vedetään ulos.
Minulla on ilmeisesti mankelienkeli, sillä pari kuukautta sitten kuulin vahingossa kahden ihmisen keskustelua. Mankelienkeliin on helppo uskoa siksi, että ne kaksi eivät juurikaan juttele, eivätkä varsinkaan työhuoneessani, jossa sattuivat olemaan yhtä aikaa minun kanssani ihan ensimmäistä kertaa. Toinen kysyi toiselta: ”Tarvitsetko mankelia? Sellainen suomalainen Upo, nelisenkymmentä vuotta vanha, mutta toimii.” Ja toinen onneksi vastasi, ettei tarvitse. Hyvä ettei keskustelu vaikuttanut luottamukselliselta, ei tarvinnut esittää etten olisi sitä kuullut. Ryntäsin heti tarjouksen perään, ja sain ihanan ruskean Upon muistaakseni 70 dollarilla, eli noin viidelläkympillä.
Ihana Upo. Rakkautta ensisilmäyksellä. Hyvää kannattaa odottaa. Ja niin edelleen.
Kurttuinen lakana, kohtaa kohtalosi.
Muutamia nuoren mankeloijan huomioita:
- On vaikeaa kuivata pyykkiä sopivan kosteaksi. Jos työpäivän jälkeen pesee ja kuivattaa pyykit telineellä, ne on nukkumaan mennessä vielä liian märät ja aamúlla jo kuivat. Jos ne pistää kuivuriin, ne on hetkessä liian kuivat, vaikka miten kuivuria* säätäisi.
- Pussilakanoita ja muita, jotka joutuu mankeliin laittamaan monenkertaisena, on vaikea saada menemään mankeliin ihan suorina. Melkein tekisi mieli silittää niiden reunoja ennen mankelointia.
- Pöytäliina, joka on juuri sopivan levyinen, mutta jossa on vähän joustoa, on myös vaikea saada suoraksi. Reunat menevät kurttuun.
- Pyyhkeitä on helppo mankeloida kaksinkertaisenakin. Niitä ei toisaalta tarvitsisi välttämättä mankeloida, ovat parhaimmillaan pöyhkeinä, mutta aloittelijan on pakko saada onnistumisen kokemuksia.
- Pienet keittiöpyyhkeet ovat ideaalia mankelointikamaa. Vaikka ne on kyllä pesunkin jälkeen ihan rasvaisen näköisiä, eivätkä muutu salonkikelpoisiksi mankelissa käytyään.
Hetsku, lähes kätevä emäntä.
*joka ei ole Upo vaan amerikkalainen, vaikkakin ehkä samalta vuosikymmeneltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti