Hesarissa on mainio kolumnisarja jossa on sama otsikko kuin tässä jutussa. Tai en tiedä onko sarjaa enää ja oliko se edes niin mainio. Mutta sen nimi oli ainakin hyvä. Myös Facebook kysyi ainakin ennen että mitä ajattelet juuri nyt. Tai en muista tarkkaan kysyikö se juuri noilla sanoilla, mutta kumminkin samaa asiaa.
Tuo ensimmäinen kappale kuvastaa ajatuksiani juuri nyt. Että sinnepäin ja sitten sekin, vai tokko tuokaan enää niin menee, vaan enpähän kyllä mistään ala tarkistelemaankaan. Ajatuksia on liikaa, aikaa ajatella niitä liian vähän. Vaikeimpia ajatuksia ei edes jaksa ajatella loppuun, on helpompi huseerata niiden tuumausten parissa jotka kestävät korkeintaan viisi minuuttia. Keskittymiskykykin rapisee sitä mukaa.
Mutta siis, mitä ajattelin tänään?
Ajanhallintakoulutusta. Onkohan siitä julkaistu hyvää kirjaa, jonka lukemalla hallitsisi aikaa ja voisi johtaa paremmin itseään? Työnantajakin on tilannut aiheesta kursseja, mutta ei tietenkään silloin kun olen Suomessa. Nettisurffailun (jota jaksoin tehdä ehkä kolme minuuttia) perusteella Ylivieskassa on ollut (tai tulossa) aiheesta ihan mielenkiintoisen oloinen luento ilmaiseksi. Se on liian kaukana ollakseen ilmainen.
Ura-asioita. En ole kiinnostunut uran tekemisestä, jos se tarkoittaa sitä että yritän johdonmukaisesti tehdä asioita niin että pääsen kiipeämään korkeammalle organisaation hierarkiassa ja saan parempaa palkkaa (tai hienon tittelin!). Sen sijaan haluan tehdä järkeviä töitä ja oppia uusia asioita, hyvä jos niiden kautta voin jatkossakin saada kiinnostavia tehtäviä. Organisaation ulkopuolella olevan silmin voi näyttää siltä että olen saamassa elokuun alusta ylennyksen: uusia, haastavia tehtäviä (vanhojen päälle) ja lisää palkkaa (ehkä...). Kollegat tietävät totuuden: ahkerasta työnteosta palkitaan lisätöillä eikä mistään, mihin kerran on suostunut, pääse enää eroon.
Vieraita. On kulunut viikko siitä kun viimeisimmät lähti. Vieraat ovat ihania, tulkaa kaikki uudet ja tekin jotka juuri kävitte. Mutta on se jollakin tavalla rankkaakin: tottua taas siihen että iltaisin kotona on hiljaista (koska MikkoMikko on töissä). Palautua arkeen jossa syödään järkevästi ja käydään lenkillä. On pitänyt mennä monena iltana aikaisin nukkumaan ja jättää kaikki kotihommat tekemättä jotta pääsisin väsymyksestä ja havahtuisin tarmokkaana jatkamaan arkista arkea.
Hetsku, joka kumminkin nyt ajattelee taas nukkumaanmenoa. Ehkä vieraiden jetlaaki tarttuu muhunkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti