Kollega, jonka kyydissä pääsen töihin, ei kysy mitään. Hän tietää. Toinen kollega kysyy: lähdetkö töiden jälkeen happy hourille? Vastaan passaavani, jos töistä johonkin lähden (!) niin kotiin nukkumaan.
Iltapäivällä soitan hysteerisenä (nauraen) kolmannelle kollegalle: En osaa juuri nyt suomea. Kun sanotaan että auto - automme, niin miten taivutetaan samalla tavalla palvelin? Sen verran vain ymmärän ettei se ole palvelimme. Neljäs ihmettelee iltapäivällä olemustani. Miksi sulla on tukka pystyssä? Oletko ollut humpalla?
Kiellän kuivahkosti olleeni missään muualla kuin töissä. Se on totuus. Keskimäärin klo 7.15-20 joka päivä, paitsi tänään, kun lähdin jo klo 16.
Nyt, kahden tunnin päiväunien jälkeen, ihmettelen että olenko aina ollut näin väsynyt (vastaus on tietysti etten). On vaan niin vaikea verrata, sanon. MikkoMikko on sitä mieltä että hänen on vielä vaikeampi verrata.
Hetsku. Ehkä olin ehkä en, mitä väliä sen, niin kuin Matti Nykänen (melkein) laulaa.
2 kommenttia:
Toivottavasti tyot kohta vahan rauhottuu! Mua jai askarruttamaan se suomi-visa - miten se palvelin taipuu?? Puhelin - puhelimemme? Palvelin - palvelimemme? Vaikea keksia, kun kielikorva ei tunnu sanovan mitaan.
jaksamisia,
Lauralei
Joo, palvelimemme. Mä en oo täällä niin kielikatveessa että oishan tän pitänyt tulla vaikeuksitta mieleen, mutta mutkaan jäi. Viikonloppuna tuli nukuttua, joten nyt taas parempi fiilis.
Lähetä kommentti