Sunnuntaina tosin kävin iltapäivällä ilman Amaliaa teatterissa katsomassa unkarilaisen Ferenc Molnarin näytelmän Guardsman. Se ei liene suurteos näytelmänä eikä merkkiteos edes täällä, kiinnostuin siitä tuon Unkari-yhteyden vuoksi. Haluaisin käydä teatterissa useammin, paljon, paljon, mutta jostain syystä en saa itseäni liikkelle. Tosin kevään aikana kävin teatterissa kahdesti, katsomassa sekä Tampereen työväen teatterin Lämminveriset ja Tukholman kuninkaallisen draamateatterin (tms.) Fannyn ja Alexanderin. Tuntuu kuitenkin siltä että teatteriin ei ole tarpeeksi tatsia jotta voisin arvioida onko näytelmät hyviä vai huonoja oikeasti, sillä teatteri on lähes aina niin kiehtova että viihdyn. Ei tuo Kaartilainen nyt varmaan mikään mestariteos ollut, ainakaan tuo versio, mutta aika kului nopeasti ja nauratti koko kolmenkympin edestä.
Tänään ei naurattanut. Oli Amalian kaksikuukautislääkärin vuoro. Hyvää oli se että Amalia on palannut käyrille eli on sekä painossa että pituudessa isompi kuin 97% amerikkalaisista ikätovereistaan. "She is long", toteaa melkein jokainen kuullessaan että hän on vasta yhdeksän viikkoa vanha, tarkemmin sanottuna hän on 64cm pitkä ja painaa reilun kuusi kiloa.
Kyllä meitä oikeastaan tänään naurattikin. Kas tässä vaiheessa.
Tämän jälkeen Amalia sai viisi eri rokotetta, joista neljä piikkinä. Voi sitä surkeuden määrää. Amalia luonnollisesti näytti tunteensa ja järkytyksensä avoimemmin, mutta kyllä siinä Äitikin vähän kalpeni.
Eka järkytys oli onneksi ohi melko pian. Toinen aalto tuli noin kolme tuntia myöhemmin. Kirkumista ja karjumista ensin tunti, sitten rauha, mutta vain yhdessä tietyssä asennossa olkapäällä. Jopa käsien asennon muuttaminen aiheutti älähdyksen. Ei kelvannut maitokaan. Selkä ja kädet jäykkinä pitelin häntä samassa asennossa ja mietin että kuinka kauan tämä mahtaa jatkua.
Noin viisi tuntia myöhemmin, juuri hetkeä ennen kuin kotiin hälytetty MikkoMikko saapui, alkoi maito ja elämä taas maistumaan. Siinä välissä opin (tai huomasin että osasin sen jo entuudestaan?) käymään vessassa kuusikiloinen pötkö olkapäillä.
Nyt kaikki on hyvin. Vahvistusrokotukset sitten kahden kuukauden päästä...
Hetsku ja Amppu, molemmat taas hyvällä tuulella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti