10.4.14

Ruuhkaviikko

Tällä viikolla on ollut säpinää.

Anne ja Eero olivat meillä tiistaihin asti. Amppu lopetti iisin nukkumaan menon sunnuntai-iltana, joten viikkoon lähdettiin univajeella. MikkoMikko sai flunssan, jonka ensin päättelimme olevan syy myös Ampun edellämainittuun vaivaan. MikkoMikon piti tällä viikolla olla kahtena ja puolena päivänä toimistolla töissä, mutta edellämainitusta vaivasta johtuen oli vain kahtena päivänä. Kun minun työpaikallani oli kevään kiireisin viikko, ei minkään edellämainittujen hyvien syiden vuoksikaan auttanut olla pois työpaikalta, hoitamassa Amppua kotona.

Niinpä Amppua hoitivat tiistaina ensin MikkoMikko, kunnes An-Sofia tuli paikalle ja MikkoMikko pääsi töihin. Kun An-Sofian piti lähteä, Anne ja Eero palasivat viime hetken shoppailukierrokselta meille vahdiksi. Vähän ennen kuin heidän lentokenttätaksinsa oli määrä tulla, minä palasin töistä. Keskiviikkona ei ollut enää Anne ja Eero -optiota, joten kun An-Sofian piti puoli kahden aikaan lähteä, tuli Amppu apulaisekseni töihin. Tarjosin työkavereille iloista apulaista, joka osaa esimerkiksi silputa tai rytätä paperia, levitellä paperiroskiksen sisältöä ympäriinsä tai kaivaa kirjoja hyllystä lattialle. Juuri sellaisiin palveluihin ei tällä viikolla ollut tarvetta. Onneksi työpaikalla oli yksi metallinen seinälevy, johon sai kiinnitellä jääkaappimagneetteja.

Tänään olimme melkein normiarjessa: MikkoMikko kotona, tarkoituksenaan tehdä töitä kotoa käsin. Minä lähdin töihin jo puoli seitsemältä ja lohdutin itseäni ajatuksella että lähden kotiin niin pian kuin mahdollista. No, kello 17.39 se oli mahdollista, sillä vaikka käsillä oli Iso Ongelma, huomasin etten ole osa sen ratkaisua. (En kyllä myönnä olevani osa ongelmaakaan.) MikkoRukkaMikko ei juurikaan ehtinyt töitä tehdä, sillä Amppu ei meinaa nykyään nukkua päiväuniakaan. Päivisin hän on onneksi ollut unimäärään nähden hyväntuulinen, öisin herätessään ei ole, ja nyt jostain syystä öisin ei auta kuin äiti. Ei se, että äiti kävisi toteamassa että kaikki on hyvin, on yö, nukutaan vaan. Vaan se, että saa nukkua äitin mahan päällä tai, mikä ei tietenkään ole ollenkaan hyvä ajatus, että äiti antaa maitoa.

Niin että väsyttää. Että hommat on levällään, niin töissä kuin kotonakin. Jotenkin mieleen tuli että ei ollenkaa hullumpaa, että Suomessa meillä on vielä vähän enempi ansofioita, anneja ja eeroja tämmöisten viikkojen varalta.


Ei kommentteja: