...oli päivä tai synkkä yö niin muistan aina, sinut armas blogisein. En hylkää, vaikka emme aina ehdi juttelemaan. On ollut hyvin intensiivinen syksy. Alla kuvaava esimerkki siitä, mihin näinä aikoina pystyn.
Eilen aamulla otin käteeni sukkaparin. Kun on kuitenkin jotakuinkin talvi, eivät ohuet sukat välttämättä riitä ulkoillessa. Ihan pian toinen sukka oli hukassa. Ei löytynyt sieltä mistä ne hain, ei siitä minne vein ne puettavaksi. Kävelin aamukiireessä hetken ympyrää. Sitten luovutin. On pärjättävä ohuilla sukilla (koska kaapissahan ei ole kuin 30 paria lisää paksumpia).
Vein Ampun päiväkotiin. Riisuin kengät. Toisessa jalassa oli se sukka, jonka olin kadottanut. En ymmärrä miten se oli mahdollista.
#Aamu. (Näillä risuiaidoilla pitää kai nykyään puhua, ainakin Twitterissä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti