Kahdeksas joulukuuta, hyvä päivä

Päivän kuvan sijaan tänään kalenterin luukussa soi päivän biisi: YUP:n Mikään ei voi mennä vikaan. Laulun tietävät laulakoon biisiä nuotin vierestä tai sen mukaisesti, muut voivat hoilata itse keksimällään sävelellä vain laulun olennaisinta mantraa: "Mikään ei voi mennä vikaan, mikään ei voi mennä vikaan, mikään ei voi mennä vikaan...".

Jos kaikki menee hyvin eikä vikaan, kerron teille mitä tsemppasitte. Täytynee odottaa noin joulukuun kahdenteentoista luukkuun. Tai ainakin yhdeksänteen.

Hetsku, jännityksen piinassa.

Seitsemän päivä joulukuun

Joulukuun seitsemäs, Jaskan synttäripäivä, valkeni ei-valjennut. Vettä satoi koko päivän harmaalta taivaalta. Nelipäiväisen viikonlopun jälkeen arki ei kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Selvästi rytmin pitäisi aina olla neljä vapaata, kolme töitä. Eikä niitä viiden päivän töitä tehtäisi kolmessa päivässä.

Sain tänään ennakkoon joululahjan, eli tiedon SannaPin ja komppaniansa helmikuisesta vierailuista. Jee! Kaksi viikkoa saman katon alla kolmen mölymasiinan kanssa voi tarkoittaa sitä, että toinen lahja on kun vieraat lähtevät, mutta nyt odotan vain heidän saapumistaan. Odotellessa kehittelen ohjelmaa, vähän eri näkövinkkelistä kuin aiemmille vierailuille. Mikä tekee vaikutuksen seitsemän- tai viisivuotiaaseen? Huvipuistot ei valitettavasti ole auki helmikuussa. Onkohan Amerikassa HopLop? Ihop kun on vähän eri asia, vaikka sielläkin voisi vieraiden kanssa käydä. Onneksi meillä on iso telkkari ja siinä monta tv-kanavaa...















Saavuin töistä kylmään ja pimeään kotiin oltuani työmaalla noin kaksitoista tuntia. Pimeydestä minua tervehti vain tip-tip-tap. Yläkerran käytävällä satoi vettä. En tiedä mitä kaksi aiempaa vuotavaa kattoa meille valehtelivat, mutta tämä kolmas siis sanoo toden: kattomme ja putkemme vuotavat kuin seula.

Hetsku, joka ei haravoinut tänäänkään. Mutta luuttusi lattiaa, siivousta sekin.

Itsenäisyyspäivä, kuudes luukku

Satoi vettä. En päässyt haravoimaan. Enkä siivonnut. Tein sentään ruokaa, mikä on mainitsemisen arvoista siksikin, että meillä MikkoMikko yleensä kokkaa. Porkkananrunsaudesta johtuen tein inkivääri-porkkasosekeittoa joka ei ole kovin soseista ja porkkanoita ja ruusukaalia kahvissa ja siirapissa haudutettuna. Ei niin pahaa.

MikkoMikko etsiskeli kahta tärkeää paperia, etsintäalueena koko talo. Toinen paperi löytyi, toista ei. Löytyi kyllä vaikka mitä, niin kuin ostoskuitteja viime vuosituhannelta, mutta ei sitä tämän hetken tärkeintä paperia. Etsintöjen jäljiltä talo oli tietysti vielä enemmän mullinmallin.

Sen sijaan että olisimme vihdoin käärineet hihamme ja ruvenneet siivoamaan, lähdimme mustikkavadelmapiirakalle ja asioille. Ei kai sitä itsenäisyyspäivänä sentään siivota tartte.

Hetsku. Terve sielu sotkuisessa huoneessa.

Viies joulukuuta

Kun viikonloppu meni lötkötellessä, kirjoitin kahdelle ekstravapaapäivälle tehtävälistaa käytettyyn kirjekuoreen:

- postiin
- siivous
- haravointi
- joululahja- ja vaateostoksille
- joulukortit
- lenkille

Lähdimme liikkeelle ennen puoltapäivää ja palasimme kuuden jälkeen illalla. Kävimme postissa ja vaatekaupoilla, saimme hankittua myös joulukortit ja erän joululahjoja. Joulupukin apulaisena hankin jotain "katu-uskottavaa" yhdeksänvuotiaalle, jotain melkein viisivuotiaalle prinsessalle ja yhden helikopterin kahdelle seitsemänvuotiaalle. Siitä varmasti tulee tappelu, mutta kirjoitan mukaan käyttöohjeet, joihin kuuluu vekottimen käytön vuorolista.

Kun kohta vielä kuittaamme tuon lenkin pois listasta, niin huomiselle ei sitten jääkään kuin siivousta, haravointia ja itsenäisyyspäivän viettoa telkkarin ääressä. Huominen on jännittävä päivä, vaikkei tuosta vielä uskoisi. Pitäkää peukkuja!

Hetskun-ketskun, keli-keli-ketskun

Joulukuun kolmas ja neljäs

Olin eilen niin kiireinen tehdessäni ei-mitään, etten ehtinyt kirjailemaankaan. Aamu alkoi Paavon ja huolestuttavan seikan merkeissä: ruoka ei maistu. Kutsukaa ambulanssi!

Söin väkisin aamupalan ja lounaan siihen aikaan kun se oli järkevää. Arvelin että illalliseksi, jos jotain on kerran pakko syödä, voisi tilata pizzan. Pizza on lääke kaikkeen, jopa siihen kun ei tiedä mikä on. Pizzan jälkeen maistu taas kaikki: ruisleipäbruschetta, fetajuusto-pinaattipiiras, lakut, popcornit, porkkanakakku. Olimme siis juhlissa.

Eikä vain yksissä juhlissa, vaan kaksissa. Ensin synttäreillä ja sitten pikkujouluissa, joissa oli paikalla myös joulupukki ja tiernapojat. MikkoMikko pääsi murjaanien kuninkaaksi, kun sattui sopivasti paikalle.

Tälle neljännelle päivälle ei ole suunnitelmissa mitään. Aurinko paistaa, mutta emme mene ehkä edes ulos. On sunnuntai, lepopäivä.

Hetsku, jolla on edessä vielä kaksi lepopäivää tämänkin jälkeen. Nam!

Joulukuun luukku 2

Tänään heräsin lämmityssysteemin pöhinää klo 04.57. Oli pimeää, viileää ja kohinan vuoksi saatoin helposti kuvitella olevani Ruotsin-laivalla. Siihen aikaan kun yömenijöiden mekastus on tauonnut tai ainakin vähentynyt ja ennen kuin aamuvirkut eläkeläiset ja lapsiperheet kaipailevat aamiaista.

Työpaikalla en kyllä päässyt karnevaalimaiseen laivatunnelmaan. Ehkä siksi etten koskaan ole ollut työristeilyillä, joihin kuuluisi (oikeasti) kahden tunnin henkilöstökokous. Asialistan kuudesta ensimmäisestä asiakohdista ja niiden yhteensä yhdeksästä alakohdasta kävimme perusteellista keskustelua (tai monologia), kaksi viimeisintä ja kiinnostavinta kuitattiin lausahduksella "ei keskustella tästä nyt". Varmaan osa halusi myös sanoa että "ei keskustella muutenkaan, koskaan".

Kotiin oli kiva pyöräillä. Edessä on nelipäiväinen vapaa ja Paavo Nurmi sekä MikkoMikko tulevat kotiin. Nyt toinen repii riekaleiksi juomapulloa, johon on piilotettu kaksi kuivanappulaa. Toista ei vielä näy. Päätelkää kumpi on kampi.

Hetsku, jonka toisesta kalenteriluukusta tuli lahjapaketti.

Joulukuu, luukku 1

Eilen posti toi meille Suomesta partiolaisten joulukalenterit. Kaksi kappaletta, koska kahden partiolaispojan piti saada sellainen meille myydä. Herra B:n eli Oskarin kalenteri MikkoMikkolle, herra A:n eli Emilion kalenteri minulle. Tänään saatiinkin avata viisi luukkua, koska partiolaisten kalenteri on tietysti adventtikalenteri.

MikkoMikko lähti aamulla Atlantic Cityyn (siksi, "kuhan vaan") ja minä pohdiskelin itselleni jotain mukavaa tekemistä illaksi. Ehkä tapaan jonkun kaverin? Ehkä menen salille? Kävisinkö jossain kahvilassa?

Tulin kotiin töistä, luin isänpäivän Hesaria toista tuntia, katsoin sen suosittelemana norjalaisesta Päin perhettä -sarjasta ekan osan ja päätin, että joulukuussa päivitän joka päivä blogiani, vaikka mitään mainittavaa ei tapahtuisikaan. Jos en muuta keksi, laitan Päivän kuvan. Näin alkajaisiksi teen molemmat.

Tämä otos tuli vastaan kuvia järjestellessäni. Kuva on kesältä 2010. Edellä mainittu herra B helpottaa oloaan Veeran riekkuessa etualalla.

Hetsku, joka jatkaa Omaa Iltaansa pesemällä pyykiä ja viemällä roskia.