Vuoden teema on niukkuus. Vähän tai ainakin kohtuudella. Sen pitäisi kyllä päteä myös - tai ainakin edes - töissä. Tänään töissä tuntui liialta. Työmuisti joka ylläpitää listaa siitä mitä kaikkea on meneillään ja tuloillaan, on ylikuormittunut. Ja serveri humisee liian kovalla jotta voisin keskittyä.
Jos olisin lääkäri, olisin erikoistunut yleislääkäriksi. Olen tässä talossa jo toisessa tehtävässä jossa en ole erikoistunut mihinkään, vaan kaikki voi kuulua minulle. Tai ainakin kaikesta voi kysyä minulta, ja olettaa että vastaan tai etsin vastauksen. Jos ette halua minun hommiini, älkää menkö tehtävään, jonka nimike alkaa tie-. Se tie ei ole leveä moottoritie, vaan se on tuhat pikkupolkua joita pitkin päivän aikana juostaan ees ja taas, ja jos työpäivä ei riitä, mennään viikonloppuna lenkille.
Haluaisin että työtehtäväni olisi nakertaa ison jääkuutio taltalla palasiksi. Päivän aikana ei tulisi lisää pikkujääpalasia, joita pitäisi kiinnitellä, lajitella, sulatella tai arkistoida. Puhelin ei soisi, sähköposti laulaisi, ovi kävisi. Olisin huoneessa jääkuution ja taltan kanssa.
Tiedän etten oikeasti haluaisi sellaista työtä, en kestäisi olla huoneessa tuntiakaan kerralla, mutta kun on stressaantunut ja kuormittunut niin voi kuvitella haluavansa yksinäisen jääkuutiohuoneen.
Onneksi vieraita ei voi niukkanakaan vuotena tulla liikaa. E3A - T8A!
Hetsku, liian vähän kapasiteettia tai liikaa nakkeja.
Ps. Ja kun nyt kerta ruvettiin haluamaan, niin haluaisin myös osata pilkkusäännöt. Mutkuneiniinei.
1 kommentti:
Tästlähin: CAHHA-CECTPA eli Sanna-sisko.
Niukkuus ei vaivaa täällä päin, ainakaan syömisen suhteen. Tulee ahdettua maha niin täyteen, että meinaa poksahtaa. Kevennys olisi paikallaan.
Työkaveri pohti josko paastoaisi. Sanoin, etten ole koskaan, mutta Hetapa on.
Lähetä kommentti