Niin joo, jahas jahas

Tänne piti kirjoittaa jotain. Pienistä asioista vanhaan tyyliin. Mihin vire on kadonnut? Ainakaan se ei ole sieltä palannut.

Olin katsomassa viime viikolla Helsingin kaupunginteatterin Ivanovia pienessä eli Malyi-teatterissa, joka on siinä ison eli Bolshoin vieressä. Alku on mielestäni liian pitkä ja hidas, ja joku kriitikko kehuikin että (ainakin Helsingin esityksissä) eka puoliaika – voiko teatterissa puhua puoliajasta? - oli loistavaa teatteria. No, mun näkemys menee usein kriitikoiden kanssa ristiin, niin kuin Arto Pajukallion kanssa leffasta Blame it on the Bellboy. Arto ei tykännyt, me naurettiin Äitin kanssa vedet silmissä. Ehkä siksi, etteivät odotukset olleet Arton antaman yhden tähden jälkeen korkealla. Teatterilta odottaa tietysti aina paljon, ja siellä on toisaalta kiva käydä vaikka näytelmä ei niin kolahtaisikaan. Ivanov oli lopulta ”ihan jees”, toisella puoliajalla alkoi tapahtumaan. Ja näyttelijät olivat loistavia koko näytelmän ajan.

Korkean kulttuurin vastapainoksi pitää tietysti saada matalaa, esimerkiksi voi ajella peppu maata viistäen mikroautolla rataa ympäri kymmenen minuuttia niin kuin me luutapallojoukkueen kauden päättäjäisissä. Olin tietysti porukan hitain enkä mitenkään yllättynyt siitä. Tulipahan kokeiltua.

Viime viikon tähtihetki oli ensikäynti Moskovan parhaassa intialaisessa ravintolassa. Sinne ei eksy jollei ole päättäväinen mieli: ensin metrolla yhden linjan päätepysäkille, ja sieltä sitten oikeaan ilmansuuntaan bussilla muutama kilometri, ja sitten Kansojen ystävyyden yliopiston asuntolan sisäpihalle ja kohti Beirut Cafe –kylttiä, ja kun jatkaa vähän eteenpäin niin saattaa huomata Devi Cafen kyltinkin. Devi Cafe todistaa että jos ruoka on hyvää ja hinnat kohdallaan niin ihmiset tulevat vaikka ravintola olisikin kaukana keskustasta eikä matkan varrelle olisi ripustettu opaskylttejä.

Täällä se on, älkää antako epäuskon vallata: Moskovan parasta intialaista ruokaa.

Viikon paras huhu oli että Ville Haapasalo olisi perustamassa Suomeen gruusialaista ravintolaa. Pitäköön se paikkaansa!

HetsQ, jolle on tällä viikolla sattunut vain sellainen raportoimisen arvoinen asia että tulin tänään puoltoista tuntia liian aikaisin töihin. Kevät tekee hyvää!