Jo Äitiharjoittelijan postauksesta eli blogitekstistä ajattelin että munkin pitäisi päivittää blogia, mutta munkki jatkoi laiskotteluaan (hah hah!). Nyt Laurakaisalle luvattuani ryhdistäydyn minäkin. Sillä samoin sanoin, kyllä elämässä tapahtuu vaikka siitä ei ole saanut kirjoitettua.
Mistä kaikesta onkaan jäänyt kirjoittamatta viimeisen noin puoli vuotta kestäneen laiskottelun aikana? Vissiin ainakin yksistä häistä (niistä toisista siellä Kotkassa), Mikkomikon Moskovaan muutosta, Indonesian matkasta, luutapallokaudesta (mestaruus tuli taas, voitettiin 14/15 matsia ja se yksi pelattiin tasan, eli ylivoimaisesti!), useimmistakin Suomen-matkoista, vielä useammista kekkereistä ja tapahtumista, Berliinin-matkasta, paastosta...
ja kaikista just niistä hauskoista arkipäivän kommelluksista, joista oikeastaan haluaisin kirjoittaa. Sillä en ole suurien asioiden (okei, mun elämän suurien asioiden kuten Siperian-junamatka tai häät) raportoija. Pienet jutut saavat minut helpommin tarttumaan moderniin kynään eli näppäimistöön.
Nykyään on muuten tosi rankkaa kirjoittaa kynällä paperille omia osoitetietoja pidempiä tekstejä. Jopa kuukausittainen kortti Loorakkille meinaa krampauttaa käden. Miten koskaan kirjoitin monisivuisia kirjeitä? Tai ylioppilasesseitä? Miten koskaan pääsin ylioppilaskirjoituksista läpi, ja jopa ihan hyvin paperein? Katsellessani lehdistä keväisin ylioppilaskokeiden kysymyksiä näen keskellä päivää painajaisen, jossa multa vaaditaan ylioppiluuden II-vaihe, eli yo-kokeet suoritetaan toistamiseen. (Älkää lukeko tätä, ylioppilastutkintolautakunnan tyypit!)
Mutta siis, pää on taas auki. En silti aio aukoa päätäni, vaan kerron tästä lähtien taas kun mieleen juolahtaa jotain hauskaa. Nyt juuri juolahtaa: uni. Siispä nukkumaan.
HetsQ, kello vasta kymmenen ja petikamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti