Ensivaikutelmia ja kulttuurishokkeja

Ensin tulivat kulttuurishokit. Shokki-sana on ehkä liioittelua, mutta olkoon, kai Amerikassa voi liioitella? Ne alkoivat jo Moskovassa Domodedovon lentokentällä: pitkä litania kysymyksiä ennen kuin pääsimme edes check in -tiskille: milloin ostitte laukut, kuka ne on pakannut, onko ne olleet koko ajan tarkkailussanne, kuinka kauan teillä on ollut teidän kamerat ja tietokoneet...? Sitten lentokoneessa kaikki se ärsyttävä kohteliaisuus ja hanittelu. Ja kaikki se (vähä) mössösnack mitä kymmenen tunnin lennolla tarjottiin. Ja ne kieltokyltit ja ohjekuulutukset ja lakipykäliin vetoamiset.

Kotiin saapuminen oli positiivinen shokki: näinkö ihana se onkin! Tämäkö on meidän koti? Ollaanko me lomalla vai asutaanko me nyt täällä Amerikassa (tämä olikin vaikea kysymys maahatulokorttiin täytettäväksi)? Rivitalo onkin paritalo ja "vanhan talon malliin vähän säilitystilaa" onkin monta omituista komeroa kolmessa eri kerroksessa. Lautalattia narisee ihanasti (ehkä joskus tulevaisuudessa jopa liikaa) ja se takkakin on nyt mulla kotona!

Ja vaikka lähi-Exxonin Tiger Mart ei tarjoakaan meille todennäköisesti kuin ne eväät mitä joskus sunnuntai-aamuisin saattaa tarvita, niin noin vartin kävelymatkan päässä on mahtava ruokakauppa, missä on kaikkea ihanaa, terveellistä ja jopa ihan kohtuullisen edullistakin.

Eikä vielä ensimmäisenä iltana tai aamuna kukaan ollut minkään piirakan kanssa kotiovella hymyilemässä ja toivottamassa tervetulleeksi ja tekemässä oloamme epämukavaksi.

Niin kuin MikkoMikko sen totesi: surullista sanoa, mutta ainakin ensimmäisen vuorokauden perusteella Washingtonissa on paljon helpompi olla kuin Moskovassa.

Mutta se Moskova! Se onkin eri lailla ihan ässä paikka.

HetsQ, jonka Life is Good.