En ole kirjoittanut sillä koen ettei ole mitään erikoista raportoitavaa. Käyn töissä ja salilla, jälkimmäisessä innokkaammin kuin ensiksi mainitussa. Haravoin pihaa. Pesen pyykkiä ja pinoan puhtaita ja jo päällä olleita iltaisin sekaisin läjään kun en jaksa viikata niitä, ja sänkyyn on kumminkin mahduttava nukkumaan. Haeskelen kadonnutta kalenteria ja tiskiainepulloa, jotka molemmat varmasti ovat jossain täällä, mutta lymyävät piiloissaan. Silppuan granaattiomenaa valmiiksi aamupalaa varten, ja keittiön seinät näyttävät siltä kuin siellä olisi teurastettu pieni possu. Teen puolipahaa mustikkapiirakkaa (joka on oikeasti ihan hyvää, mutta jotenkin outoa). Huomaan ilman kylmentyneen ihan pakkasen puolelle asti ja rasvaan käsiäni Pirkka-käsivoiteen perään haikaillen.
Vaan johan siinäkin oli sanottavaa. Eikä se elämä niin tylsääkään ole. Suunnittelen Karibian-risteilyä tammikuulle, tapaan kohta veljeni New Yorkissa jos Finnairin lentoemännät suovat, ja jännityksellä odotan päivää kun lehti-imuriauto tulee ja imuroi haravoimamme lehdet kadun varresta kyytiinsä.
Sitä paitsi tossa sosekeitossa on niin paljon inkivääriä, että meinaa tulla itku.
Säpinää! Hei, soittakaa poliisit! Säpinää!
Hetsku, joka odottelee että taulujen tarranauhat kuivuisivat! Siitä ehkä lisää ensi kerralla (tai sitten ei).
2 kommenttia:
Ou nou! Nyt sitä säpinää jostain, vaikka väkisin. Finskin lentoemot kyllä vissiin järjestivät sellaista ei-toivottua säpinää...? Pöh.
Täällä odotusta ja unettomia öitä joita puolen tunnin välein tapahtuvat vessareissut värittävät. Että ennysiitäsäpinästätiijjä. Kohta se kai alkaa, silti.
No nyt sitä on saatu sinne taloon sit säpinää kolmisen kiloa. Onnittelut vielä tätäkin kautta.
Täällä mössö jatkuu. Onneksi kohta on joulua ja huomennakin jo perjantai.
Lähetä kommentti