New York oli edelleen kiva kaupunki (jos ei nuku hostelli Uptownissa). Korkeat talot ja suorat tiet tekevät maisemista jotenkin huikaisevia. Hyvän paikallisoppaan avulla löysimme kivoja ruokapaikkoja ja testasimme illalla noin kahtakymmentä eri ravintolaa, aina eteisen verran. Väkeä oli ehkä vähän liikaa meidän makuun.
Kuvan otti mun MikkoMikko - M.O.T.
New Yorkiin palaamme vielä monta kertaa. Sitä paitsi: Kotona Washingtonissa parturi leikkasi 65 dollarilla hiukseni huonosti ja siinä kesti aika kauan. New Yorkissa parturi leikkasi hiukseni 20 dollarilla nopeasti ja ihan hyvin. Ja kun 45 dollarilla saa meno-paluubussilipun New Yorkiin niin siellähän kannattaa käydä vaikka parturireissulla pelkästään!
Surua syksyyn on tuonut kuolema, joka tuntuu saapuvan aina kolmesti yhteen piiriin. Ensin Pappa nukkui ikiuneen isosiskon 40-vuotissynttäripäivänä. Kuolema ei ollut yllätysvieras vanhalle ja vuodelevossa olevalle ihmiselle, mutta on se viimeinen hetki siitä huolimatta aina järkyttävä, tyhjä ja niin...surullinen.
Myöhemmin kuulin että Papan työkaveri kuoli hautajaisissa hautausmaan portille. Ja muutama päivä myöhemmin kuulin moskovalaisen työkaverin lähteneen samalle matkalle.
Joten mitä enää voi sanoa? Ei kai juuri mitään.
Mutta elämä se vaan jatkuu.
HetsQ, joka toivottaa kaikille levollista unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti