Ennen kuin pääsen raportoimaan matkasta, täytyy tarpoa ensin arjessa. Eli herätä aikaisin, kävellä töihin, selvittää loman aikana kertyneet sotkut ja yrittää selvitä samaan aikaan virtaavista uusista sotkuista suurinpiirtein määräajassa.
No, nyt on onneksi perjantai, ja sain MikkoMikolta huomiselle ulkonaliikkumiskiellon (eli oikeesti käskyn ottaa rennosti, jota itse tulkitsen niin, ettei mun tarvitse pukea ulkovaatteita päälle).
Tänään aamulla mietin otsikkoaihetta. Että miten näennäisesti helppoon kysymykseen löytyvä helpolta kuulostava vastaus on niin vaikea? Mutta koska helppo+helppo ei käsitteeksi voi olla yhtä kuin vaikea, niin ainakin toisen on oltava vaikea. Mutta onko se kysymys, vai sen vastaus? Vai molemmat? (Yrittäkää ymmärtää, aamutokkurassa ajatuksenjuoksu on jotakuinkin korkeintaan näin selvää.)
Jaa mikä oli se kysymys? No se, että miten saisi aamuun puoli tuntia lisää aikaa? Ja se näennäisesti helppo vastaus olisi tietysti: heräämällä puoli tuntia aikaisemmin. Jotka yhtään minua tuntevat, tietävät, että se ei ole helppoa.
Oikeasti helppo vastaus tuohon olisi "menemällä puoli tuntia myöhässä töihin", mutta se ei ole ilmeisesti yhteiskunnan, työyhteisön, sanattoman sopimuksen, suomalaisen työmoraalin, virkaehtosopimuksen tai työajanseurannan mukaan se oikea vastaus.
Ja jos tuota edellä mainittua probleemaa ei ymmärrä, voin antaa toisenkin esimerkin. Tähän aikaan vuodesta, jos yhtään seuraa mediaa, on nimittäin esillä toinen vastaavanlainen kysymys-vastauspari. Kysymys: Miten voi pudottaa painoa? Vastaus: Kuluttamalla enemmän kuin mitä syö.
Ja kuinka helppoa se onkaan.
Hetsku, selvästi maailmankaikkeuden perimmäisten arvoitusten äärellä.
1 kommentti:
Noh,vastaushan on yksinkertainen: tule äipän luo vähäksi aikaa asumaan. Äippä haukottelee, tai ainakin niiskuttaa jo klo 22.10 niin, että on pakko mennä nukkumaan.Tämä vaatii kyllä muutaman viikon.
Toinen vaihtoehto on muuttaa vähän lännemmäksi, jos se on mahdollista.
Asiantuntija sanoi, että aamu-, tai iltaunisuus ei johdu geeneistä, Tämä pätee meidän perheessä. Tuntui joskus kiduttavalta, kun pikku Heta seisoi häkkisängyssä pirteänä, kun äippä oli jo epätoivoisena menossa nukkumaan.
Aamulla ongelmatilanne jatkui, muttei niin pahana.
En muista koskaan myöhästyneeni töistä aamu-unisen lapsen takia. Ongelmana oli löytää 2 kertaa kaikkea, varsinkin talvella.Tässä asiassa en ole koskaan kadehtinut Sannaa. Että 3 kertaa (2 plus 2 plus 2),siis lapaset,sukat ja kengät.Paukkupakkasissa vielä kerrotaan kahdella. Ja sitten muut vaatteet!
Eli:olet hyvässä tilanteessa!
Lähetä kommentti