Mitä mää tekisin? Ei oo mitään tekemistä.

Siivoaisit. Ompelisit vihdoin saamistasi kankaista ne verhot. Kävisit siellä salilla. Askartelisit joulukortteja. Päivittäisit blogia!

Blogiin vaan ei tunnu olevan tarinaa. En ole ollut matkoilla, olen ollut kotona ja töissä, eikä niistä kummastakaan ole raportoitavaa. Ei ole sattunut erikoisia tapauksia tai muuta kummallista tai hassua.

Töissä väännetään arkiaskareiden ohella pikkujouluista. On varmasti mukavaa juhlia porukalla perjantaina työviikon jälkeen työpaikalla kun ollaan kolme viikkoa tapeltu järjestelyistä ja pakotettu vastentahtoisia ihmisiä keksimään ohjelmaa. Kohottaa yhteishenkeä kuin superhiiva.

Kotona olen, sitten viime blogipäivitysten, levännyt tyytyväisenä reissujen ja rankkojen työviikkojen jälkeen, mutta nyt alan kyllästyä. Kaipaan säpinää. Kaipaan ihmisiä ja harrastuksia. Uhosin että voisin harrastaa vaikka siivousta, jos sitä voisi tehdä joukkuelajina. Onhan mulla MikkoMikko ja sehän ei ole ihan vähän vaan paljon! Mutta mä olen laumasielu, eikä kaksi ole vielä lauma. Ei kaksistaan ole kiva pelata pesäpalloa tai järjestää bileitä. Kaksistaan on kyllä hirmu kiva katsella takkatulta ja käydä lenkillä.

Mutta mulla on siis ikävä. Kaikkia niitä mukavia ihmisiä, joita tunnen.

Hetsku, joka lähettää takkatulenlämpöisiä terveisiä kaikille tärkeille! Eilen oli kiitospäivä, joten lähetän vielä kiitoksetkin teille.