"Pysy pois täältä! Mene muualle! Jos tulet vielä tänne, joudumme tappamaan sinut, emmekä halua tappajiksi. Etkä sä varmaan halua kuolla?" Melskaan keittiössä hiirelle, jota en ole nähnyt, mutta joka siellä on ainakin kahtena päivänä käynyt.
Perjantai-iltana istuimme olohuoneessa ja havahduimme kolinaan keittiössä. Ensimmäisenä ajatuksena mulla oli että siellä on joku: ihminen tai eläin. Ihmisajatus unohtui aika pian, ja eläinajatuskin, kun MikkoMikko kävi tarkistamassa ja totesi ettei siellä ole mitään. "Tiskialtaassa joku lusikka tippui lautasen päältä tai jotain", arvelin.
Kohta kuului uudestaan kilinää. MikkoMikko tarkistamaan. "Älä nyt tule tänne", sanoi hän rauhoitellen minua, joka toistaiseksi olen kuljetuttanut linnut ja hyönteisetkin ulos. "Mikä siellä on", huusin kauhistuneena sohvalta. "Hiiri? Rotta? Orava? Lintu?"
Hiirtä ei saatu kiinni lävikön avulla perjantai-iltana. Tutkimme keittiön alakaappien taustat, siirsimme hellaa ja jääkaappia. Jääkapin alta löytyi papanoita, mutta hiirtä ei enää nähty.
Lauantai meni hiirihavainnoitta. Siirsimme kyllä kaikki ruuat jääkaappiin, banaanit ja omenatkin, jotka normaalisti on pöydällä. Mutta leipä jäi kahvinkeittimen viereen. Aamulla leipäpussissa oli reikä ja kahvinkeittimen vieressä oli papanoita.
Kohta lähdemme loukkukaupoille. "Minä olen ihminen ja ihminen on luomakunnan kruunu", huudan hiirelle. "En halua sinua sisälle ja jos vielä tulet niin tapan sut". Karmeaa puhetta, mutta ei tässä muukaan auta.
Hetsku, tappajaksi kahdessa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti