Ennakkotunnelmia venäläisistä häistä

Koska ainakaan suomalaisen perinteen mukaisesti sulhanen ei saa nähdä morsiamen mekkoa ennen hääpäivää, en voi paljastaa omaa huomista juhlaluukkiani. Sen sijaan muutama kuva sulhasesta eli Mikosta eli Mishasta:

Venäläisen miehen tyylin perusta on tietty kengät.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua: työkaverini lainasi onneksi Mikolle tonttukegät.

Samainen kollega vei Mikon Kosmomolskij prospektille parturiin numero kolme.

Venäläinen hiustenleikkaus 150 ruplaa eli kolme euroa.

Хетску, joka huomenna saa venäläisissä häissä Миша:nsa.

Кувиа Петроскойста

Eli kuvia Petroskoista. Kun kirjoittaa (vahingossa) suomea kyrillisin kirjaimin saakin nerokkaan otsikon. Kun en keksinyt mitään repäsevämpää.

Olemme juuri saapuneet Petroskoihin. Junayö platskarta-paikoilla takana. Platskarta-vaunussa kaikki nukkuvat yhdessä tilassa, ilman ääniä tai hajuja rajoittavia väliseiniä.

Ryhmäkuva, joka piti ottaa siksi että taustalla joku väsynyt mies kyykistyi lepuuttelemaan valojen vaihtumista odotellessa.

Hotelli Severnajan eli Pohjolan hääsviitin koristeita. Ikkunasydämien lisäksi hääparille oli laitettu sydäntyynyt ja lämmintä, makeaa shamppanjaa.

Hotelli Severnajan illallisravintolassa votka ja (makea) kuohuviini tarjoiltiin lämpiminä, mutta punaviinille sai oikean jääkuulerin. Me viilennettiin votkaa tavallisessa lasissa.

Mikolle oiva talvihattu. Ei kelvannut (vielä).

 

Mies, kori ja Äänisen rantakatu.

Rantakadun taloja, kolmea eri sorttia sulassa sovussa?

Ääninen, äänettömän ihana Ääninen.

Tyhjäksi "juotu" kaakomuki näyttää Venäjällä tältä.

HetsQ, joka tykkää Petroskoista´, mutta ei ehkä komennuksen vertaa.

Petroskoin lätäköt

Jos sataa, Petroskoi on yksi lätäkkö, josta ei selviä kuivin kengin. Jos on aurinkoista, Petroskoi on kaunis ja sen rantakadulla voi ihastella toista lätäkköä, nimittäin Äänistä. Ja saada lomaa Moskovan äänistä.

Blogini on täynnä lupauksia raportoida myöhemmin ja laajemmin, joten nyt en lupaa (mutta silti yritän).

Nyt on nimittäin häästressi, joka tulee siitä kun kolmen kuukauden sisään kolmannen kerran järjestää häitä. Vaikka missään häissä meillä ei ole ollut mikään niin justiinsa, on säätämistä yllättävän paljon. Nyt, neljä yötä ennen Moskovan häitä, täytyy löytää häämekko. Lähden siis yhden metrolinjan toiseksi viimeiselle asemalle tapamaan Juliaa, joka myy mekkoansa. Jos musta ei enää kuulu, aloittakaa etsinnät Rjazanskij prospektilta. Saatan olla pukeutunut morsiusmekkoon.

HetsQ - ei häistä selviä stressittä (paitsi ehkä Laurakaisa, eikä ehkä edes hän.)

Bouldikset (heitä en oo kyllä hirveesti kaivannut)

Ulkomailla asumisessa voi olla vaarana että tippuu kotimaan tärkeiden asioiden kärryiltä: ei osaa käyttää HKL:n matkakortteja, ei tiedä ettei Radiolinjaa ole ollut pitkään aikaan tai mitkä kaikki Helsingin ravintolat onkaan seduloita, ei tunne idols-tähtiä tai ei ymmärrä jotain hokemaa jostain tv-sarjasta tai mainoksesta. Tai ei tiedä onko Ridge Brooken vai Taylorin kanssa!

Lääkkeeksi meille ulkosuomalaisille, mutta myös niille, jotka eivät ole sarjaa katsoneet ollenkaan ja aloittaisivat kunhan tietäisivät mitä tähän mennessä on tapahtunut, on onneksi siskoni SannaPin juonitiivistys:

Ensin Brooke on köyhän perheen nuori tyttö ja Ridge rikkaan perheen nuori poika,
Brooke rakastuu Ridgeen ja Ridge Brookeen,
mutta Ridgen äiti Stephanie ei halua Brookea Ridgen vaimoksi ja tekee kaikkensa estääkseen liiton.


...ja sata vuotta myöhemmin:


Brooken ja Ridgen poika on mennyt Stephanien ja Brooken isän kanssa naimisiin ja huomannut, että onkin rakastunut Brooken vielä syntymättömään vauvaan, ja kun vauva syntyy, huomaakin olevansa tämän isä. No ei se mitään, sitten vauva paljastuukin Ericin isäksi ja Eric on juuri mennä Brooken kanssa naimisiin, kun hän huomaa olevansa Stephanien äiti….

HetsQ, taas ja sata seuraava vuotta Bouldis-kärryillä.

Paha tiistai

Olen aiemminkin valittanut: tiistai on kamala, paha päivä. Maanantaisin, niinku eilenkin, tsemppaan että kyllä tämä tästä, kahdeksan tuntia töitä ja sit voi mennä vaikka kotiin päiväunille. Tiistaina se ei enää auta. Tiistaina on vastassa kaikki arkipäivät. Maanantaina täytyy selvitä vain maanantaista, tiistaina koko loppuviikosta.

Eilen oli siis perusankea maanantai, jota piristi se, että kävin arkisista asioista sähköpostikeskustelua SannaPin kanssa. SannaPi kertoi muun muassa lähtevänsä kahville, jolloin jostain syystä mulle tuli mielikuva että kahvin kanssa tarjotaan rouhesämpylöitä joiden välissä on juustoa ja salaattia ja ehkä jotain makkaraakin, ja seurauksena tietty kamala nälkä. Ja sitten SannaPi vielä vahvisti että kyllä vaan, juuri sellaisia sämpylöitä oli tarjolla. Voi sitä aamukahvisämpyläkateuden määrää!

Illalla päätin olla viisas ja varautua pahaan tiistaihin ja kalapäivään. Töiden jälkeen kun on vielä venäjän tuntikin, ja sen jälkeen tarkoitus on käydä uimassa, joten parempi varautua sellaisin rouhesämpylöin. Kaupasta löytyi juuri oikeanlaisia, ja aamulla heräsin ajoissa jotta ehdin syömään puuroaamupalan, ja tekemään ne sämpylät, kaksin kappalein, juustoa, salaaattia ja makkaraa.

Töissä SannaPiltä tulee taas viesti. "Muistitko tehdä eväät?". Muistin! ....vaan enpä muistanut ottaa niitä mukaan.

HetsQ, jonka mielestä kotiin jätetyt valmiit eväät on pahinta mitä voi olla. Ainakin just nyt.

Siviilisääty: sairas

Taisin päästä vauhtiin, tuli heti toinen hauska juttu kerrottavaksi.

Sain viime kuun lopussa rahaa työnantajaltani: 0,54e. Onneksi palkkapäivä on kuun 15. päivä, joten kyse ei ollut siitä, että vaikeina aikoina palkkaa maksettaisiin vähemmän. "Joku ves-korotus varmaan", ajattelin, nehän nyt saattaa olla tollasta nanoluokkaa.

Tilinauha toimistolla paljasti todellisen syyn: minulle on maksettu sairauslomalisää ajalta 4.9.2009. Otin yhteyttä palkanlaskentaan, että onkohan joku mennyt väärin, kyseessähän on vihkipäiväni, joka on kyllä palkallinen vapaapäivä, mutta ei kai sitä sentään sairaudeksi luokitella?

Kohtelias vastaus tuli parin-kolmen henkilön kautta. "Kaikki on mennyt oikein. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, vihkipäivältä maksetaan sairauslomalisää."

HetsQ, siviilisäädyltään sairas?

Juhlia ja ryhtiliikkeitä

Tunnen piston. Ei voi vain odottaa että muut päivittävät, täytyy myös itse päivittää eikä vaan päivitellä että pitäisi päivittää.

Viime aikoina olen lähinnä suunnitellut juhlia, juhlinut, toipunut niistä, ja aloittanut ryhtiliikkeen juhlien jälkeen. Nyt mennään ryhtiliikkeessä, ja siihen kuuluu blogin päivittäminen.

Polttarijuhlaraportti taitaa jäädä, kerron illasta vaan hauskan hetken.

Kaupunkikierroksen, banjailun ja illallisen jälkeen menimme porukalla rokkiklubille. Klubi on kellarikerroksessa, sokkeloisen käytävän päässä. Varauloskäyntiä tuskin on. Musiikki soi niin kovalla että muut katsovat kateellisena kun mulla on korvatulpat mukana ja korvissa. Tupakkaa poltetaan niin ettei käry lähde vaatteista kuin pesemällä. Alkoholiakin nautitaan suomalais-venäläiseen tapaan ihan reilusti, ja klubilla esiintyvän suomalaisen bändin solisti kaatuu rumpujen päälle kesken esityksen. Innokkaat katsojat eivät siitä hämmenny, vaan rynnivät pienellä tanssilattialla niin että herkemmät ovat varmasti mustelmilla. Meininki on siis aika itsesuojeluvaistotonta. Vaan huolestunut venäläinen nuori mies koputtaa olkapäähäni ja huomattaa: "Sinulla on kengännauha auki."

HetsQ, jonka tuumasi että ilta oli monella muulla tapaa paljon vaarallisempi, mutta toisaalta, mikseipä minimoisi kompastumisen vaaraa ja solmisi kengännauhan.