Puhu suomea!

On se hyvä että laitteet osaavat suomen kieltä.

Hetsku, joka saatteli juuri navigaattori-Joonaksen ja Rosan matkalle kohti Wieniä.

Mielenkiintoista!

...on se, että olen kahtena peräkkäisenä päivänä sanonut MikkoMikolle, että tunnen itseni amerikkalaistuneeksi. En ole varmaan muuttunut yhtään miksikään, mutta mielenkiintoista olikin pohtia miksi se tunne tuli niissä tilanteissa kun se tuli.

Eilen kävelimme Washingtonin "vanhassa kaupungissa" eli Georgetownissa ja etsimme kaverin avovaimolle tiettyjä Uggin kenkiä. Itse en ymmärrä niiden karvatossujen ihanuutta, mutta autan salapoliisi- ja hakutehtävissä aina innolla, varsinkin kun saan tarkat ohjeet. Menin liikkeeseen, kaivoin kännykän ja sieltä viestin jossa kenkien malli ja väri oli kerrottu, ja kysyin että löytyykö näitä. Ei löydy, eikä löytynyt kaupan omasta ohjelmasta koneeltakaan moisia kenkiä. Myyjä olisi mielellään esitellyt muita malleja, mutta sanoin että sorry vaan, mua kiinnostaa vain juuri tämä tietty. Myyjä neuvoi menemään vielä toiseen liikkeeseen, josta sain saman vastauksen, ei sellaisia kenkiä tuntunut olevan heidän mielestä olemassakaan. Ja jostain syystä juuri tässä tilanteessa tunsin toimivan kuin amerikkalainen nainen shoppailemassa käydessään. Miksi? En ymmärrä. Kai suomalainenkin nainen hakee kaupasta joskus jotain tiettyä? Tai chileläinen?

Tänään iski sama tunne salille mennessä. Yleensä pakkaamme reppuun salivaatteet, pyyhkeet ja puhtaat alusvaatteet, menemme salille, vaihdamme urheiluvaatteet, urheilemme, käymme suihkussa, puemme puhtaat vaatteet päälle ja lähdemme kotiin. Alastomuushan on täällä kuntosaleillakin vähän no-no, joten usein suihkussa ja saunassa1 käyvät puhuvat jotain muuta kieltä kuin englantia2, amerikkalaiset hyppäävät niine hyvineen autoon ja ajavat kotiin suihkuttelemaan. Tänään kumminkin päätin jo kotoa lähtiessä, että kävisin vasta kotona suihkussa. Ulkona on niin kuumaa ja hikistä, että kotiin saapuessa olisi joka tapauksessa hikinen. Ja mitä sitä toisaalta salille vaatteita vaihtamaan kun ne urheiluvaatteet voi vaihtaa jo kotona. Mukaan vaan vesipullo, avaimet ja pari lehteä, joilla voi viihdyttää itseänsä kuntopyörän tai stepperin ääressä. Ja taas se iski, bim! Tunne siitä että tekee asioita niin kuin amerikkaiset. Tai että näyttää edes vähän siltä.

Oikeasti en tee yhtään mitään eri lailla. Mistä siis on kyse? Ehkä alan sopeutua tänne? BIM!

Hetsku, joka huomaa että tasan vuosihan siinä vaan menikin, jos siitä on kyse.


1 Jossa ollaan pyyhe päällä eikä heitetä vettä, sillä "täähän on sähkösauna!".
2 paitsi se umpimielinen suomalainen, joa ei puhu mitään ja heittää vettä kiukaalle

Kas kas, mitäs meillä onkaan laatikossa?

Kaksi vuotta sitten mietimme muuttaako Amerikkaan vai Afrikkaan. Afrikka houkutteli, mutta arvelimme että Amerikassa lie MikkoMikolle paremmin työpaikkoja. En erityisesti kadu valintaamme1, mutta joskus mietin millaista olisi asua Tansaniassa. Varmasti vähemmän tärkeilyä kun ei olla maailman navassa. Paljon enemmän kaikkea uutta, teeveestä ei-tuttua. Parempaa ruokaa, ehkä? En tiedä, sillä en ole Tansaniassa koskaan käynyt. Selvittääkseni millaista mikään on Afrikassa täytyisi varmaan matkustaa (tai muuttaa) paikanpäälle.

Yhtenä loputtoman pitkän lomanjälkeisen arkiputken työaamuista2 kaivelin lähtiessäni postinjakajan auki jättämää postilaatikkoa. Siellä liikahti joku. Vedin käteni laatikosta ja huusin niin niin kovaa, että MikkoMikko kuuli huutoni sisälle ja yksi laulukaskas vaipui koomaan huudostani.

You've got mail!

Näinhän tää otus näyttää melkein sympaattiselta. Enpä vaan ehtinyt säikähdyksissäni katsoa häntä tarpeeksi tarkkaan.

Meillä MikkoMikolle kuuluu hyönteisten ja lintujen poisto sisä- ja ulkotiloista sekä niiden kuvaaminen.  Minun kontolle jää huutaminen, sekä sen pohtiminen, että kuinkahan ehkä Washingtonia ötökkäisemmässä eteläisessä Afrikassa pärjäilisi meikäläisen hermoilla.

Hetsku, jonka eräällä veljellä tosin saattaisi olla Afrikassa vielä Hetskuakin vaikeampaa

1 Vaikka ohjelmistotestaajan paikkoja ei joka nurkalla vastaan tulekaan.
2 Joita on takana nyt siis vasta 10. Kuinka väsähtäneltä kuulostankaan jo nyt.

Body pump

Hetsku: Sanopa joku hyvä syy miksi en menisi body pumppiin noin tunnin päästä?

SannaPi: Siel voi tulla sydäri.

Hetsku: No se on kyllä hyvä syy. Toisaalta sydäri voi tulla jos ei harrasta liikuntaa.

SannaPi: Mut se tulee nopeemmin jos nyt meet rehkimään.

Hetsku, jonka kroppa jäänee tänään pumppaamatta.

Tip, tip, tap, toinen osa

Elämäni on kangistunut kaavoihin.

Kaava 1: Aina kun tulemme Amerikkaan, näemme ensimmäisen yön jälkeen pihallamme kolibrin. Se on mukavaa.

Kaava 2: Aina* kun palaan kesälomalta kotiin, saan nauttia kodin onnesta muutaman päivän ja sitten sisällä alkaa sataa. Déjá vu, etten sanoisi. Tällä kertaa keittelin aamupuuroa kun aloimme molemmat kuulla outoa naputusta olohuoneesta.

Juuri ennen puhkeamista katto näytti tältä

Kuvailisin tuota miestä ämpärin kanssa optimistiksi, mutta minä en tunnekaan häntä, sillä en ollut paikalla. Kuvan otti MikkoMikko.

Nyt katto näyttää tältä:

Tuolla reiän sisällä on ruosteisia noin 70 vuotta vanhoja putkia. Pikkuriikkinen putkimies minussa sanoo että sen korjaaminen ei käy hetkessä. Siihen asti emme laske vettä yläkerrassa, emme missään muodossa.

Hetsku, jonka päässä soi vaan Laura Närhen biisi "tämä on totta, tämä on totta".

*No okei, ainakin viimeiset kaksi kertaa.

Meniskö autokouluun?

Kun halvalla sais, niin mun pitäisi kuulemma ajaa ajokortti täällä. En vakuutu yhtä helpolla kuin Sulo V. Aion selvitä tästä maailmasta ilman, ainakin toistaiseksi.

Illalla, eli juuri äsken, nauroin tälle videolle niin paljon että MikkoMikkokin havahtui elokuvansa ääreltä. Mietin jostain syystä että kannattaisiko sittenkin mennä autokouluun? (En tiedä mikä videossa minut sai sitä edes harkitsemaan.) Yritin siinä hirnumisen lomassa selittää etten naura vahingonilosta, vaan siitä että tuollaista vaan sattuu, eikä siinä itkukaan auta (siis jos kehenkään ei satu). Jos tuo video ei naurata, nukkukaa huonosti (max 6h), tehkää 9-10 tuntia töitä vähillä eväillä ja menkää sitten cocktail-kutsuille pariksi tunniksi. Sen jälkeen valvo vielä liian pitkään, lue hauskoja tarinoita ja sitten katso tuo video. Joko naurattaa?

Nyt en ainakaan ajatellut mennä autokouluun, sillä olen päässyt täällä vihdoin pyöräilyn makuun. Olen huristellut lainapyörällä kaksi ihanaa pyörälenkkiä. Välillä pitää ajaa autojen seassa (ja osata liikennesäännöt), mutta täällä on myös ihania pyöräteitä metsän siimeksessä.

Yhdessä hetkessä manaa maailman monimutkaisuutta ja sitä kirottua huonoa tuuria, että onkin kesälomalla yhden viikon ajan kaksi vuokramökkiä eri puolilta Suomea. Että voiko huonompaa säkää olla? (No voi, ehkä viidellä miljardilla ihmisellä.) Toisen hetkenä on yliväsynyt ja on tikahtua nauruun kun jonkun auto ei meinaa millään mennä parkkiin.

Hetsku, jonka tavoitteena on nukkua ensi yönä kahden lakanan välissä (täällä on jo aika kuuma) eikä vaan yhden alla.

Hallitusneuvotteluissa

Olin viime yönä hallitusneuvotteluissa Säätytalossa. Neuvotteluista en tosin paljoakaan muista, mutta olo oli helpottunut kun ne olivat ohi. Asettauduimme ryhmäkuvaan, sellaisiin joihin EU-maiden ministeritkin järjestäytyvät kokouksiensa jälkeen. Harmittelin etten ollut huomannut laittaa puhdasta paitaa päälle, mutta onneksi minulle tarjottiin purppuranpunaista viittaa. Se sopi oikein hyvin ja näytin mielestäni älykkäältä, vaikka vähän ihmettelin miksi olin päässyt mukaan koko tilanteeseen ylipäänsä. Tarkistin lattiaan piirretystä kartasta missä minun pitäisi seistä: ylärivissä, kolmantena vasemmalta. Viereeni tuli valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, joka paikalleen tultuaan otti minua kädestä kiinni, jotta pysyisi pystyssä kaltevalla pinnalla, jolla seisoimme. Hänen kätensä oli kylmä.

Hetsku, joka ei voi vielä kertoa lisää, koska Jyrki on valinnut niukan tiedotuslinjan.