Amalian kakskuukautislääkäri on maanantaina, jolloin saamme uudet, "tarkat" mitat. Yli kuusi kiloa tuo tyttö taitaa jo painaa, pituudesta liikkuu vain arvailuja. Huimaa vauhtia hän kuitenkin kasvaa ja on aikamoinen amatsooni ikäistensä poikien seurassa.
Viime yönä Amalia sivusi omaa ennätystään ja nukkui 8,5 tuntia putkeen. Hurraa!
Hän on, ehkä väliaikaisesti, vierottanut itsensä jo tutista (ja tuttipullosta). Vain luonnontuote kelpaa. Mikäs siinä, mutta minulle ei iltavapaita ole siis vähään aikaan tiedossa. Sunnuntaille on ostettuna teatteriliput, sitä ennen tuttipullo täytynee saada tutuksi.
Tänään hänelle saapui ensimmäinen passi. Tämän maan passi pitäisi allekirjoittaa. Amalia ei vaan vielä ole oppinut pitämään kynää kädessä. Ehkä rajaviranomainen opettaa?
Hetsku ei ehdi laajempaan ajatteluun tänään.
16.6.13
Se nousee sittenkin!
Se pää, se joka on niin suloinen. Amalia tekee minusta vielä ihan höperön.
Hetsku, joka kiittää Laurakaisaa vielä uudestakin vaatepaketista, ovat jo kovassa käytössä.
12.6.13
Ampun asioita
On ollut kiireitä. Olemme saaneet Amalian syntymätodistuksen ja siihen apostillen, ottaneet hänestä onnistuneen passikuvan, hakeneet Ampulle amerikkalaista passia, käyneet kirkumassa Suomen suurlähetystössä (oli kuuma päivä) edistääksemme hänen listaamista suomalaiseen väestörekisteriin ja kun hänetkin on nyt listattu ja hetu on saatu, niin huomenna menemme hakemaan suomalaista passia. Toivottavasti vähän vähemmällä kirkumisella..
Ampulla on ollut myös muita kiireitä. Hän on yrittänyt nyt säännöllisesti reenata niskalihaksiaan. Hän on niin kovin hellyttävän näköinen harjoitellessaan. Tänään pää ei juurikaan noussut.
Kiireestä huolimatta kaikki on sujunut oikein hyvin eikä uusia huolia ole ilmestynyt Hetskun hermotaivaalle. Maha meni Ampulla toissapäivänä kuralle kiitos nauttimani tulisehkon aterian ja siitä saatiin myös eka vaippaihottuma. Vauvat annostelevat haasteita mukavasti, ei kaikkea kerralla.
Päivisin Amputtilainen pääosin valvoo ja pääosin haluaa olla sylissä, mistä syystä esimerkiksi blogin päivittämiseen ei ole aikaa irronnut, MUTTA hän on viime öinä myös pääosin nukkunut, mistä olemme hyvin kiitollisia. Toissayönä ennätykselliset 7h putkeen, viime yönäkin 6h. Kun vaan vielä oikeasti menisin heti itsekin samaan aikaan nukkumaan...mutta pitäähän sähköposteihin joskus vastata ja hoidella muitakin asioita.
Nyt kaksien sepojen* jäljiltä menen hoitamaan pyykkiasioita.
Hetsku, joka on tänään ollut myös pullantuoksuinen!
* Niille jotka termistöä ei tunne, vauvaelämää elävien slangissa -pa pääte merkitsee sitä itseään, ja alkuosalla kerrotaan mistä asti sitä itseänsä on pyyhitty. Esimerkiksi nipa tarkoittaa että niskasta asti. Me ei olla vielä päästy niin pitkälle.
Ampulla on ollut myös muita kiireitä. Hän on yrittänyt nyt säännöllisesti reenata niskalihaksiaan. Hän on niin kovin hellyttävän näköinen harjoitellessaan. Tänään pää ei juurikaan noussut.
Kuva: A-S Neely
Kiireestä huolimatta kaikki on sujunut oikein hyvin eikä uusia huolia ole ilmestynyt Hetskun hermotaivaalle. Maha meni Ampulla toissapäivänä kuralle kiitos nauttimani tulisehkon aterian ja siitä saatiin myös eka vaippaihottuma. Vauvat annostelevat haasteita mukavasti, ei kaikkea kerralla.
Päivisin Amputtilainen pääosin valvoo ja pääosin haluaa olla sylissä, mistä syystä esimerkiksi blogin päivittämiseen ei ole aikaa irronnut, MUTTA hän on viime öinä myös pääosin nukkunut, mistä olemme hyvin kiitollisia. Toissayönä ennätykselliset 7h putkeen, viime yönäkin 6h. Kun vaan vielä oikeasti menisin heti itsekin samaan aikaan nukkumaan...mutta pitäähän sähköposteihin joskus vastata ja hoidella muitakin asioita.
Nyt kaksien sepojen* jäljiltä menen hoitamaan pyykkiasioita.
Hetsku, joka on tänään ollut myös pullantuoksuinen!
* Niille jotka termistöä ei tunne, vauvaelämää elävien slangissa -pa pääte merkitsee sitä itseään, ja alkuosalla kerrotaan mistä asti sitä itseänsä on pyyhitty. Esimerkiksi nipa tarkoittaa että niskasta asti. Me ei olla vielä päästy niin pitkälle.
23.5.13
Mitat ja mittasuhteet
Kysymys: Syökö Amalia jotenkin epätavallisen usein? Tai pitkään? Saako hän riittävästi ravintoa?
Tausta: Amalia syö pitkään ja usein, onneksi lähinnä päiväsaikaan. Sairaalassa kehotettiin herättämään syömään kolmen tunnin välein (kolme tuntia edellisen ruokailun alkamisesta), mikä oli vähän rasittavaa koska Amalia nukkui hyvin ja söi pitkään, ja taukoa saattoi jäädä alle kaksi tuntia (jos siis noudatti ohjetta...). Kun Amalian paino 10 päivän ikäisenä tarkistettiin ja todettiin kolminkertainen painonnousu, lääkäri totesi ettei herättely ole enää tarpeen, eikä me sitä oltu enää ihan säntillisesti noudatettukaan.
Tehtyjä tutkimuksia aiheeseen liittyen: Tänään oli yksikuukautislääkäri (mikähän olisi oikea sana?). Painoa taisi olla 10 päivän ikäisenä 3,8 kiloa (pitäisihän se nyt muistaa mutta en vaan muista!), ja se oli noussut keskiarvoa vähän ylemmän käyrän mukaisesti aika tarkalleen viiteen kiloon (11 paunaa ja unssi - vaikeita amerikkalaisia mittoja). Lääkäri kommentoi painon nousun hyväksi ja huolet häivenivät hetkeksi.
Sitten lääkäri arveli että hoitajan mittaama pituus pitää tarkistaa. En tiedä miten sitä Suomessa neuvolassa mitataan, mutta ei käsittääkseni näin: tutkimuspöydän suojapaperiin piirretään viiva kantapään ja pään kohdalle, vauva pois ja mitataan välimatka. Teemme tarkistusmittauksen, ja vaikka tulos on tuskin tälläkään kerralla absoluuttisen tarkka, on se samanlainen kuin hoitajan ottama: Amalia on neljä viikkoa ja viisi päivää vanhana 61 senttiä pitkä. Hän jättää pituudellaan lähes kaikki ikätoverinsa taaksensa. (Asiaa tunteville: pituus menee "reilusti" siellä 97-käyrän yläpuolella).
Minä tietysti mietin että kasvaako se liian kovaa. Lääkäri ei kuitenkaan ole huolissaan. Yritän itsekin olla murehtimatta, ja jotenkin on helppo ymmärtää sitä syömistä ja nukkumistakin, kai tuommoinen kasvaminen nyt vaatii energiaa ja lepoa.
Mutta yksi asia mietityttää (ei huolestuta!) vielä kotonakin: Missä vaiheessa käden ja pään suhde muuttuu sellaiseksi kuin aikuisella? En nyt laita tähän kuvaa kohteesta, mutta hän nukkuu tuossa vieressä käsi päänsä päällä niin, että kämmen juuri ja juuri ylttää päälaelle - aikuisellahan kyynärtaive on siinä kohalla. Onko Amalialla liian lyhyet kädet vai liian iso pää? (Vitsi - hän on tietysti täydellinen!)
Hetsku, joka huomaa käyttävänsä sulkuja paljon. Ja jonka päässä soi Matti ja Teppo hiukan muunneltuna: Mä kasvan hullun lailla, läpi illan läpi yön...
Ps. Ai niin se vastaus: Lääkärin mukaan ei, ei ja kyllä.
Tausta: Amalia syö pitkään ja usein, onneksi lähinnä päiväsaikaan. Sairaalassa kehotettiin herättämään syömään kolmen tunnin välein (kolme tuntia edellisen ruokailun alkamisesta), mikä oli vähän rasittavaa koska Amalia nukkui hyvin ja söi pitkään, ja taukoa saattoi jäädä alle kaksi tuntia (jos siis noudatti ohjetta...). Kun Amalian paino 10 päivän ikäisenä tarkistettiin ja todettiin kolminkertainen painonnousu, lääkäri totesi ettei herättely ole enää tarpeen, eikä me sitä oltu enää ihan säntillisesti noudatettukaan.
Tehtyjä tutkimuksia aiheeseen liittyen: Tänään oli yksikuukautislääkäri (mikähän olisi oikea sana?). Painoa taisi olla 10 päivän ikäisenä 3,8 kiloa (pitäisihän se nyt muistaa mutta en vaan muista!), ja se oli noussut keskiarvoa vähän ylemmän käyrän mukaisesti aika tarkalleen viiteen kiloon (11 paunaa ja unssi - vaikeita amerikkalaisia mittoja). Lääkäri kommentoi painon nousun hyväksi ja huolet häivenivät hetkeksi.
Sitten lääkäri arveli että hoitajan mittaama pituus pitää tarkistaa. En tiedä miten sitä Suomessa neuvolassa mitataan, mutta ei käsittääkseni näin: tutkimuspöydän suojapaperiin piirretään viiva kantapään ja pään kohdalle, vauva pois ja mitataan välimatka. Teemme tarkistusmittauksen, ja vaikka tulos on tuskin tälläkään kerralla absoluuttisen tarkka, on se samanlainen kuin hoitajan ottama: Amalia on neljä viikkoa ja viisi päivää vanhana 61 senttiä pitkä. Hän jättää pituudellaan lähes kaikki ikätoverinsa taaksensa. (Asiaa tunteville: pituus menee "reilusti" siellä 97-käyrän yläpuolella).
Minä tietysti mietin että kasvaako se liian kovaa. Lääkäri ei kuitenkaan ole huolissaan. Yritän itsekin olla murehtimatta, ja jotenkin on helppo ymmärtää sitä syömistä ja nukkumistakin, kai tuommoinen kasvaminen nyt vaatii energiaa ja lepoa.
Mutta yksi asia mietityttää (ei huolestuta!) vielä kotonakin: Missä vaiheessa käden ja pään suhde muuttuu sellaiseksi kuin aikuisella? En nyt laita tähän kuvaa kohteesta, mutta hän nukkuu tuossa vieressä käsi päänsä päällä niin, että kämmen juuri ja juuri ylttää päälaelle - aikuisellahan kyynärtaive on siinä kohalla. Onko Amalialla liian lyhyet kädet vai liian iso pää? (Vitsi - hän on tietysti täydellinen!)
Hetsku, joka huomaa käyttävänsä sulkuja paljon. Ja jonka päässä soi Matti ja Teppo hiukan muunneltuna: Mä kasvan hullun lailla, läpi illan läpi yön...
Ps. Ai niin se vastaus: Lääkärin mukaan ei, ei ja kyllä.
22.5.13
Aina nälkä, jano tai huoli
Nyt on kerrankin sellainen hetki että on aikaa kirjoittaa blogiin. Olen itse syönyt, olen pessyt pyykit ja keittiökin on suurinpiirtein järjestyksessä. Toki voisin alkaa kokkailemaan ruokaa mutta se tuntuu liioittelulta. Amalia saattaa herätä koska vaan.
En ole erityisesti stressannut Amalian kanssa juuri mistään toiminnasta, mutta olen miettinyt muun muassa syökö se liikaa (kaikkien oppaiden ja muiden tietolähteiden mukaan rintamaitoa ei syödä liikaa vaan juuri sen verran kuin tarve on), onko kakka liian löysää ja tuleeko sitä liian usein (tähänkin oppaat antoivat rauhoittavan vastauksen) ja onko sillä liian kuuma tai kylmä (ehkä oli, ehkä ei, hengissä silti edelleen).
Päivisin Amalia nukkuu yleensä tosi lyhyitä unia, pidemmin (vai pitäisikö sanoa pisemmin) vain silloin kun ollaan liikkeessä, joko vaunulla tai autolla. Mutta tänään hän on nukkunut kotioloissa jo kohta viisi tuntia putkeen. Olen syöttänyt hänet kahdesti ja vaihtanut vaipatkin kerran. Hän on herännyt toimenpiteisiin mutta jatkanut sitten uniaan. Ei vaikuta kuumeiselta, syö ihan hyvin. Ja silti vaan nukkuu enempi kuin koskaan. Mikä sitä vaivaa?!!
Ehkä se että hän on vauva.
Hetsku, aina jotain liikaa tai liian vähän.
En ole erityisesti stressannut Amalian kanssa juuri mistään toiminnasta, mutta olen miettinyt muun muassa syökö se liikaa (kaikkien oppaiden ja muiden tietolähteiden mukaan rintamaitoa ei syödä liikaa vaan juuri sen verran kuin tarve on), onko kakka liian löysää ja tuleeko sitä liian usein (tähänkin oppaat antoivat rauhoittavan vastauksen) ja onko sillä liian kuuma tai kylmä (ehkä oli, ehkä ei, hengissä silti edelleen).
Päivisin Amalia nukkuu yleensä tosi lyhyitä unia, pidemmin (vai pitäisikö sanoa pisemmin) vain silloin kun ollaan liikkeessä, joko vaunulla tai autolla. Mutta tänään hän on nukkunut kotioloissa jo kohta viisi tuntia putkeen. Olen syöttänyt hänet kahdesti ja vaihtanut vaipatkin kerran. Hän on herännyt toimenpiteisiin mutta jatkanut sitten uniaan. Ei vaikuta kuumeiselta, syö ihan hyvin. Ja silti vaan nukkuu enempi kuin koskaan. Mikä sitä vaivaa?!!
Ehkä se että hän on vauva.
Kuvassa Amalia on ensimmäistä kertaa viisi minuuttia kauemmin tyytyväisenä keinussaan, jonka saimme eräältä suomalaisperheeltä ilmaiseksi. Vieressään Amalialla lahjaksi saamansa radio, josta kantautuvien aaltojen ääniin hän keinuunsa nukahti ja sylissä tutti, jota hän tänään hetken aikaa jo imeskeli.
Hetsku, aina jotain liikaa tai liian vähän.
14.5.13
Ekoja kertoja
Lähiaikoina tehdään monia asioita ekaa kertaa. (Ja kun niiden ekojen kertojen huomioiminen alkaa ehtyä, ruvetaan tekemään asioita Amerikassa viimeisiä kertoja - Suomeen paluuseen on reilu vuosi*.)
Sunnuntaina oli ensimmäinen mun oma äitienpäivä. Sain aamiaisen sänkyyn kahdessa muodossa: MikkoMikko kantoi toisen, herkullisemman, tarjottimella. Sen toisen (omansa) Amalia puklasi lakanalle.
Tänään matkustimme ensimmäistä kertaa metrolla. Matkat (meno kolmisteen, paluu kaksisteen) sujuivat kommelluksitta. Bussilla täällä ei niin vaan matkusteta, sillä vaunut pitää laittaa kasaan ja lasta pitää sylissä. En vielä omaa kuin kaksi kättä, joten en ymmärrä miten bussiin pääsemme kahdestaan vaunujen kanssa. Kantoliinasta Amalia ei vielä kovasti välitä, mutta yritämme viikon aikana oppia välittämään, niin pääsemme ensi viikolla lääkäriin bussilla.
Aloitin tämän blogijutun kirjoittamisen ensimmäistä kertaa kännykällä. Saatoin aloittaa myös viimeistä kertaa, ellei jotain ohjelmistopäivityksiä ole tulossa, sen verran vaikeaa se oli. Vaikeuskerrointa lisäsi se, että Amalia söi samaan aikaan ja olimme syömispuuhissa vauvantarvikeliikkeen pienessä ja kuumassa syöttöhuoneessa.
Keväisen juhlaputkemme (Amalian synttärit, mun synttärit, Vappu, äitienpäivä) kruunaa Amalian ekat nimpparit sunnuntaina. En tiedä vielä miten päivää juhlistamme, mutta Amalialle varmaan tarjoillaan aamupala taas sänkyyn.
Hetsku, jonka kohta neljä viikkoa kestäneessä huonostinukkumisenputkessa tämä päivä oli eka päivä, kun nukuin vain yhdet alle tunnin päiväunet. Ja sen kyllä huomaa.
* Muutaman prosentin mahdollisuus jatkoon on, mutta olen asennoitunut palaamaan heinä-elokuussa 2014, ja se on tällä tietämyksellä minulle mieluisempi vaihtoehto.
Sunnuntaina oli ensimmäinen mun oma äitienpäivä. Sain aamiaisen sänkyyn kahdessa muodossa: MikkoMikko kantoi toisen, herkullisemman, tarjottimella. Sen toisen (omansa) Amalia puklasi lakanalle.
Tänään matkustimme ensimmäistä kertaa metrolla. Matkat (meno kolmisteen, paluu kaksisteen) sujuivat kommelluksitta. Bussilla täällä ei niin vaan matkusteta, sillä vaunut pitää laittaa kasaan ja lasta pitää sylissä. En vielä omaa kuin kaksi kättä, joten en ymmärrä miten bussiin pääsemme kahdestaan vaunujen kanssa. Kantoliinasta Amalia ei vielä kovasti välitä, mutta yritämme viikon aikana oppia välittämään, niin pääsemme ensi viikolla lääkäriin bussilla.
Eka metromatka, siististi kuulisti.
Aloitin tämän blogijutun kirjoittamisen ensimmäistä kertaa kännykällä. Saatoin aloittaa myös viimeistä kertaa, ellei jotain ohjelmistopäivityksiä ole tulossa, sen verran vaikeaa se oli. Vaikeuskerrointa lisäsi se, että Amalia söi samaan aikaan ja olimme syömispuuhissa vauvantarvikeliikkeen pienessä ja kuumassa syöttöhuoneessa.
Keväisen juhlaputkemme (Amalian synttärit, mun synttärit, Vappu, äitienpäivä) kruunaa Amalian ekat nimpparit sunnuntaina. En tiedä vielä miten päivää juhlistamme, mutta Amalialle varmaan tarjoillaan aamupala taas sänkyyn.
Hetsku, jonka kohta neljä viikkoa kestäneessä huonostinukkumisenputkessa tämä päivä oli eka päivä, kun nukuin vain yhdet alle tunnin päiväunet. Ja sen kyllä huomaa.
* Muutaman prosentin mahdollisuus jatkoon on, mutta olen asennoitunut palaamaan heinä-elokuussa 2014, ja se on tällä tietämyksellä minulle mieluisempi vaihtoehto.
4.5.13
14 päivää Amaliaa
Amalia on ollut luonamme melkein kaksi viikkoa. Muistan kyllä ajan
ennen sitä, mutta en muista miten silloin tultiin toimeen ilman Amalian
ihastuttavaa, söpöyttävää, onnea tuottavaa läsnäoloa.
Hän syö paljon, nukkuu hyvin, kakkaa ja pissaa vähän väliä. Paino nousi kuudessa päivässä kolminkertaisesti (510g) sen mitä viikossa (170g) odotetaan. Hän päästelee outoja ääniä, välillä naukuu, välillä murisee, joskus korisee niin että huolestuttaa. Nukkuessaan hän saattaa huitoa kuin ohjaisi isompaa orkesteria.
Hänestä on otettu hyviä kuvia ja videonpätkiäkin, mutta en osaa valita tähän sopivaa, niinpä räppäsin tätä varten mahdollisimman tuoreen kuvan hänestä. On vaikea sanoa keneltä hän näyttää, mutta ilmeisesti hän on saanut äitinsä huulet ja isänsä ripset.
Nimi on hyvin virallinen jo, Yhdysvaltain viranomaisillekin jo ilmoitettu. Kun etsimme hänen mahdollisia kokonimikaimoja netistä, törmäsimme Amaliaan joka myös näyttää ihan häneltä. Kun katsoin tätä kuvaa sairaalassa tiesin ettei tämä ole meidän Amalia, mutta silti mietin hetken että missä vaiheessa tämä on hänestä otettu. Pipokin on samanlainen kun Amalialla oli ekana sairaalassa päässään.
Maailmassa
on siis kaksi Amaliaa, jotka ovat näyttäneet vastasyntyneeltä samoilta.
En usko että tuo toinen on kuitenkaan ihan niin ihana kun meidän Amppu.
Hetsku, ilmiselvästi Amalian lumoissa
Hän syö paljon, nukkuu hyvin, kakkaa ja pissaa vähän väliä. Paino nousi kuudessa päivässä kolminkertaisesti (510g) sen mitä viikossa (170g) odotetaan. Hän päästelee outoja ääniä, välillä naukuu, välillä murisee, joskus korisee niin että huolestuttaa. Nukkuessaan hän saattaa huitoa kuin ohjaisi isompaa orkesteria.
Hänestä on otettu hyviä kuvia ja videonpätkiäkin, mutta en osaa valita tähän sopivaa, niinpä räppäsin tätä varten mahdollisimman tuoreen kuvan hänestä. On vaikea sanoa keneltä hän näyttää, mutta ilmeisesti hän on saanut äitinsä huulet ja isänsä ripset.
Nimi on hyvin virallinen jo, Yhdysvaltain viranomaisillekin jo ilmoitettu. Kun etsimme hänen mahdollisia kokonimikaimoja netistä, törmäsimme Amaliaan joka myös näyttää ihan häneltä. Kun katsoin tätä kuvaa sairaalassa tiesin ettei tämä ole meidän Amalia, mutta silti mietin hetken että missä vaiheessa tämä on hänestä otettu. Pipokin on samanlainen kun Amalialla oli ekana sairaalassa päässään.
EDIT 12.5.13: Tämä ei siis ole meidän Amalia, eikä meidän Amalia enää edes näytä samalta.
Hetsku, ilmiselvästi Amalian lumoissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)