Hesarissa on mainio kolumnisarja jossa on sama otsikko kuin tässä jutussa. Tai en tiedä onko sarjaa enää ja oliko se edes niin mainio. Mutta sen nimi oli ainakin hyvä. Myös Facebook kysyi ainakin ennen että mitä ajattelet juuri nyt. Tai en muista tarkkaan kysyikö se juuri noilla sanoilla, mutta kumminkin samaa asiaa.
Tuo ensimmäinen kappale kuvastaa ajatuksiani juuri nyt. Että sinnepäin ja sitten sekin, vai tokko tuokaan enää niin menee, vaan enpähän kyllä mistään ala tarkistelemaankaan. Ajatuksia on liikaa, aikaa ajatella niitä liian vähän. Vaikeimpia ajatuksia ei edes jaksa ajatella loppuun, on helpompi huseerata niiden tuumausten parissa jotka kestävät korkeintaan viisi minuuttia. Keskittymiskykykin rapisee sitä mukaa.
Mutta siis, mitä ajattelin tänään?
Ajanhallintakoulutusta. Onkohan siitä julkaistu hyvää kirjaa, jonka lukemalla hallitsisi aikaa ja voisi johtaa paremmin itseään? Työnantajakin on tilannut aiheesta kursseja, mutta ei tietenkään silloin kun olen Suomessa. Nettisurffailun (jota jaksoin tehdä ehkä kolme minuuttia) perusteella Ylivieskassa on ollut (tai tulossa) aiheesta ihan mielenkiintoisen oloinen luento ilmaiseksi. Se on liian kaukana ollakseen ilmainen.
Ura-asioita. En ole kiinnostunut uran tekemisestä, jos se tarkoittaa sitä että yritän johdonmukaisesti tehdä asioita niin että pääsen kiipeämään korkeammalle organisaation hierarkiassa ja saan parempaa palkkaa (tai hienon tittelin!). Sen sijaan haluan tehdä järkeviä töitä ja oppia uusia asioita, hyvä jos niiden kautta voin jatkossakin saada kiinnostavia tehtäviä. Organisaation ulkopuolella olevan silmin voi näyttää siltä että olen saamassa elokuun alusta ylennyksen: uusia, haastavia tehtäviä (vanhojen päälle) ja lisää palkkaa (ehkä...). Kollegat tietävät totuuden: ahkerasta työnteosta palkitaan lisätöillä eikä mistään, mihin kerran on suostunut, pääse enää eroon.
Vieraita. On kulunut viikko siitä kun viimeisimmät lähti. Vieraat ovat ihania, tulkaa kaikki uudet ja tekin jotka juuri kävitte. Mutta on se jollakin tavalla rankkaakin: tottua taas siihen että iltaisin kotona on hiljaista (koska MikkoMikko on töissä). Palautua arkeen jossa syödään järkevästi ja käydään lenkillä. On pitänyt mennä monena iltana aikaisin nukkumaan ja jättää kaikki kotihommat tekemättä jotta pääsisin väsymyksestä ja havahtuisin tarmokkaana jatkamaan arkista arkea.
Hetsku, joka kumminkin nyt ajattelee taas nukkumaanmenoa. Ehkä vieraiden jetlaaki tarttuu muhunkin?
26.3.12
22.3.12
Elämää vieraiden jälkeen
Hetsku, jonka kotona on juuri nyt noin hiljaista ja jonka pää on nyt juuri noin tyhjä. Mutta kyllä se elo tästä tasottuu ja blogikin päivittyy.
2.3.12
Voi varkut!
En ole vanha, mutta niin kuin kaikki, vanhenen.
Kun vanhenen, aineenvaihdunta hidastuu ja (elintason kohoamisenkin myötä) kiloja kertyy (vrt. 20-vuotias opiskelija-Hetsku). Ruokavaliolla ja juoksulenkeillä saa aikaan jotain, mutta silti on vaikea löytää nuorekkaita ja hyvin istuvia farkkuja. Nuoriso-osastolta ei housuja enää kannata hakea, ei ainakaan ennen kuin matalalantiohousumuoti menee pois.Tätiosastolta löytyy istuvat farkut mutta nuorekkuudesta pitää vähän tinkiä.
Tänään menin kahden shopparin seuraksi lounaalle, ja sen jälkeen menimme ostamaan toiselle sukkahousuja. Sukkahousuja ei löytynyt, mutta minä löysin kahdet hyvät farkut ja yhdet sammarit (ja kaksi paitaa ja yhden mekon). Sammarit maksoivat 22,55 dollaria ja niissä oli lappu:
Simple, easy.
No buttons, no zippers. No problem.
Hetsku, jonka vaatemakua voinee kuvata sanoilla simple, easy ja no problem.
Kun vanhenen, aineenvaihdunta hidastuu ja (elintason kohoamisenkin myötä) kiloja kertyy (vrt. 20-vuotias opiskelija-Hetsku). Ruokavaliolla ja juoksulenkeillä saa aikaan jotain, mutta silti on vaikea löytää nuorekkaita ja hyvin istuvia farkkuja. Nuoriso-osastolta ei housuja enää kannata hakea, ei ainakaan ennen kuin matalalantiohousumuoti menee pois.Tätiosastolta löytyy istuvat farkut mutta nuorekkuudesta pitää vähän tinkiä.
Tänään menin kahden shopparin seuraksi lounaalle, ja sen jälkeen menimme ostamaan toiselle sukkahousuja. Sukkahousuja ei löytynyt, mutta minä löysin kahdet hyvät farkut ja yhdet sammarit (ja kaksi paitaa ja yhden mekon). Sammarit maksoivat 22,55 dollaria ja niissä oli lappu:
Simple, easy.
No buttons, no zippers. No problem.
Hetsku, jonka vaatemakua voinee kuvata sanoilla simple, easy ja no problem.
26.2.12
Väliaika: kahvia ja hernekeittoa
On vierasputken eka taittokohta. Ensimmäisen porukan aikuiset (2kpl) ovat lähteneet New Yorkiin pariksi yöksi, jotta toinen aikuisporukka (3kpl) mahtuu pariksi yöksi lepäämään asuntoomme (jossa on ykkösporukan lapsiosa, 3kpl). Kunhan kakkosryhmän pahin matkarasitus on kaikonnut, lähtevät he vuorostaan New Yorkiin ja ekan poppoon aikuiset palaavat takaisin. Kun eka pumppu lähtee takaisin kotimaahan torstaina, saa kakkostiimi palata New Yorkista takaisin gasthausiimme.
Ykkösjoukkueelle on varattu yksi tärkeä kohde per päivä. Vaikka joukkueen keski-ikä on (41+39+7+7+5/5=) melkein 20 vuotta, on mediaani jäsen kuitenkin vain 7-vuotias. Ekana päivänä nähtiin suurlähetystö, toisena Disney on Ice -show, kolmantena päivänä dollarikauppa, jonne alle kymmenenvuotiailla oli kahden-kolmen dollarin budjetti (ja se oli huippu päivä se!).
Neljäntenä mentiin isoon leikkipuistoon, viidentenä eläintarhaan ja kuudentena uimahalliin. Seitsemäntenä päivänä olin kai tosi uupunut, sillä en muista mitä teimme*. Kahdeksantena päivänä kolme pienintä oli tosi reippaita: vaikka ensin kävelimme kilometrin bussipysäkille, matkustimme tunnin bussilla, olimme nelisen tuntia avaruusmuseossa, matkustimme saman reitin takaisin ja taivalsimme sitten vielä kävellen kaksi kilometriä katsomaan kahta lemmikkipupua, ei kolme pienintä vingahtanut yhtään ylimääräistä. Olin paluumatkalla silti kiitollinen kun bussi, jossa luki "Not in service", otti meidät kyytiin ja antoi ilman anomista kolmen matkustaa pummilla.
Kamerani ei ollut mukana kaikkialla, mutta tässä neljä otosta ykkösporukan ekalta viikolta:
Flamingo oli ennakkoon (ja jälkikäteenkin) eläintarhan parasta antia, olivathan vanhemmat joskus aiemmin tuoneet lapsille pehmoleluflamingot Tukholmasta ja oltiinpa itekin käyty Vantaan Flamingossa. Sitä paitsi flamingot on hienon värisiä ja nukkuvat oudosti yhdellä jalalla pää persuksissa.
Aika kiinnostavia olivat kaikki "apinatkin" (ei nyt ruveta niitä sen tarkemmin lajittelemaan). Alle kymmenenvuotiaasta oli kiinnostavaa katsoa kuinka gorilla oksentaa ja syö sitten sen tuotoksen. Noin kolmekymmentäkaksivuotias ällösi näkemäänsä ja ahdistui eläintarha-ideasta ylipäänsä. (Kuva toisen seitsemänvuotiaan kamerakännykällä ottama. Voin aistia masennuksen.)
Poistettiin yhdeltä tikitkin välissä. On hyvä tuntea sairaanhoitajia. Olisi hyvä tuntea lääkäreitä, partureita, lakimiehiä ja automekaanikkojakin, mutta lähipiirissä tuntuu olevan enemmän ohjelmistotestaajia, toimittajia, opettajia ja muita virkamiehiä, eikä niistä ole juurikaan käytännön hyötyä (sorry vaan).
Parasta matkassa voi dollarikaupan lisäksi olla Angry birds. Huippua tänään uuden vierasporukan saapumisessa oli se, kun lisäaikuisilla on kyseinen peli kännykässä eikä tarvitse tapella pelivuorosta veljien kanssa.
Minä olen tyytyväinen kun lapsi pyytää ruokaa ja tulee ilmoittamaan että nyt voisin mennä nukkumaan. Niistä en jaksa tapella. Lapsena matkustaessa ei aina ymmärrä että minne tahansa sitä meneekin, nukkuminen ja syöminen on parasta.
Hetsku, kohta kai keski-ikäinen.
Ykkösjoukkueelle on varattu yksi tärkeä kohde per päivä. Vaikka joukkueen keski-ikä on (41+39+7+7+5/5=) melkein 20 vuotta, on mediaani jäsen kuitenkin vain 7-vuotias. Ekana päivänä nähtiin suurlähetystö, toisena Disney on Ice -show, kolmantena päivänä dollarikauppa, jonne alle kymmenenvuotiailla oli kahden-kolmen dollarin budjetti (ja se oli huippu päivä se!).
Neljäntenä mentiin isoon leikkipuistoon, viidentenä eläintarhaan ja kuudentena uimahalliin. Seitsemäntenä päivänä olin kai tosi uupunut, sillä en muista mitä teimme*. Kahdeksantena päivänä kolme pienintä oli tosi reippaita: vaikka ensin kävelimme kilometrin bussipysäkille, matkustimme tunnin bussilla, olimme nelisen tuntia avaruusmuseossa, matkustimme saman reitin takaisin ja taivalsimme sitten vielä kävellen kaksi kilometriä katsomaan kahta lemmikkipupua, ei kolme pienintä vingahtanut yhtään ylimääräistä. Olin paluumatkalla silti kiitollinen kun bussi, jossa luki "Not in service", otti meidät kyytiin ja antoi ilman anomista kolmen matkustaa pummilla.
Kamerani ei ollut mukana kaikkialla, mutta tässä neljä otosta ykkösporukan ekalta viikolta:
Flamingo oli ennakkoon (ja jälkikäteenkin) eläintarhan parasta antia, olivathan vanhemmat joskus aiemmin tuoneet lapsille pehmoleluflamingot Tukholmasta ja oltiinpa itekin käyty Vantaan Flamingossa. Sitä paitsi flamingot on hienon värisiä ja nukkuvat oudosti yhdellä jalalla pää persuksissa.
Aika kiinnostavia olivat kaikki "apinatkin" (ei nyt ruveta niitä sen tarkemmin lajittelemaan). Alle kymmenenvuotiaasta oli kiinnostavaa katsoa kuinka gorilla oksentaa ja syö sitten sen tuotoksen. Noin kolmekymmentäkaksivuotias ällösi näkemäänsä ja ahdistui eläintarha-ideasta ylipäänsä. (Kuva toisen seitsemänvuotiaan kamerakännykällä ottama. Voin aistia masennuksen.)
Poistettiin yhdeltä tikitkin välissä. On hyvä tuntea sairaanhoitajia. Olisi hyvä tuntea lääkäreitä, partureita, lakimiehiä ja automekaanikkojakin, mutta lähipiirissä tuntuu olevan enemmän ohjelmistotestaajia, toimittajia, opettajia ja muita virkamiehiä, eikä niistä ole juurikaan käytännön hyötyä (sorry vaan).
Parasta matkassa voi dollarikaupan lisäksi olla Angry birds. Huippua tänään uuden vierasporukan saapumisessa oli se, kun lisäaikuisilla on kyseinen peli kännykässä eikä tarvitse tapella pelivuorosta veljien kanssa.
Minä olen tyytyväinen kun lapsi pyytää ruokaa ja tulee ilmoittamaan että nyt voisin mennä nukkumaan. Niistä en jaksa tapella. Lapsena matkustaessa ei aina ymmärrä että minne tahansa sitä meneekin, nukkuminen ja syöminen on parasta.
Hetsku, kohta kai keski-ikäinen.
12.2.12
Hengitä syvään
ja sukella hauskaan syvään!
Viimeinen viikonloppu ennen alkavaa ihanaa vierasputkea vietettiin lähinnä yöpuvussa. Tämän päivän suoritukset on helppo listata tähän: tehtiin ruokaa ja käytiin lenkillä ensimmäistä kertaa sitten flunssan ja keuhkoputken tulehduksen. Tuntui hyvältä, ihan kuin taukoa ei olisi pitänytkään. Jee.
Neljän yön päästä alkaa hauska hässäkkä, kun seurassa on mm. pari ekaluokkalaista ja yksi viisivuotias. Alle parin viikon päästä seuraan liittyy kaikki vierailuennätykset lyövä Ansku (kolmatta kertaa!) ja Anne. Ja tasan neljän viikon päästä putki huipentuu kun MikkoMikon isä ja ja veli lentävät viikon visiitille New Yorkin kautta.
Seuraavan viiden viikon aina siis tapahtuu paljon vaan ehkei tällä kanavalla. Vaan stay tuned, kyllä mä vielä jatkan!
Hetsku toivottaa kaikille turvallista ja hyvää matkaa!
Viimeinen viikonloppu ennen alkavaa ihanaa vierasputkea vietettiin lähinnä yöpuvussa. Tämän päivän suoritukset on helppo listata tähän: tehtiin ruokaa ja käytiin lenkillä ensimmäistä kertaa sitten flunssan ja keuhkoputken tulehduksen. Tuntui hyvältä, ihan kuin taukoa ei olisi pitänytkään. Jee.
Neljän yön päästä alkaa hauska hässäkkä, kun seurassa on mm. pari ekaluokkalaista ja yksi viisivuotias. Alle parin viikon päästä seuraan liittyy kaikki vierailuennätykset lyövä Ansku (kolmatta kertaa!) ja Anne. Ja tasan neljän viikon päästä putki huipentuu kun MikkoMikon isä ja ja veli lentävät viikon visiitille New Yorkin kautta.
Seuraavan viiden viikon aina siis tapahtuu paljon vaan ehkei tällä kanavalla. Vaan stay tuned, kyllä mä vielä jatkan!
Hetsku toivottaa kaikille turvallista ja hyvää matkaa!
8.2.12
Puhutaan sitten säästä
Toissapäivänä näin kun joku ajoi autoa tuulilasi huurussa ja pyyhkijät päällä. Nauratti tuo erikoinen tapa raapata auton ikkunoita, vaan mikä minä olen mitään autoiluun liittyvää kommentoimaan, kun en kerran kuulu kerhoon. Eikä se lumikeleissä ajo suomalaisiltakaan ihan ongelmitta suju.
Tänään maailmanpankissa työntekijöitä kehotettiin lähtemään ajoissa kotiin alkavan lumimyrskyn vuoksi. Vähän ennen neljää alkoi sataa vettä. Myönnettäköön että sen verran paljon, että minäkin tartuin kyytitarjoukseen, mutta olisin pyörälläkin kotiin päässyt jos tarjousta ei olisi tullut. No, saivatpahan pidemmän iltavapaan pankissa, epäilemättä pitkää päivää raatavat siellä.
Mutta tänään sosiaalinen media vihdoin paljasti minullekin syyn ilmastonmuutokseen. Hämeen Sanomien mielipidepalstalla se on kerrottu jo vajaa kuukausi (17.1.) sitten:
Säätilan ääri-ilmiöt lämpöpumppujen syytä
Kun nyt on palattu normaalin lapsuuden aikaisiin talviin, joka tuutista kuulee, että on kylmä ja lunta on jo riittävästi.
1970-luvun alussakin oli keskellä talvea pääkallokelejä, yhtenä laskiaisenakaan ei lunta ollut edes nimeksi, mutta ne olivat poikkeuksia ne.
Raanujärveläinen etsi syytä ”kylmiin” talviin. Todellinen syy löytyy ilmalämpöpumpuista ja ne selittävät myös kuumat kesät. Koska talvella kyseisellä pumpulla otetaan ulkoilmasta lämmintä sisälle, niin uloshan jää kylmä ilma, kesällä ilmiö on toisinpäin kun jäähdytetään sisäilmaa, niin ulos jäävät ainoastaan kuumat molekyylit.
Jokainen voi tämän itse todeta kokeilemalla, kuinka kuumana jääkaapin takaosa käy. Kun jääkaappi on sisältä viileä, ulkopuoli lämpenee pakosta.
Ilmalämpöpumppu toimii aivan samalla periaatteella. Oma lukunsa on maalämpö. Maalaisjärjelläkin pitäisi tietää, jos maasta otetaan lämpö sisätiloihin, maahan jää vain kylmää. Maa kylmenee koko ajan ja pian maa on roudassa kesät talvet.
Silloin on mentävä entistä syvemmältä hakemaan lämpöä. Ilmaston kylmeneminen ja ääri-ilmiöt saattavat johtua juuri tästä.
Hassan
Janakkala
Toivottavasti Hassan Janakkalasta on oikeassa. Laittakaahan ystävät hyvät ne pumput kiinni siellä Suomessa niin pääsette pyöräilemään pikemmin.
Hetsku, joka meni eilenkin pyörällä töihin, linnut lauloivat, tuntui keväältä.
Tänään maailmanpankissa työntekijöitä kehotettiin lähtemään ajoissa kotiin alkavan lumimyrskyn vuoksi. Vähän ennen neljää alkoi sataa vettä. Myönnettäköön että sen verran paljon, että minäkin tartuin kyytitarjoukseen, mutta olisin pyörälläkin kotiin päässyt jos tarjousta ei olisi tullut. No, saivatpahan pidemmän iltavapaan pankissa, epäilemättä pitkää päivää raatavat siellä.
Mutta tänään sosiaalinen media vihdoin paljasti minullekin syyn ilmastonmuutokseen. Hämeen Sanomien mielipidepalstalla se on kerrottu jo vajaa kuukausi (17.1.) sitten:
Säätilan ääri-ilmiöt lämpöpumppujen syytä
Kun nyt on palattu normaalin lapsuuden aikaisiin talviin, joka tuutista kuulee, että on kylmä ja lunta on jo riittävästi.
1970-luvun alussakin oli keskellä talvea pääkallokelejä, yhtenä laskiaisenakaan ei lunta ollut edes nimeksi, mutta ne olivat poikkeuksia ne.
Raanujärveläinen etsi syytä ”kylmiin” talviin. Todellinen syy löytyy ilmalämpöpumpuista ja ne selittävät myös kuumat kesät. Koska talvella kyseisellä pumpulla otetaan ulkoilmasta lämmintä sisälle, niin uloshan jää kylmä ilma, kesällä ilmiö on toisinpäin kun jäähdytetään sisäilmaa, niin ulos jäävät ainoastaan kuumat molekyylit.
Jokainen voi tämän itse todeta kokeilemalla, kuinka kuumana jääkaapin takaosa käy. Kun jääkaappi on sisältä viileä, ulkopuoli lämpenee pakosta.
Ilmalämpöpumppu toimii aivan samalla periaatteella. Oma lukunsa on maalämpö. Maalaisjärjelläkin pitäisi tietää, jos maasta otetaan lämpö sisätiloihin, maahan jää vain kylmää. Maa kylmenee koko ajan ja pian maa on roudassa kesät talvet.
Silloin on mentävä entistä syvemmältä hakemaan lämpöä. Ilmaston kylmeneminen ja ääri-ilmiöt saattavat johtua juuri tästä.
Hassan
Janakkala
Toivottavasti Hassan Janakkalasta on oikeassa. Laittakaahan ystävät hyvät ne pumput kiinni siellä Suomessa niin pääsette pyöräilemään pikemmin.
Hetsku, joka meni eilenkin pyörällä töihin, linnut lauloivat, tuntui keväältä.
31.1.12
Uutiset ja sää
Livahti eilen ikävästi tuon sairaskertomuksen loppuun se viikon ja jopa vuoden paras uutinen, eli MikkoMikon vakituinen työsopimus. Se on niin hieno juttu että se piti nostaa vielä tämän täysin positiivisen jutun kärkeen.
Minun arvion mukaan, sen perusteella mitä MikkoMikko on kertonut, työ on juuri siltä oman alan oikealta sektorilta, eli ohjelmistotestausta, se on sopivan haastavaa eli ei liian stressaavaa kuitenkaan, palkka on valtion virkamiehen näkökulmasta riittävän hyvä, pomo ja työkaverit on ainakin ihan jees ja työmatkakin on Washingtonin mittapuulla varsin kohtuullinen eli 40 minuuttia ovelta ovelle metrolla, autolla vähän nopeampi (jos ei sada lunta). Ainoat huonot puolet on lomien määrä (kokonaiset 10 päivää/vuosi!) ja amerikkalainen tapa tehdä pitkää päivää. Keskiverrosti MikkoMikko lähtee töihin noin klo 8.23 ja saapuu kotiin töistä noin klo 19.48*. Siinä ei paljon iltaisin harrastella iltapalaa ja hampaidenpesua kummempaa.
Optimisteina uskomme kuitenkin että paikkansa siellä vakiinnutettuaan MikkoMikko voi itse rukata aikataulua järkevämmäksi, eli mennä töihin aikaisemmin ja ennen kaikkea palata sieltä edes kesällä valoisan aikaan. Ja kun työ ei vakituisuudestaan huolimatta ole ikuinen (kun minun pestini täällä kestää kumminkin enää korkeintaan 3,5 vuotta**), niin ehkä sitä vähemmillä lomilla vähän aikaa pärjää.
Ja sitten se tämän viikon sää:
* keskiarvoaikoihin ei ole otettu huomioon sitä kertaa, kun MikkoMikko tuli töistä 0.12 eikä sitä, kun pääsi jo klo 12.05 (jälkimmäinen kerta osoittaa pomon viisautta, ja ensimmäinen työn huonoa koordinointia)
Minun arvion mukaan, sen perusteella mitä MikkoMikko on kertonut, työ on juuri siltä oman alan oikealta sektorilta, eli ohjelmistotestausta, se on sopivan haastavaa eli ei liian stressaavaa kuitenkaan, palkka on valtion virkamiehen näkökulmasta riittävän hyvä, pomo ja työkaverit on ainakin ihan jees ja työmatkakin on Washingtonin mittapuulla varsin kohtuullinen eli 40 minuuttia ovelta ovelle metrolla, autolla vähän nopeampi (jos ei sada lunta). Ainoat huonot puolet on lomien määrä (kokonaiset 10 päivää/vuosi!) ja amerikkalainen tapa tehdä pitkää päivää. Keskiverrosti MikkoMikko lähtee töihin noin klo 8.23 ja saapuu kotiin töistä noin klo 19.48*. Siinä ei paljon iltaisin harrastella iltapalaa ja hampaidenpesua kummempaa.
Optimisteina uskomme kuitenkin että paikkansa siellä vakiinnutettuaan MikkoMikko voi itse rukata aikataulua järkevämmäksi, eli mennä töihin aikaisemmin ja ennen kaikkea palata sieltä edes kesällä valoisan aikaan. Ja kun työ ei vakituisuudestaan huolimatta ole ikuinen (kun minun pestini täällä kestää kumminkin enää korkeintaan 3,5 vuotta**), niin ehkä sitä vähemmillä lomilla vähän aikaa pärjää.
Ja sitten se tämän viikon sää:
Kuva: Mikko Kosonen
Ne teistä, jotka eivät vielä ole varanneet matkaansa luoksemme tietäköön, että Iceland Airin matkamessutarjous on voimassa helmikuun loppuun saakka, menopaluulennot tänne voi saada 510 eurolla ja niillä voi matkustaa ajalla 2.3.-15.6. ja 15.8.-15.12.
Hetsku, joka ei lähde kumminkaan töihin huomenna ilman takkia. Sää sallisi mutta flunssa pelottaa vielä.
* keskiarvoaikoihin ei ole otettu huomioon sitä kertaa, kun MikkoMikko tuli töistä 0.12 eikä sitä, kun pääsi jo klo 12.05 (jälkimmäinen kerta osoittaa pomon viisautta, ja ensimmäinen työn huonoa koordinointia)
** joskin on mahdollista jäädä vapaaherrattareksi tänne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)