Aika monet läksiäiset ja viimeisen kerran näkemiset on jo suoritettu. Huomenna lauantaina vielä ainakin yhdet.
Muistetaan kaikki silti etten ole vaihtamassa maailmaa, vain asuinpaikkakuntaa ja vähän maatakin. Ei haikailuja ja huokailuja, vaan moro terve hei!
En ole aikonut (joitakin poikkeuksia ehkä lukuun ottamatta) ketään unohtaa. Vaikka joskus kuluisi päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia niin ettette ole sähköpostin to-kentässä tai kännykän soitetuimmat-listalla, niin en ole silti unohtanut. Joskus voi olla oikeesti kiire, leikisti kiire tai muuten vaan niin saamaton olo ettei pysty. Silloin juuri yritän pinnistellä kaikki voimani kokoon ja näppäillä viestini tähän kuulumisradiooni. Pysykää siis taajudella!
Käydessänne jättäkää omat kommenttinne tai muuten ei tuo pukki lahjoja!
Hetsku, tänään täältä tähän.
PS. Kielipoliisit vaivautukoot, mutta älkööt olko liian ankaria, pliiiiiis. Aina ei pysty siihenkään.
2 kommenttia:
Hei hei...niinkuin joskus olen kertonutkin...olen vähän kade kun pääset näkemään ja kokemaan tätä maailmaa vähän muiltakin näkökulmilta kun täältä rakkaasta isänmaastamme käsin.En voi muuta kuin toivottaa huimia ja ainutlaatuisia hetkiä sinne naapurimaahan...koita ottaa kaikki mahdollinen irti siellä.Toivon myös, että kotiudut sinne hyvin ja saat hurjan paljon uusia mukavia, kivoja,hauskoja,symppiksiä kavereita siellä, sellaisia kuin olet ihan sinä itsekkin.Suuren suuret terveiset lähettää Pipsa
Kiitos kaikista toivotuksista Pipsalle, lupaan irroittaa kaiken minkä vain irtoamaan saan :).
Lähetä kommentti