Olen asunut syntymäpaikkani vaikutuspiirin ulkopuolella tasan 12 vuotta. Siellä vaikutuspiirillä multa usein kysyttiin kenen tyttö oon. Kysymyksenhän voi aikuisiällä tietenkin ymmärtää myös toisessa merkityksessä, mutta 11-vuotiaalta tivattiin - onneks - vanhempien (eikä poikaystävän) nimiä.
Vuosikausiin en ole tuota kysymystä kuullut, en minulle tai muillekaan esitettynä. Eikö sitä enää kysytä, vai onko esimerkiksi Helsinki-metropoli liian iso moiselle lausahdukselle? "Emmä niitä tunne kuitenkaan!"
Alan tulla siihen (korkeaan) ikään, että saatan sanoa jollekin metrinmitalle että "viimeks kun nähtiin niin olit näiiin pieni", mistä metrinmitta yleensä vaivautuu. Mukavimman minulle osoitetun vastaavan kommentin esitti setäni vaimo Lea, joka 14-vuotiaalle Hetskulle sanoi että "viimeks kun kävit sulta jäi tänne potta!". Kun sen hyvin vielä 28-vuotiaanakin muistan, niin ymmärrän että täytyy minunkin skarpata vastaavissa tilanteissa.
Hetsku, jonka potta on vieläkin siellä jossain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti