Vanha kansa tietää, mutta uusikin kansa tietää. Kokemuksesta, jos ei muista vanhoja hokemia.
Olimme muuttoapurini Ennion kanssa lauantaina suunnattoman tehokkaita. Koska pakettiauto oli lainassa vain kolme tuntia, aloin kantamaan Vantaalle säilöön meneviä rojujani hyvissä ajoin pihalle. Kun Ennio saapui paikalle, saimme puolessa tunnissa kamat autoon. Kirjahyllyn, sängyn, kirjoituspöydän, roskalavalta löydetyn tuolin, sen oven taakse jääneen silityslaudan ja paljon muutakin. Lähdimme kaasuttelemaan tyytyväisenä Vantaalle. Tyhjennyskin onnistui nopeasti. Kehuimme toinen toisiamme ja muuttotiimiämme, ja joimme päälle vielä kaffet.
Sitten tuuli kai kääntyi. Lähdimme takaisin liian myöhään. Auto piti palauttaa kahteen mennessä, joten mun piti jäädä matkan varrelle ja jatkaa matkaa julkisilla. Tietenkin oli kiire, sillä seuraava asukas odotti jo kotitalon pihalla maksullisten kantomiehien kanssa avaimia. Ratikkaa ei noin vartin odottelunkaan jälkeenkään kuulunut, ja lopulta pysäkillä odottanut kanssakansalainen ilmoitti, ettei sieltä ole puoleen tuntiin tullut ainuttakaan vehjettä. Siispä taksiin.
Taksiakin piti odottaa aika kauan. Kun lopulta pääsin talon pihaan, olin suunnattoman helpottunut. Muuttokeikka on ohi! Pääsin siinä seuraavalle asukkaallekin livauttamaan, että "läl läl lää, mun kamat onkin kaikki kannettu pois". Avasin rappukäytävän oven, ja kas! Pari laatikkoa kukkia, muovikassillinen hilloa ja pari muutakin pussukkaa ja nyssykkää odottaa mua rappukäytävässä. Tehokkaat muuttomiehet ovat olleet turhankin ripeitä. Siispä tilataan taas taksi.
Nyt kaikki kamat on kuitenkin suurinpiirtein siellä, missä pitääkin. Huomenna vois periaatteessa hypätä junaan. Katsotaan miten käytännössä.
Kiitos vielä muuttoapulaisille: firman pojille, Anskulle ja Taikalle, Eerolle, Enniolle ja Äitille. Ja sille taksikuskille.
Hetsku, joka nöyränä yrittää muistaa olla lällättämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti