Lomasaaremme luonto on pääosin aika karua, ja ympäristö on erityisen karu jos summanmutikassa osuu aina vaan takapihoille.
Atlanttiin ei lopulta päästy uimaan ollenkaan, mutta rantaviivaa tuli sentään käveltyä yhteensä noin 15 kilometrin verran.
Maspalomasin oma sahara. Keidas keskellä lomarysää Moskovan melskeestä lomalle tulleille.
Onneksi lomarysästä pääsee pois, esimerkiksi pieneen kalastajakylään josta näkee tuulimyllyjä.
Flunssan iskettyä pysyttelimme enemmän Koala-hotellissa, kesämökillämme.
Ja mökissä oli onneksi molemmille oma löhösohva.
**************
Tällaisista lomaherkuista haaveilevan ei kannata mennä merta edemmäs kalaan tai ainakaan kanariansaarille, vaan viimeisen lomapäivän lounaalle Pikkuhuopalahteen. Kuvassa Ennion herkullinen munakoisovuoka.
Mun silmät pelastaneet mutta nenän kärvähdystä edesauttaneet naamalasit saavuttivat lasten keskuudessa suuren suosion.
Emilio päässee joskus Milanoon muotimessuille - ammattimaista poseeraamista jo kolmevuotiaana! Oskarin tyylinäyte on ehkä vähän metsäläisempi. Ja aurinkolasitkin on väärinpäin päässä.
Emilio loi ammattilaisten tavoin katseita aurinkolasien yli.
Oskarikin sai lopulta testata muotilaseja, ja onnistuu se poseeraus metsäläiseltäkin!
Hetsku, joka ei itse onneksi poseerannut kuvissa liian usein.
1 kommentti:
Sahara-kuva on hyvä.
Ja muutkin, mutta tuohon kiinnitin huomiota.
terveisin Sannapi.
Lähetä kommentti